Munkkiniemen Elsa | Page 4

lapselta voimat loppuu, ei h?n tahdo p??st? paikalta pois. Kun vihdoin viimeinkin p??siv?t Kirkkonummelle, oli aurinko jo aikaa laskenut ja tuskin kumpikaan jaksoi liikkua.
Oli m?kki maantien vieress?, siin? oli v?h?n enemm?n huoneita kuin Elsan kodissa. Oli siin? huoneita kaksi ja viel? navettakin, vaan ei navetassa kumminkaan lehm??. Lehm?t ja muut elukat kuuluivat niihin Matin ?idin mahtavuuden aikoihin, joita h?nell?kin oli ollut maailmassa, mutta jotka viinaan menev? mies ja h?nen pitk?llinen sairautensa oli pois tielt? toimittanut. Tuossa makasi laattialla, vesikiulu vieress?, kuolemankieliss? vaimo, joka pari vuosikymment? takaperin oli seudun kauniimpia neitoja.
Leski Heleena aukaisi silm?ns?, kuin lapset hiljaa hiipien sis??n astuivat. H?n nousi hyvin vaikeasti istualle vuoteeltansa ja katsoi pitk??n tulijoihin, niin tarkkaan kuin ilman valoa oli mahdollista kev?t-y?n h?m?r?ss?.
"Kenen tytt? sinulla on Matti-parka kanssasi? Min? en suinkaan jaksa h?nt? tuntea."
"Min? olen my?s er??n lesken tyt?r Munkkiniemest? l?helt? Helsingin kaupunkia. ?itini on juuri hiljan kuollut. Viime sunnuntaina h?n haudattiin. Poikanne l?ysin n?liss??n ja v?syneen? tien vieress? pensaan juurella itkem?ss?. Min? auttelin h?nt? kaupunkiin ja nyt tulin t?nne, kun kuulin, ett? olette kipe?, tuomaan ruokaa ja jos osaisin jotenkin teit? auttaa."
Sairas kuunteli hyvin liikutettuna ja kummissaan Elsan puhetta ja sanoi hyvin kipakasti:
"Onko Jumala enkelins? l?hett?nyt? Vai kuinka sen voin uskoa, ett? toisen pit?j?n ja seurakunnan ihminen tulisi t?nne asti minulle palvelusta tekem??n?"
"Kun ei naapuritkaan mit??n tee", sanoi Matti.
"En min? enkeli ole, ainoastaan kristitty", sanoi Elsa.
"Kristitty!" sanoi sairas vuoteellansa. "Sen huomaan jo t?ist?sikin lapsi, ett? olet kristitty. Istu jo hyv? ihminen, ?l?k? itse?si en??n seisomisella v?syt?. Kyll? nyt jo siet?? istua, hyv? ihminen!"
Matti oli jo istunut ?itins? vuoteen laidalle.
Elsa istui vuoteen viereen penkille. Siin? h?n aukaisi ev?snyyttins? ja ojensi voileiv?n sairaan k?teen.
"Kiitos sulle, hyv? lapsi!" sanoi Heleena ja itkusilmiss? s?i voileip?? ja ryypp?si vett? pienest? kiulusta vierelt?ns?.
Kun h?n v?h?n s?i, alkoi h?n kovasti yski?.
Matti kaatui vuoteelle ja alkoi kuorsata.
Kun ysk? meni v?h?n sivu, kysyi Elsa:
"Kuinka kauan tuo ysk? on teill? ollut?"
"Ei se ole viel? ollut kuin kaksi vuotta, noin pahana se ei ole ollut kuin puolen vuotta."
"Eik?h?n se paranisi m?nnynk?rkki-vedell??"
"Ei tied?, sit? en ole tullut koetelleeksi. Kyll? min? jo olen juonut t?rp?tit, tervavedet, tuomen kuoret ja suokanervat. Kyll?h?n ne kaikkikin hiukan helpottaa, vaan todellista apua eiv?t ne tuota. Niin kait minun k?sitykseni on."
Elsakin uinahti penkille ja kun her?si oli jo aurinko korkealla. Vaikka olikin viel? eilisp?iv?n ponnistuksista ruumiinsa hyvin kankea, kumminkin h?n hoputti Mattia n?ytt?m??n h?nelle paikkaa, josta m?nnyn k?rkki? voisi ottaa.
