Munkkiniemen Elsa | Page 7

maailmassa."
"Hyvä niin! Jos vaan aina tämän elämän läpi Herrassa vaeltaa", sanoi
Elsa.
Lemströmska, vanhan tuttavuuden puolesta, auttoi Elsaa toimissa, jotka
tuota pientä majanmuuttoa edistivät. Tuot'hätää olivatkin muutettavat
kapineet kunnossa. Otettiinpa äitivainajan arkkukin pihalle, jossa
puhdistettiin ja annettiin tuulettua. Siihen sitten sullottiin mitä
kelpaavata löydettiin.
Kun kaikki oli kunnossa, lukittiin ovi niin huolellisesti, kuin voitiin.
Sitten kantaa retustettiin arkku Munkkiniemeen.
Ehtoolla valjastettiin hevonen kääsyjen eteen. Elsa ja rouva istuivat

kääsyihin, renki läksi kyyditsemään. Arkku jätettiin Munkkiniemeen,
kun ei sitä sopinut kääsyissä kulettaa. Ensikertaa eläessään ajoi Elsa
kääsyissä ja niin saavuttiin kaupunkiin. Hevonen ajettiin erääsen pihaan,
joka oli puutarhalla varustettu ja jossa kasvoi kaikenlaista viheriäistä ja
kauniita kukkia. Rakennukseltaan oli talo matalanlaista, eikä siinä
huoneiden luku hyvinkään korkealle noussut; oli siinä kumminkin
vinkkelirakennus, johon johti kolmet eri portaat. Vinkkeliin vieviä
portaita myöten meni rouva sisälle, käskien Elsan seurata mukana.
Porstuassa oli kaksi ovea; toinen kamariin, toinen kyökkiin. Avain oli
kummankin oven suulla, ja rouva meni komeammasta eli kamarin
ovesta sisälle.
"Odota nyt Elsa hiukkasen tässä porstuassa, kun menen ja käyn täällä",
sanoi rouva.
Rouvan mentyä, alkoi sisältä kuulua iloista keskustelua ja naurun
hekotusta. Eipä aikaakaan niin pistiin kapeakasvoinen valkoisella
myssyllä verhottu naisenpää oven raosta.
"Kah, onhan siellä ihminen! Tule sisään!" kuului naisen kutsuva ääni.
Elsa astui sisälle ja pysähtyi ovipieleen. Munkkiniemen rouva oli
istunut keinutuoliin, jossa hän hiljalleen itseänsä keinutteli. Mamseli
katseli Elsaa kauttaaltansa päästä jalkoihin.
"Kyllä sinä näytät väyreeltä tytöltä; pelkään vaan että olet liian nuori",
tuumi mamseli.
"Minkä vuoksi luulet liian nuoreksi?" kysyi rouva.
"Jos jotain tarvitsis joskus nostaa, mitä lapsesta on."
"Älä hätäile, kyllä hän on kantanut painoja ja monen monta luutatakkaa,
vaan ethän tarvitse taas tavattomia nostattaakaan."
Sillä vastauksella näytti mamseli olevan tyydytetty.
"Mene sinne kyökkiin sitten!" sanoi mamseli.

Kun Elsa meni kyökkiin, istui siellä vanha mummo, jotain nypläten
pöydän päässä; rillit olivat hänellä nenällä.
"Mitäs sinä haet?" kysyi mummo, katsellen Elsaa lasisilmiensä ylitse.
"Minä tulen tänne palvelukseen."
"Palvelukseen! Jaha, vai sinä oletkin uusi piika. Saat kait tään viran
minulta."
Eukko ei vähääkään hyvillään olevalta näyttänyt. Mamseli ja rouvakin
tulivat kyökkiin.
Mummo oli noussut suoraksi pöydän päässä ja sanoi:
"Mitä konstia se on, että minut pannaan pois kesken kuukauden? En
minä ole tiennyt toista paikkaa itselleni varustaa. Enhän minä tähän ole
pyrkimässä käynyt; mamseli itse pyysi minua. Olisin tuoksi tietänyt,
niin en olisi tullutkaan."
"Ettehän te tässä asuva ole, ja minä tarvitsen semmoisen, joka
vakinaisesti luonani asuu. Siksi toiseksi saattehan käydä täällä tyttöä
neuvomassa tämän kuun loppuun. Täyden palkan minä teille tältäkin
kuulta maksan", sanoi mamseli.
Mummo ei vastannut mitään siihen, ainoastaan ulkonaisella
käytöksellään osoitti siihenkin päätökseen tyytymättömyyttä.
"Kyllähän minä menen pois, en minä millään muotoa tahdo mummon
virkaa enkä leipää. Tottapahan hyvä Isä katsoo minulle toista
manaamatointa leipää", lausui Elsa, kääntyen oveen päin ja oli aikeessa
mennä ulos.
"Kuule!" sanoi Munkkiniemen rouva. "Älä mene!"
Elsa pysähtyi.
"Jos mun vallassani olis, niin minä ajaisin tuon matamin paikalla
poijes", tuumi rouva.

