Munkkiniemen Elsa | Page 3

itse?ns? oliko h?n toden tottakin sairas, vaan kun luudat olivat sel?st? poissa ei ollut sairauttakaan.
Ennen kun h?n enn?tti kaupunkiin, tuli tiell? muuan keski-ik?inen herrasmies h?nelle vastaan. Herralla oli mustaksi maalattu k?velykeppi k?dess?.
"Mist? kaukaa tytt??" kysyi herra sauvaansa nojaten pys?htyen Elsan kohdalla.
"Munkkiniemest?", oli vastaus.
"Sin? kun olet luutatytt?, varmaankin tunnet m?nnyn kasvaimet eli k?rkit."
"Kyll?, hyvin ne tunnen herra."
Herra yski ja veti henke?ns? vinkumalla.
"Ne pit?is olla erinomaista rinnan l??kett?, kun niist? keitt?? vett? ja sen liemen juo", sanoi herra.
Elsa h?tk?hti. Rinnan l??kett?, m?nnyn k?rkit, jos olisi h?n ?itivainajallensakin tiennyt niist? lient? keitt??. Elsa aikoi jotakin sanoa, vaan ei suu auvennut.
Herra huomasi tyt?n h?mmennyksen ja kysyi: "Kuinka niin syv?mietteiseksi tulit rintal??kkeest?ni?"
"Niin, jos m?nnyn k?rkit todella rintaan auttaa, niin varmaankin ?itini olisi elossa. Jos sen olisin ennen tiennyt, olisin joka p?iv? ?itilleni k?rkkilient? keitt?nyt."
"Onko ?itisi kuollut jo?"
"Eilen haudattiin."
"Jaa, se on auttamaton paikka, vaan kerran t?ytyy ihmisen kuolla. Vaan niin kuin sanoit, olisi se ollut hyv? koettaa niin kauvan, kuin ?itiss?si oli henki. Se kuitenkaan ?lk??n sinua huolettako, sill? etp? tiennyt konstia ja kuka tiet??, olisiko tuo auttanutkaan."
Herra yski ja rinta kihisi ja k?hisi.
"Vaan minun se on toista, joka viel? el?n, min? aijon koettaa. Kyll? l??k?ri sanoo, ett? min? kuolen t?ll? vuosiluvulla. Soma sill? olisi nauraa, jos m?ntylient? juomalla el?isin viel? toiseenkin vuosilukuun."
"Tahtooko herra m?nnyn k?rkki?, niin kyll? min? hankin."
"Sit? vartenhan juuri n?in aikaisin olen liikkeell?, ett? mahdollisesti tapaisin jonkun luutatyt?n eli eukon, sill? min? itse, totta puhuen, en jaksa heit? mets?st? hakea."
Siin? sitten suostuttiin, ett? Elsa viel? saman p?iv?n illalla tuopi m?nnyn k?rkki? herran asuntoon H?meenkadulle.
Pian sai Elsa luutansa myydyksi ja ostettuaan itsellens? ruokaa kiiruhti kaupungista pois.
Kun Elsa mets?ss? riipi k?rkkej? koriinsa, johtui h?nen mieleens? ett'eik? sellainen listiminen tee pahaa mets?n kasvamiselle; kumminkin h?n otti korinsa t?yteen ja lohdutti itse?ns? ett? kaikki on niin kuin pit??kin olla silloin kun ihmisten terveys on kysymyksess?.
Kun h?n paraiksi p??si mets?st? tielle ja laski raskaan korinsa maahan v?h?sen huoataksensa, sek? siin? lev?tess??n katseli ymp?rillens?, kuuli h?n pensaan juuresta tienmutkasta hiljaista nyhkimist?. H?nen utelijaisuutensa her?si ja h?n kohta riensi paikalle. Siin? istui pieni poika itkien, pieni luutanippu vierell?ns?.
"Mist? poika? Mit?s itket?" kysyi Elsa suurella osanottavaisuudella pojan suruun.
"Min? olen Kirkkonummelta, er??n lesken poika, ?itini on kipe?n? ja min? l?hden noita luutia myym??n, vaan minulla on niin surkea n?lk?, kun en ole sy?nyt kuin eilen pikkusen. Kaikki ruoka on kotona lopussa, ?idill?ni vaan on vesikiulu s?ngyn vieress?."
"Mik? tauti on ?idill?si?"
"Keuhkotauti."
"No, sittenh?n sen pit?isi saada lient? n?ist? m?nnyn kasvaimista."
Poika katseli suurilla silmill? Elsaa.
