Munkkiniemen Elsa | Page 2

h?nen mielest??n ei se asiaa auttanut jos lapselle kertoili juomarin is?n metkuja ja el?m?imisi?.
Pitk?t olivat sairaan lesken unettomat y?t. Tuskalla saivat tunnit kuluneeksi. Eritt?in hartaasti h?n odotti vanhan sein?kellonsa ly?ntej?. Suurin hauskuus oli se h?nelle, kun tuo sein?ll? astuva vanhus l?i aamulla viitt?, sill? se oli Annalla terveytens? p?ivin? ollut tavallinen yl?snousun aika; joskus oli h?n noussut kello kaksikin. Nyt oli kumminkin noussut melkein nousematta, kun oli t?ysi ty? nousta istualleen s?ngyss?. Siin? kun h?n katseli onnettoman laihoiksi kuihtuneita k?si?ns? ja, muistellen niiden nuoruuden aikaista py?reytt?, vertaili vuoteellaan makaavan Elsan yht? py?reit? k?si? omiinsa, silloin vy?ryiv?t raskaat kyynelet ?itiparan silmist?, sill? nyt jo saivat tyt?n k?det raataa, ja mit? sitten -- jaa mit? sitten --? Ehk? nekin yht? onnettomana alas vaipuvat, jos Luoja sen niin sallii; ja h?n itki.
Melkein jok'ikinen aamu itki h?n samaa asiaa. Tytt?kin noustessaan aina huomasi, ett? ?iti oli itkenyt, vaan ei h?n voinut sit? muuksi k?sitt?? kuin taudin tuottamaksi suruksi. Vihdoin huononi ?iti siin? m??r?ss?, ett'ei Elsa voinut j?tt?? h?nt? ensink??n yksin, vaan t?ytyi hankkia kotimies niin kauvaksi, kuin h?n hankki l??k?rin apua ja rohtoja kaupungista.
Erinomaisella huolella hoiteli pieni Elsa sairasta ?iti?ns?. Kauvan kestikin sairastusta, joka kysyi Elsalta tavatonta kyky? ja voimain ponnistusta. Mutta h?n oli oppinut jo nuorena sen l?ksyn, ett? jos mit? tekee, tekee sen niin kuin Herralle ja niin se Herra, jota h?n palveli, auttoi ja vahvisti h?nen lapsellisia ja v?h?isi? voimiansa kest?viksi.
Vihdoin tuli Leski-Annan p??sin-p?iv?. H?n sanoi Elsalle:
"Nyt tytt?reni l?hden min? maailmasta Is?n tyk?. Vaan kun min? olen poissa, vaella sittenki el?m?si l?pi Herran tiell? ja Jesuksen Kristuksen uskossa. Rukoile Jumalaa varjelemaan sinua kaikesta pahasta ja sielun viettelij?n pauloista."
Kun sattumalta tuli siihen pari naapurin vaimoa, puhui h?n heillekin muutamia varoituksen sanoja, samalla iloiten siit? suuresta kunniasta, joka h?nt? taivaassa odotti. Ja niin h?n nukkui.
Kyynelsilmin katselivat vaimot h?nen maallista osaansa s?ngyss?. Ruumista kuihtunutta, jonka autuas sielu ?sken oli j?tt?nyt. Vaan Elsa ei itkenyt.

KOLMAS LUKU.
Se kaunis Heleena ja h?nen Matti-poikansa.
Elsa-paran raskaana huolena oli ?itins? maallisen osan saattaminen haudan pime??n, mutta rauhaisaan leposijaan. Toinen naapurinaisista; Lemstr?mska nimelt??n ja luutien tekij? viraltaan, tarjoutui arkkua hankkimaan. Ruumiin p??nalaisen alla oli rahakukkaro. Siin? oli Elsan koko perint?. Vaan kun kukkaron sisus tutkittiin, huomattiin, ett? rahaa oli v?h?n n?pisti arkun ostamiseen kaupungin puusep?lt?. Hautajaisten pit?misest? ei puhettakaan.
Kun siin? eukot p??t??n kallistellen ja toisiaan silmiin katsellen tuumivat, johtui Lemstr?mskan mieleen seuraava tuuma.
"Min? menenkin Munkkiniemen herrasv?en pakinoille."
Silloin poistuivat molemmat naiset.
Kev?t aurinko paistoi sis??n m?kin akkunasta.
