Murtovarkaus; Roinilan talossa | Page 5

noitumistoimissa.
LIISA. Hyi, juostaan pakoon.
HOPPULAINEN. No hei, menn??n vaan. Ja Jumala palataksemme tuulen k??nt?k??n, sanoi akka, kun vastatuuleen souti. (Menev?t kaikki vasempaan.)
PENTTULA (tulee oikealta). Niin nuo houkkiot tuolla lent?v?t kuin p??tt?m?t kanat. Pakenivatko he myrskyilmaa vaiko minua?
LOVIISA (palajaa). Min? tahtoisin teit? tavata, Penttula. Miss? ja milloin siihen olisi tilaisuutta?
PENTTULA. Puoliy?n aikaan, kalmiston kohdalla.
LOVIISA. Kalmiston--? Min?--tulen.
PENTTULA. Painakaa mieleenne: puoliy?n aikaan.
LOVIISA. Min? muistan,--puoliy?n aikaan.
PENTTULA. Kalmiston kohdalla!
LOVIISA. Kalmiston kohdalla. (Menee j?lleen vasempaan)

TOINEN KUVAUS.
(Penttulan sauna. Per?ll? ovi, vasemmalla lavo. Nurkassa oikealla viinatynnyri. Pystyss? sein?? vasten ruumiin mittakeppi ja kantapihlaja, joka on kiinni molemmista p?ist?, muita keskelt? leikattu halki. Etun?ytt?m?ll? p?yt?, jolla on ihmisen p??kallo, kappaleita luurangosta, noitapussi ja ?musta kirja? lev?ll??n.)
(Er?s hammastautia sairastava vaimo istuu voihkaen ylh??ll? lavolla; Penttula seisoo portailla loitsurunoja lukien; ovensuussa penkill? istuu muutamia henkil?it? ja ovella seisoo kyl?nmies pelkoa ja kauhua osoittaen.)
PENTTULA:
"Min? mies v?h?v?kinen. Poika hienohaltiainen. Hiljan liikutan hivusta, V?h?n p??t? v?rkyttelen. Jos ei minuss' miest? liene, Uron pojassa urosta, Nouskohon merest? miehet. Piikoinensa, poikinensa, Kaikki kansat kuntinensa, N?m?t p??st?t p??st?m?h?n, N?m?t jaksot jaksamahan. Nouse luontoni lovesta, Haon alta haltiani, Syntyni syen seasta. Tule Hiisi Hiitolasta, Jumaloista juhkaselk? Kanssani kavehtimahan, Ker?ll?ni keikkumahan, Hiis' on hirve? mets?ss?, Min? Hiitt? hirve?mpi, Karhea em?ke karhu, Min? kahta karheampi. Ei mua liioin linnat est?, Aidat rautaiset aseta. Kiskon mie kiviset linnat, Portit auki ponkahutan, Ratkon aidat rautaisetkin--"
KYL?NMIES (kaatuu maahan). Py?rryn jo! Voi poloinen p?ivi?ni!
PENTTULA. Tuo py?velin ruoka! (Lopettaa loitsumisen ja auttaa vaimoa lavolta alas; vaimo menee vaikeroiden ovensuuhun ja istuu penkille.)
KYL?NMIES (k?mpii yl?s). Mit?s muori minua pakoittikaan t?nne tulemaan. Enh?n olisi l?htenyt, en--mutta muori vaan ajoi minua,--ajoi juuri kuin laiskaa hevoskonia hankeen ajetaan. Sanoi teid?n voivan parhaiten ?hkyst? p??st?.
PENTTULA. ?hky?k? tahtoisit minun parantamaan, vai?
KYL?NMIES. Sit? vartenhan muori minun t?nne l?hetti. Eik? auttanut siin? velikullatkaan, t?ytyi tulla vaan.
PENTTULA (ottaa ruumiin mittakepin). Pane pitk?llesi tuohon penkille!
KYL?NMIES. Niin, min?k?? Herra varjele, etteh?n minulle vaan aio pahaa tehd??
PENTTULA. Tee niinkuin k?skin.
KYL?NMIES. Mutta, hyv?--, hyv?--
PENTTULA (kovemmin). Tee niinkuin k?skin!
KYL?NMIES. No noh, ?lk?? kiivastuko,--johan min? t?h?n rupean. Mutta--sallikaa minun ensin kysy?--mik? tuo keppi on?
PENTTULA. Ruumiin mittakeppi se on.
KYL?NMIES. Ruumiin mittakeppi! Armahda meit?, joko minusta nyt kirstun mittaa otetaan?
PENTTULA. ?l? vaivaa aivojasi asioilla, jotka kumminkaan eiv?t kalloosi mahdu, vaan laskeu tuohon penkille niinkuin jo sanoin.
KYL?NMIES. Kyll? min? laskeun, kyll? (k?det ristiss?). Mutta ?lk?? minua vaan tappako, min? rukoilen teit?.
PENTTULA. Houkkio!
KYL?NMIES. ?lk??k? panko minuun mit??n noidan nuolia eik? velhoin veitsirautoja, sill? min? olen kristitty ihminen. Muistakaa se, min? olen kristitty ihminen.