"Sisareni sanoo niin, kuuletteko?" sanoi mamseli.
"Kyllä minä tästä ajamattakin menen. Komeampaahan tuo ajamalla
mennä olis", sanoi mummo verkalleen.
"Tehkää hyvä herrasväki, kuten itse tahdotte, vaan ei minun tieltäni
pidä ketään pois laittaa", sanoi Elsa.
Kaikki katselivat odottavassa asemassa, meneekö mummo. Mummo
meni ja murisi mennessään, ollen niin sydäntä täynnä, ett'ei
hyvästikään sanonut.
"No niin, kyökki on nyt sinun!" sanoi mamseli. "Ota päältä ja ole
niinkuin talon ihminen."
Elsa jäi kyökkiin ja tarkasteli nyt kaikkia paikkoja, että oppisi
tietämään missä mikin on, jos tarvitaan. Munkkiniemen rouva oli
myöhään iltaan sisarensa kamarissa. Illalla katsoi hän pois mennessään
kyökin ovelta sisään ja sanoi:
"Hyvästi Elsa, pidä hauskaa!"
Elsa katseli akkunasta, kuinka rouva nousi kääsyihin ja kuinka
sisarensa häntä erinomaisella hellyydellä hyvästi jätteli.
Kun rouva oli mennyt, tuli mamseli kyökkiin.
"Eikö sinulla ole ollut ikävä, kun jouduit yksin niin kauvan olemaan?
Tuo Klaara jäi niin kauvaksi, että oikein. Oletko sinä edes katsellut
paikkojakaan täällä?"
"Olenhan minä tässä katsellut mitä nähtävillä paikoilla on. -- Eihän
tuota vastatulleen sovi kaikkiin salapaikkoihin tirkistellä."
"Eipä täällä niin erinomaista olekaan; ei täällä meillä ole niinkuin
sisareni kyökissä. Kas tuota matamin ruojuketta, miten on jättänyt
padan ruostumaan. Osaatko sinä Elsa laittaa tuon padan puhtaaksi?"
Elsa alkoi kohta puhdistamaan pataa.

"Kyllä se hyvin näkyy käyvän", tuumi mamseli.
Kun pata oli puhtaana, käski mamseli Elsan kanssansa kamariin. Siellä
näytteli hän kaikenlaista, minkä vaan luuli Elsaa huvittavan. -- Olipa
mamselilla toinenkin kamari, se näkyi olevan sänkykamari. Siellä
olikin Elsalla kohta tehtävää, sillä hänen tuli mamselin opastuksella
laittaa sänky maattavaan kuntoon.
Kun vuode oli laitettu ja pieni pöytä sängyn eteen nostettu, mentiin
kyökkiin. Siellä laittoi mamseli illallista kyökin pöydälle sanoen:
"Syödään tässä. Palvele sinä vaan minua. Kyllä huomautan, mitä sinun
kulloinkin on tehtävä. Minä osaan opettaa, mutta minä osaan myöskin
vaatia. Ei sellainen osaa vaatiakaan, joka ei osaa opettaakaan. Minä
olen opettanut monesta tytöstä kunnon piian. Mutta älä luule, että ne
sentään sen edestä kiittää. Kas niin, syö ja pane sitten tuohon sänkyyn
maata! Hyvää yötä, Elsa."
"Kiitoksia! hyvää yötä, mamseli!"

KUUDES LUKU.