"Niin, ?l? katsele mit??n, tuolla on mulla korissa k?rkki?. Ne t?ytyy vied? yhdelle herralle kaupunkiin. H?nell?kin on rintatauti."
Poika nousi yl?s ja otti nippunsa astuen Elsan per?ss? siihen paikkaan, miss? Elsan kori oli.
"Sin? itkit n?lk??si; t?ss? on sinulle voileip??!" sanoi Elsa ja levitti paksulta voita reik?leiv?n puolikkaan p??lle.
"Kiitoksia!", sanoi poika alkaen j?yt?? voileip??.
"Kuinka vanha sin? olet?"
"Yhdeks?n vuoden."
"Ja min? luulin seitsenvuotiseksi, kun olet niin hirve?n pieni."
Poika ei n?ht?v?sti hyv?ksynyt, ett? h?nt? tuttu niin pienen? piti, koetti siis nousta oikein seisomaan ja venytt?? itse?ns? pitk?ksi, vaan pienen?h?n pieni pysyi.
"Sin? taidat olla jo kahdeksantoista, kun olet niin iso ja pulskan n?k?inen", tuumi poika.
"Sin? lasket nyt leikki? poika, min? olen, en kahdeksantoista vaan kahdentoista."
Siin? sitten alkoivat molemmat astumaan kaupunkiin p?in. Tuli m?kki tien vierell?; m?kin pihaan poikkesi Elsa ja poika seurasi per?ss?. M?kin omistaja, er?s vanha mummo, oli Elsalle vanhuudesta tunnettu, sill? siin? oli h?n ?itineen monta kertaa k?ynyt lev?ht?m?ss? ja ev?st??n sy?m?ss?.
Mummon silm?t k?viv?t suuriksi kun Elsa tuli ilman ?iti? ainoastaan pienen pojan seuraamana.
"Saisinko j?tt?? t?nne ev?snyyttini? En jaksaisi kantaa sit? muun raskaan kantamuksen mukana kaupunkiin."
"J?t? vaan, lapsi", sanoi mummo.
Kun Elsa p??si ev?snyytist?ns?, otti h?n puolet pojan luudista selk??ns?, kantaen koria k?sivarrellaan. Nyt joutui matka oikein vikkel?sti ja tuoth?t?? olivat he kaupungissa. Kun p??siv?t tullista sis?lle, ajoi kaksi herrasmiest? k??syiss? tullille. Toinen vanhempi, paksu herra, aukasi kukkaronsa ja heitti pienen hopearahan lasten eteen tielle.
"NO, sinun eteesi se putosi ja sinulle h?n sen heittikin", sanoi Elsa pojalle,
"Kyll? se kuuluu, ei minulle eik? sinulle, vaan molemmille", arveli poika.
"Mik? sinun nimes on?" sanoi Elsa.
"Minun nimeni on Matti."
Sitten meniv?t Matti ja Elsa er??sen kauppapuotiin, jossa rikottiin hopearaha kupariksi, sill? Matti tahtoi antaa Elsalle puolet. Kun siin? tuli puheeksi Matin ?idin kurja tila kotona, osti kauppias Matin luudat, maksaen niist? hyv?n hinnan, ja antoi viel? pojalle ev?st? kotimatkalle.
Nyt ei olisi Matilla ollut muuta kuin l?hte? hintoineen ev?ineen Kirkkonummelle, mutta poika tahtoi nyt vuoronsa auttaa Elsaa korin kantamisessa herran luo H?meenkadulle.
Pian olikin herralla m?nnyn k?rkit edess?ns? ja piika sai ensimm?iseksi ty?kseen alkaa keitt?m??n tuota pihkalient?.
"Jos t?m? rupeaa minua auttamaan, niin saat enemm?nkin tuoda!" sanoi herra, antaen Elsalle kaksi hopearahaa.
Elsa kiitti ja l?hti.
Matti odotti h?nt? pihalla ja nyt he alkoivat yhdess? astumaan kaupungista pois. Siin? kulkiessa alkoi Matti ehdotella:
"Jos en asuisi niin kaukana, pyyt?isin sinun tulemaan ?itini luo keitt?m??n k?rkkilient?."
"Oikein! en ollut huomatakaan. Sinneh?n min? l?hdenkin. Aikaahan mulla on." Ja niin meniv?t he m?kkiin josta otettiin Elsan ev?snyytti ja sitten Kirkkonummelle.
Nuoret ovat melkein v?sym?tt?mi? astumaan. Niinp? Matti ja Elsakin, mutta sitten kun