Munkkiniemen Elsa | Page 5

Se oli kysymys, joka nousi Heleena-paran syd?mess?. Noista ajatuksistaan ei h?n puhunut kenellek??n, ja niin he saapuivat Helsinkiin.
Elsan ei en??n tarvinnut vaivata itse?ns? leske? lasareettiin johtamisella. Sill? torppari ja Heleena itse lupasivat siit? huolta pit??. Hell?sti puristi leski Elsan k?tt?, kun erosivat. Mattikin j?i torpparin ja ?itins? hoimeihin.
Kun h?n vihdoinkin oli saanut eron tuosta Kirkkonummen vaivaisv?est?, alkoi h?n astumaan katua ajatuksiinsa vaipuneena. Tuossa astuessaan tunsi h?n erinomaisen ik?v?n ?itivainajataan. Kun h?n siin? kyynelsilmin katua verkalleen astui aikeessa menn? kotim?kkiins?, muisti h?n m?nnyn k?rkit ja herran, joka niit? h?nelt? sai. H?n k??nsi kulkunsa herran asunnolle ja meni huoneesen sis?lle. Mit??n herraa ei huoneessa ollut, vaan vanhanpuoleinen naisihminen.
"Eik? t?ss? en??n asu se herra, joka minulta osti m?nnyn k?rkki??" kysyi Elsa puoli h?mill??n.
"Se kuoli jo; eilen olivat herran hautajaiset", vastasi vanha nainen.
"Ei suinkaan h?n mahtanut niiden k?rkkien t?hden kuolla?" sanoi Elsa hyv?np?iv?isesti s?ik?hdyksiss??n.
"Jopa, mit? tyhj??, ei se niiden t?hden, vaan kun oli jo niin rinta loppu, ett? keuhkot putosivat vatsan pohjaan, niin el??p? sit? en??n sitte", tuumi mummo.
N?in sek? loukattuna ett? lohdutettuna poistui Elsa huoneesta. Ett? Herra oli kuollut tuota haluttua k?rkkivett? saatuansa, poisti Elsasta sen mielipiteen, ett? ?itins? ehken el?isi, jos sit? l??kett? saanut olis. Mutta pikaista oli kumminkin Elsan mielest? herran kuolema. Josko h?n tuli autuaaksi, siihen kysymykseen olisi h?n mielell??n vastauksen tahtonut. Tiet?isik?h?n se mummo? Mutta ett'ei liian uteliaalta mummon silmiss? n?ytt?isi, h?n p??tti parhaaksi karttaa uudestaan taloon ja mummon pakinoille menemist?.
Nyt h?n alkoi vapaalla mielell? astumaan reippaasti Munkkinient? kohti.
Ilta-aurinko loi purppuraa l?nnen taivaalle, kun h?n asteli noita tuttuja polkuja. Kotiinsa h?nen piti menem?n, mutta h?nell? ei ollut mielest?ns? siell? mit??n tekemist?. Surulliseksi tuli mielens?, kun h?n astui m?kkiin; kumminkin h?n Jumalaa kiitt?en s?i hyv?ll? halulla niukan illallisensa ja nukkui rauhaisesti.

VIIDES LUKU.
Uuteen toimeen.
Aamulla kun h?n her?si, mietti h?n jatkaisiko yksin??n luutatytt?-tointansa vai mit?. Kun h?n sit? ajatellen puki yllens?, pesi kasvonsa ja kampasi hiuksensa ja oli ulos l?ht??n valmiina, astui sis?lle Munkkiniemen piika Sanna ja sanoi:
"Hyv?? huomenta Elsa! Miss? sin?, Elsa rukka olet ollut? Min? olen yritt?nyt t?nne monta kertaa, vaan ei t??lt? ole kuulunut hiiren hiiskahdusta enemm?n kuin haudasta. Rouvakin sanoi jo, ett? minnek?h?n Elsa parka niin katosi. Maitokuski on kaupungissakin koettanut kysell? sinua, vaan ei ole sek??n mit??n selvyytt? saanut. Sano, hyv? ihminen, mit? sinulle on tapahtunut."
"Mit? te luulitte minulle tapahtuneen? Varmaankin oikein pahaa."
"No, jotain sellaista me tuumimme."
