Murtovarkaus; Roinilan talossa | Page 2

loaks, ka vietiin niit Moskovaasenkin kymmenen hevoskuormaa.
PELTOLA. Taisit olla kyydiss??
HOPPULAINEN. Ka en ollut. Eih?n ole Heikill? hevosta, mill? kyyti? tekee. (Tanssii taaskin ja laulaa.)
"Vanhan Loikan, riivatun, min? tervaksissa keit?n, Uuden Loikan, siunatun, min? silkkitakilla peit?n."
(Lakkaa laulamasta ja katsoo tytt?ihin, jotka h?nelle nauravat.) Hei,--onhan t??ll?, n?emm?, v?ke? enemm?n kuin helluntain epistolassa. Ovatko nuo tyt?t kaikki t?st? kyl?st??
EERO. Katso tarkkaan ett? n?et.
HOPPULAINEN. Mik?p? niit? poskistaan tuntee, sanoi Erkkil? sikojaan. Taitaa vaan olla yksi Huittisten mukula, toinen Loimaan vasikka, kolmas Viaporin v?rinty?ri, nelj?s Vesilahdesta kotoisin.
NIILO. Mutta eik?h?n olisi jo aika kokkoa laittaa?
EERO. Olisipa hyvinkin. Mihink? se vaan laitettaisiin?
PELTOLA. Tuolta vuorelta se parhaiten loistaisi.
KAIKKI. Varmaankin. Sinne se pit?? laittaa.
HOPPULAINEN. No, kommen hiit, konkkapolvet. Pelimanni k?y edell? ja soittaa marssia, muut astuvat j?ljess?, mutta hyv?ss? j?rjestyksess?, ettette mene sekaisin kuin Lonkan lapset.
PELTOLA. Ker?tk?? te nuoret sinne aineet valmiiksi, kyll? mekin t??lt? tulemme siksi kuin kokko palamaan pannaan.
HOPPULAINEN. Uls ja mars', sanoi Siukko poikiaan. (Soittaa marssia ja menee edell? vasempaan; laulaen seuraavat h?nt? kaikki muut paitsi Ukonniemi ja Peltola.)
PELTOLA (hetkisen ??nett?myyden j?lkeen). Kyll? nyt onkin kaunis ilta.
UKONNIEMI. On tottakin. Poutaa ja l?mmint? on Jumala n?in? aikoina antanut ylt?kyllin. Touot vaan alkavat sadetta kaivata.
PELTOLA. Ei pikkuinen sade pahaa tekisi. Min? pelk?sin t?n? kev?nn? my?h?styneeni kylv?n kanssa, mutta jos n?in pit?? p??lle, ei mit??n vaaraa ole. Vai kuinka luulee naapuri?
UKONNIEMI. Ei my?h?stymisest? puhettakaan t?nlakena kes?n?. Naapurilla kuuluu olevan kahdeksan tynnyri? ohraa kylv?ss? t?n? vuonna?
PELTOLA. Kahdeksan tynnyri? ohraa, kuusi tynnyri? ruista ja viisitoista tynnyri? kauraa. Ja sen tohdin sanoa my?s, ett? maa on hyv?ss? voimassa.
UKONNIEMI. Mainiot ovat peltonne. Ei se talo suotta Peltolan nime? kanna.
PELTOLA. Ja niityt my?skin vet?v?t vertoja vaikka viel? omillennekin. Tallissani on viisi hevosta ja navetassa ammoo kuusitoista lyps?v?t? (sytytt?? piippuaan; rykii). Kun kerran minusta aika j?tt??, saa poikani siit? kunnon talon.--Onko naapurilla muuten mit??n poikaani vastaan?
UKONNIEMI. Ei suinkaan. Niilo on kelpo nuorukainen, sen kaikki sanovat.
PELTOLA. Ja siin? he ovat oikeassa, sen voin vakuuttaa, niin is? kuin olenkin. Hm----N?ettek?s, naapuri, nyt on asianlaita, suoraan sanoen, niin, ett? siit? saakka kun vaimoni kuoli, ovat sis?lliset talouden toimet meill? tahtoneet k?yd? v?h?n hunningolle. Piikoihin ei ole luottamista, em?nt? talossa olla pit??. Sent?hden olen vaatinut Niiloa menem??n naimaan, mutta poika on, n?ette, semmoinen pelkuri, ettei h?n rohkene panna asiaa toimeen (vaikenee, vet?isee muutamia savuja).
UKONNIEMI. Turhaa ujoutta. Ei suinkaan Niilon rukkasia tarvitse pelj?t?, pyyt?k??n ket? tytt?? hyv?ns? paikkakunnalta.
PELTOLA. Niink? luulette, naapuri? Ent? jos h?n pyyt?isi Loviisaa? Antaisitteko h?nelle tytt?renne?
UKONNIEMI. Miks'ei,--parempaa v?vy? en voisi toivoakaan.