PENTTULA. Mies, sin? koettelet k?rsiv?llisyytt?ni. Aijotko minua totella, vai--?
KYL?NMIES. Kohtsill??n, kohtsill??n, malttakaa vaan pikkuisen viel?.
ER?S MIES OVENSUUSTA. ?l? viivyttele suotta, vaan tee niinkuin on k?sketty.
KYL?NMIES. Oletko l?sn? t?ss? sin? vieraan miehen puolesta?
MIES. Se on tietty.
KYL?NMIES. Ja te kaikki, katsokaa tarkoin mit? t?ss? tapahtuu, vieraan miehen puolesta.
V?KI OVENSUUSTA. Sen teemme.
KYL?NMIES. No, t?ytynee t?h?n sitten ruveta. (Laskeutuu penkille pitkin pituuttaan.)
PENTTULA (ottaa puukon vy?lt??n, paiskaa sen pystyyn laattiaan ja asettaa vasemman kantap??ns? p??lle; vet?? sitten miehen k?det suoriksi ja mittaa h?nt? kepill? vasemman jalan varpaista oikean k?den sormiin ja p?invastoin oikean jalan varpaista vasemman k?den sormiin, jota tehdess??n h?n lukee):
"Voi, sin? paha pakana. Tied?nh?n sinun sukusi. Pohjan akka harvahammas, Teki poikoa yheks?n, Tytt?lapsen kymmenennen. Niille etsi ristij?t?, Eip? saatu ristij?t?, Eik? l?ytty kastajata. Itse risti rikkomansa, Itse kastoi kantamansa. Mink? pisti pistoksiksi, Mink? luhtoi luunvaloksi, Mink? hammasten kivuksi, Mink? ?ijytti ?hyksi, Mink? muuksi turmioksi. Sainpa kyit? kymmenkunnan, K??ryn mustia matoja. Kynsin kyit? k??nnyttelin, K?sin k??rmeit? pitelin, Mull' on kynnet kyynveriset, K?et k??rmehen taliset, Niill? puskun p??n puserran, Niill? tapan tauin nuolet Hivi?st? ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista. Jotta saisi sairas maata, Voisi voihkaja lev?t?, Saisi maata maatumatta. Nukkua nukisematta."
(Taukoaa) Nouse yl?s, ?hkyst? olet p??ssyt.
KYL?NMIES (nousee). ?hkyst?? Niin min?k??
PENTTULA. Sin? tietysti, kukas muu.
KYL?NMIES. No voi sun Tallukka-Matin t??p?s! Eih?n minussa viel? ik?n? ole ?hky? ollut.
PENTTULA. Mit? sanot! Eik? sinussa ?hky? ollutkaan? Keness? se sitten oli?
KYL?NMIES. Muorin mustaa lehm?? se vaivaa, enk? sit? jo sanonut.
PENTTULA. Mene tiehesi, h?lm?!
KYL?NMIES. Ja minusta nyt suotta kirstun mittaa otettiin. Onko hullumpaa kuultu! (Ovensuusta kuuluu naurua.)
PENTTULA. Olkaa nauramatta siell?, min? en k?rsi naurua.--Semmoinenkin p?ssinp??!
KYL?NMIES. No, noh, ei se mit??n ole. Sattuu joskus erehdys viisaallekin, tuhmalla se on toisessa k?dess?. Ette sill? mik??n p?ssinp?? viel? ole.
PENTTULA. Sin? p?ssinp?? olet, oikein aika p?ssinp??, ymm?rr?tk?s nyt? Ja mene tiehesi ennenkuin vimmastun. Parasta kun korjaatte luunne t??lt? jok'ainoa.
KYL?NMIES. Niin, menn??n, menn??n. Mutta (kumartaa) jos tekisitte hyvin ja tulisitte muorin nustasta lehm?st? kirstun mittaa ottamaan.
PENTTULA. Pois! (Uhkaa h?nt? kepill? )
KYL?NMIES. Herra jesta, h?n on tosiaankin sutt? hirve?mpi. (Menev?t.)
PENTTULA. Uh, mik? p?ll? min? olin. Muutamia tuonlaisia erehdyksi? vaan, ja ihmisten luottamus minuun on kadonnut--i?ksi p?iviksi kadonnut. Ei--t?m? ei kelpaa! Minun t?ytyy taas jotakin suurta toimittaa, jotakin semmoista, joka kauhua ja pelkoa her?tt??, sill? niist? vaikutusvoimani kumminkin riippuu. Viel? olette vallassani, te typer?t ihmisparat, enk? hevin aiokaan teit? vapaiksi p??st??. Minun tahtoani te tiet?m?tt?nnekin kaikessa seuraatte, min? eksyt?n teit? himojen harhateille ja her?t?n teiss? ep?luuloa, kateutta, vihaa, lempe?--aina sen mukaan kuin asianhaarat vaativat. Onpa kuitenkin hauskaa olla n?in koko paikkakunnan mahtavana hallitsijana, jolta pelvolla ja vavistuksella rukoillaan onnea, terveytt?, el?m??! Mun