Elsa puhdisteli ja siistiskeli paikkoja v?liin vilkaisten ?iti?ns? s?ngyss?. Ehdottomastikin tahtoi h?nt? v?h?n p?yristytt??. Pian lakkasi h?n siistim?st? ja ajatteli menn? ulos -- jaa, ulos, mutta sitten ei uskaltaisi tulla takaisin. Siin? oli h?n kappaleen aikaa kahden vaiheella, ollako sis?ss? vaiko ulos rient??. Vihdoin vakaantui h?n mielipiteiss??n, kun muisti ?itivainajansa monta kertaa sanoneen, ett'ei tarvitse mit??n pel?t?; se on joutuvaa ep?uskoa.
Jonkun aikaa puuhattua, oli huone niin hyv?ss? j?rjestyksess?, kuin se ruumiin sis?ss? ollessa saattoi tullakin. Juuri kun h?n oli valmiiksi kaikki saanut, kuului ??ni? pihalta, jonne ei akkunasta voinut n?hd?. Samassa astuikin tupaan Munkkiniemen rouva ja Lemstr?mska.
"Jaha, vai jo Anna p??si pois?" sanoi rouva. V?h?n mietitty??n sanoi h?n: "Ottakaa te Lemstr?mska, ja toimittakaa mit? siihen tarvitsee; rahaa voitte k?yd? meilt?."
"Kiitoksia paljon!" sanoi Elsa.
"Kiitos kiitt?m?st?si lapsi! ja kiitos ?itisi hoitamisesta sill? kukaan vieras ei h?nt? niin hyvin olisi hoidellut. Ja sin? saat tulla meille palvelukseen, kun ?itisi on haudattu."
Sen sanottuaan poistui rouva huoneesta.
"Kyll? min? tied?n ne rahan antamiset, ett? jos min? paljon kulutan, niin kina siit? tulee. Mutta mieheni saa tehd? arkun ja sill? tavalla koetetaan p??st? niin v?h?ll? kuin suinkin mahdollista, ett'ei rouvan rahapussi tule liiaksi rasitettua. Niin, rouvan eli herrankohan lienee pussi, vaan kyll? min? tied?n, ett'ei siit? paljon lievi? enemm?n kuin muiltakaan oikeassa asiassa, vaan kyll? turhassa!" sanoi Lemstr?mska.
Nelj?n p?iv?n kuluttua oli sunnuntai. Elsa ja Lemstr?mska olivat hautajaiset niin puuhanneet, ett? ruumis vietiin k?rryiss? ja he k?veliv?t j?ljess?. Hautasaattona oli Elsa, Lemstr?mska miehineen ja kolme Munkkiniemen renki?, kuin my?skin yksi Munkkiniemen piika.
Tuossa matalassa t?lliss? sitten illalla juotiin kahvit pullan kanssa, ja keskusteltiin vapaasti kaikenlaista. Sill? herrasv?ki ei h?irinnyt l?sn?olollansa t?llin yksinkertaisia hautajaisia.
My?h?ll? l?htiv?t vieraat pois iloisina, vaikk'ei suinkaan runsaasti ravittuina; sen vajauksen sai palkita oma koti, oma ruoka. Elsan huviksi j?i m?kkiin maata Munkkiniemen piika. Niinp? tyt?t itsens? siunattua y?ns? levollisesti t?lliss? nukkuivat, ett'eiv?t yht??n vavahdelleet eik? s?ikkyneet.
Seuraavana aamuna kun her?siv?t, meni Munkkiniemen piika Sanna kotiinsa, j?tt?en Elsan t?lliins?. Elsa yksin j??ty?ns? tuumi mit? h?nen nyt olisi teht?v?. Ruoka oli hyvin v?hiss? ja raha aivan lopussa. Menn?k? Munkkiniemeen, kuten rouva oli k?skenyt, vai l?hte?k? luutia kaupunkiin viem??n, joita oli joku m??r? valmiina, kun ei ?itins? viimmeisin? p?ivin? p??ssyt niit? kulettamaan. Nyt oli kumminkin ?idin hoitaminen loppunut ja Elsalla vapaat k?det menn? minne halutti.
Silloin sitoi Elsa luutanipun, heitti sen selk??ns? ja alkoi astua kaupunkiin. Kev??n l?mp?inen aurinko puristi h?nest? monta hikipisaraa. Niin raskas ei ollut ennen h?nelle luutanippu kuin sin? p?iv?n?. H?n ei tahtonut jaksaa kantaa sit? ensink??n ja h?n luuli tulevansa aivan sairaaksi. H?n tunnusteli