"Kyll? teill? on v?h? uskoa, kun luulette, ett'ei Jumala, joka hallitsee koko suurta avaruutta, voisi vaaroista suojella ja varjella yht? orpotytt??. Ettek? tied?, ett'ei varpunenkaan puusta putoa ilman Is?n tahtoa, saatikka sitten ihminen. Jos Jumala kerran pit?? huolen linnusta, miksi ei h?n pit?isi my?skin k?yh?st? tyt?st?. Kyll? Sanna se on niin, koska min? ihmeellisen johdatuksen kautta jouduin er??n kuolevan lesken auttajaksi aina Kirkkonummelle asti. H?n oli sairas, vaan minulla on toivoa h?nen parantumisestaan."
Sanna oli tovin aikaa aivan vaiti. H?n katsoi kummissaan Elsaa, joka seisoi suorana ja vastausta odottavassa asemassa h?nen edess?ns?.
"Niin, min? en paljon ymm?rr? jumalisista asioista. Kummastuttaa minua kumminkin, sill? min? osaan, niinkuin moni muukin, kaikkea ihmetell?. L?hde nyt kuitenkin kanssani, edes n?ytt?m??n itses rouvalle!"
Silloin Elsa sanaakaan virkkamatta l?ksi ulos ja lukitsi ovensa, pist?en avaimen taskuunsa.
Aamu-aurinko paistoi mit? ihanimmasti, kun tyt?t astelivat yli kauniin vihannan niittykedon. P?iv? kultasi mit? somimmasti seudun mets?t ja l?heisen meren lahden ja lintujen vienot aamuvirren s?velet kaikuivat viidakosta. Eritt?in majesteetillisen? seisoi ylem?ll? paikallansa Munkkiniemen herrastalo, sen monet akkunat h??m?ttiv?t kuin kuparilla sekoitettu kulta. Vanha halleva vahtikoira k?re?ll? ??nell?ns? ilmoitti vierasten tulon, kun tyt?t pihaa l?hestyiv?t. H?veten poistui vahti, kun n?ki tulijoiden olevan vanhoja tuttuja ja puoliksi talon v?ke?.
Tuossa uhkeassa talossa oli my?skin portaat, jotka ky?kkiin johtivat. Niit? portaita tyt?t nousivat yl?s. Munkkiniemen avarassa ja valoisassa ky?kiss? oli suuri helli ja sein?t t?p? t?ynn? komean loistaviksi kiilloitettuja vormuja, astioita ja kansia. Tuo kiilt?v? kupari-yl?llisyys huikaisi melkein ?kkin?isen silmi?. Hellin luona h??ri touhuunsa kiinnitettyn? hellin p??llikk?, keitt?j?t?r. H?n oli keski-ik?inen hyvin jaksavan n?k?inen, ja pian osoittikin voimaansa, kantaen tavattoman suurta perunavatia ky?kin pitk?lle mustaksi maalatulle p?yd?lle. Tavattoman suoraan ja korkealle nousi h?yry perunavadista.
"Elsakin on t??ll?!" sanoi keitt?j?t?r, laskettuaan vadin p?yd?lle.
"Tulinhan min?."
"Istu!"
Sanna oli sill? v?lin py?r?ht?nyt sis?lle, luultavasti rouvalle kertomaan Elsan l?ytymisen.
Viereisist? huoneista kuului sekaisia ??ni?, lasten h?lin?? ja aikaisten keskustelua. V?h?n ajan kuluttua ilmestyi Sanna v?liovelle.
"Tule rouvan luo!" sanoi Sanna alennetulla ??nell?.
Hiljaa hiipien seurasi Elsa k?sky?.
Oli pieni nurkkakamari, johon aamuaurinko heitti valoa vaaleain verhojen l?pi. Kamari oli eritt?in somasti ja siististi sisustettu. Rouva oli vaatetettuna aamunuttuun ja istahti nojatuoliinsa. H?n j?i viistoon asemaan p?yd?n vieress?, kun k?ski Elsan istua oven pieless? sijaitsevalle tuolille. Rouva koputti sormiensa p?ill? p?yt??n ja katseli v?liin akkunaan, josta verhon t?hden ei voinut l?pi n?hd?, v?liin Elsaan.
"Mit? olet nyt miettinyt Elsa?" sanoi vihdoin rouva, katkaisten ??nett?myyden.
"Enh?n ole viel? miettinyt paljon mit??n. Kumminkin olen sen verran ajatellut, ett'ei luutatyt?n toimi en??n minulle sovellu."
"Sit? min?kin tarkoitan; sinun on parasta alkaa palvelusta."
Elsa ei vastannut mit??n.
"Kyll? saat olla meill?kin, mutta on minulla toinenkin paikka. Sin? p??set vanhan sisareni luo kaupunkiin; h?n on minulle puhunut monta kertaa, ett?