Ei aivan kaukana m?kist? oli tiuha nuori n?reikk?. Sinne nyt lapset meniv?t juoksujalassa. Pian oli heill? suuri korillinen k?rkki?, jonka nyt m?kkiin hinasivat.
M?kkiin k?rkit saatuansa pani Elsa kohta tulelle padan, jonka h?n oli t?ytt?nyt vedell? ja k?rkeill?. Niist? h?n nyt keitti lient?, siksi kunnes vesi noin puoleksi kuivui. Kun vesi sitten oli j?htynyt, antoi h?n sairaan juoda sit?, ja Heleena tunsi kohta sen j?lkeen, ett? ysk? oli menett?nyt hyv?n osan voimastansa.
"Hyv?? se tuntuu tekev?nkin", sanoi Heleena.
Elsan silm?t kiilsiv?t ilosta.
"Juokaa enempi ?iti, sit? lient?!" sanoi Matti.
"Matti parka! Sin? tahtoisit kerralla ?idin terveeksi, vaan se ei k?y niin h?t??n, sill? jos l??kett? nauttii tavattomassa m??r?ss?, tekee se vaan paljasta pahennusta."
Elsa ja Matti olivat sitten kaiken p?iv?? huoneessa, odotellen, milt? sairaan tila rupeaisi n?ytt?m??n. Sairas nukkui hyv?n osan p?iv?? joteskin rauhallisesti. Hengitys tosin oli raskaanlaista, vaan Matti, joka oli ?itins? ennen n?hnyt, sanoi sen olevan paljonkin keve?mp??, kuin edellisin? p?ivin?. Elsan mielest? k?vi se taas siihen suuntaan, kuin h?nenkin ?itins? hengitys moniaita p?ivi? kuoleman edell?, ja h?n pelk?si siis pahinta. Kumminkaan ei h?n siit? mit??n Matille puhunut.

NELJ?S LUKU.
Hyv? tahto on puolen voimaa.
Toista viikkoa viipyi Elsa Heleenan m?kiss?. Sill? ajalla olikin Heleena niin paljon vahvistunut, ett? saattoi k?rryn t?rin?n kest?? ja matkustaa kaupunkiin. Elsa oli myynyt p??llysnuttunsa toiseen torppaan saadakseen hevosta, jolla viet?isiin sairas lasareettiin. Nuttu sopi mainiosti t?m?n torpan tytt?relle, ja sen hinnalla oli torppari valmis Heleenaa kyyditsem??n.
Niin l?hdettiin ja Elsa istui sairaan viereen. Viel? otettiin k?rryihin ne luudat, jotka Elsa ja Matti olivat odotellessaan valmistaneet. Matti sai juoksennella per?ss?, v?listi pidellen kiinni k?rryn per?laudasta, v?listi saaden h?nkin istua luutien p??ll? k?rryn per?ll?, kun sattui olemaan my?t?m?ki. T?m? kulku oli toki Elsan mielest? paljokin keve?mp??, kuin tuo Kirkkonummelle meno, vaikka olikin torpparilla jokseenkin laiha ja laiska koni.
Mutta tuon sairaan eukko-Heleenan silmist? valui kuumat ja kirkkaat kyynelet. H?n muisteli menneit? parempia aikoja, kun h?n varakkaana tytt?ren? ja sittemmin varakkaana vaimona ajeli asioille p??kaupunkiin samaa maantiet?. Ehdottomastikin muisteli h?n miesvainajaansa katkeruudella. Tuo viha suli kumminkin pian, kun h?n katsahti vieress?ns? istuvaa Elsaa, jonka lapsellinen kristillinen rakkaus oli ollut h?nelle suureksi avuksi. H?n piti siin? tilassa ollessaan kaiken suututtelemisen suurena syntin?, kun Jumala oli h?nest? niin suurta huolta pit?nyt, ett? l?hetti h?nelle auttajan toisesta seurakunnasta. Mutta muistuuhan sit? kaikkea mieleen k?rryiss? istuessa; niinp? Heleenakin muisti nyt kuinka h?n ennen rikkaan tytt?ren? ollessaan kumminkin Elsan ik?isen? oli halveksinut k?yhi?, etenkin luutakauppiaita ja varsinaisia kerj?l?isi?. Oli ollut monta kertaa kiukkuinen, kun n?ki luutakauppiaiden is?ns? mets?st? varpuja taittavan. Oli ollut kiukkuinen is?llens?kin, kun noin vaan antoi koivujansa listi?, Palkitseeko Jumala pahan hyv?ll??