PELTOLA. Oikeinko todella? Annatte siis Loviisan Niilolle em?nn?ksi?
UKONNIEMI. Jos vaan nuoret itse haluavat yhteen menn?, niin (nousee) en min? puolestani ole vastaan.
PELTOLA (nousee my?skin). Viel? t?n? iltana t?ytyy meid?n saada asia selville. Mit?h?n, jos l?htisimme tuonne yl?s nyt, arvelen heid?n jo kohdakkoin panevan kokon tuleen. Mutta tuossahan tuleekin Niilo, juuri kuin k?sketty.
NIILO (tulee vasemmalta). Siell? aikovat jo sytytt?? kokkoa. Tahdotteko katsoa sit? t??lt?, vai tuletteko ennen sinne luokse?
PELTOLA. Kai me sinne tulemme (erikseen Ukonniemelle). Menk?? edell?, min? sill? v?lin puhun t??ll? pari sanaa Niilolle--ymm?rr?tteh?n?
UKONNIEMI. Kyll?--kyll? ymm?rr?n.
PELTOLA. Ja jos tilaisuutta olisi puhutella Loviisaa siell? erikseen, niin--ymm?rr?tteh?n?
UKONNIEMI. Niin--kyll?--kyll? ymm?rr?n (menee vasempaan).
PELTOLA (pid?tt?? Niiloa, joka aikoo l?hte? Ukonniemen j?ljess?). J??h?n hetkeksi t?nne, minulla on sinulle v?h?n puhuttavaa.--Onpa sinulla taas syyt? minua kiitt?? poika.
NIILO (vilkkaasti). Aina syntym?hetkest?ni saakka on minulla joka p?iv? ollut siihen syyt?.
PELTOLA. Niin, niin,--mutta arvaapas, mink? hyv?n ty?n sinulle nyt olen tehnyt.
NIILO. Vaikeampi olisi minun arvata, mink? hyv?n ty?n te olette tekem?tt? j?tt?nyt, is?.
PELTOLA. En t?h?n saakka kumminkaan ole morsianta sinulle hankkinut, mutta nyt olen sen tehnyt.
NIILO. Morsianta? Enh?n ole pyyt?nyt teit?, is?, morsianta minulle hankkimaan.
PELTOLA. He, he, he, siit? n?et, ett? min? pyyt?m?tt?sikin tied?n parastasi valvoa. Mutta arvaapas, ket? olen sinulle toimittanut.
NIILO. Etteh?n vaan Ukonniemen Loviisaa?
PELTOLA. Oikein, juuri h?nt? min? pyysin. Is? antoi heti suostumuksensa, laita nyt vaan, ett? tytt?kin sinuun suostuu.
NIILO. Sit? varten en kahta tikkua ristiin pane. Ellei suostu, niin olkoon suostumatta, se on minulle juuri yhden tekev?.
PELTOLA. He, mit? nyt? Oletko j?rjill?si poika? Loviisa on rikkain ja kaunein tytt? koko paikkakunnalla; mist? luulet paremman saavasi?
NIILO. En v?lit? paremmasta enk? huonommasta. Pit?isik? minun vasten tahtoani naimaan menn??
PELTOLA. Sin? vaan suotta ujostelet ja olet sent?hden vastahakoinen. Kas, tuolla jo Ukonniemi tulee tytt?rineen. Ota nyt iloisempi muoto ja j?t? asia minun huostaani.
NIILO. Is?, antakaa olla tuonnemmaksi. Min? en--
PELTOLA. Vaiti, vaiti! (Ukonniemi ja Loviisa tulevat )
PELTOLA. No, naapuri, joko olette puhunut tytt?rellenne asiasta, ja mit? h?n siihen sanoo?
UKONNIEMI. Annoinhan h?nelle v?h?n vihi? siit?, mutta pyyt?k??n nyt Niilo itse h?nelt? vastausta.
NIILO. Loviisa--t?ss? on--en tied? kuinka selitt?isin--t?ss? on tapahtunut--
PELTOLA. Mit? suotta poikaa kiusaatte,--n?etteh?n, hyv?t yst?v?t, kuinka h?n ujostelee.
NIILO. Sanoinhan teille, is?--
PELTOLA. Niin, sanoit tosin ja pyysit minua puhumaan puolestasi. Ja mit? pitkist? jutuista, min? kysyn suoraan ja pyyd?n suoraa vastausta. Huolitteko, Loviisa, tuosta pojastani ja tahdotteko tulla em?nn?ksi Peltolaan?
LOVIISA. Enp? tied?, vaikka tulisinkin. Ei sill?, ett? minulla sulhasista puutetta on, vaikka heit? ottaisin viisi joka sormelle. Kymmenkunnalta makaa t?ll?kin haavaa kihlat kirstuni pohjalla.
PELTOLA. Sit? en ollenkaan ep?ile. Mutta koska niit? ette kumminkaan voi kaikkia ottaa, vaan yhteen tyyty? t?ytyy, niin--p??tet??n,