Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 8

h?nelt? kuitenkaan h?nen komeaa ulkomuotoaan ja hyv?? p??t??n tai muita seurustelulahjoja. H?n piti isois?ns? hekkumallisia mielipiteit? ja el?m?? ihanteenaan ja koetti sit? j?ljitell?, mutta unohti samalla, ett? se mik? mahdollisesti sopii ja k?y laatuun jollekin h?nen ylh?isyydelleen ja hienolle hovimiehelle, ei sovi kuitenkaan jokaiselle muulle, ett? suku on pystyss? pidett?v? arvokkuudella ja sielun jaloudella, eik? yksin ulkonaisilla hienoilla tavoilla ja k?yt?ksell?, ja ett? korkeiden sukuperien paljous muuten muodostuu raskauttavaksi taakaksi, joka tekee siit?, ken niill? komeilee, pelk?n narrin.
Molemmilla veljeksill? oli hieman ep?s??nn?llisi? tapoja, ja min? muistan m. m. yhden siihen aikaan kerrotun hupaisen jutun heist?. Er??n? aamuna tulee Arthur kotiin, jolloin h?nen ?itins? tulijalta kysyy:
?Miss? sin? y?ll? olet ollut??
?Kun eilen illalla oli niin tavattoman paha ilma, j?in min? Ramsayhin y?ksi.?
?Vai niin. -- No oletko Vilhelmi? n?hnyt??
?En. -- Eik? h?n sitten ole kotona??
?Ei ole. -- H?nkin on ollut y?n kotoa poissa, eik? ole viel?k??n takasin tullut.?
Hieman my?hemmin miilustaa Vilhelm kotiin ja silloin alkaa ?iti h?nelt? kysell?:
?Miss? olet ollut y?ll???
?Ramsayssa. Kun tuiskusi ja tuuli niin armottomasti, ajattelin ett? on viisainta j??d? sinne y?ksi.?
?Vai niin. -- Sittenh?n sin? kai tapasit Arthurinkin siell???
?Arthurinko? -- En min? h?nt? ole n?hnyt.?
?Sep? merkillist? -- h?nh?n oli kuitenkin siell?.?
?Niin, se voi kyll? olla mahdollista. Sill? pit?isih?n mamman tiet??, ett? Ramsaylaisilla on sellainen huoneusto, ett? siell? voi hyvin olla yhden illan tapaamatta toistaan.?
?iti piti tuota vastausta niin tavattoman sukkelana, ett? h?n kertoili juttua kaikkialla, joka siten joutui kiertosalle.
Korkeiden esi-is?in, Fersen'ien, De la Gardie'ein ynn? muun suurv?en j?lkel?isen? (h?n varoi viisaasti Haassen suvun mainitsemisen) piti Arthur syntyper?? yksil?n parhaimpana ominaisuutena, joka riitti tuottamaan menestyst? maailmassa. Kaiken muun asetti h?n toiselle sijalle ja halveksi sellaisia henkil?it?, jotka eiv?t olleet niin onnellisia, ett? heill? olisi ollut tuollainen sukuper?n omaisuus. H?n oli todellinen ?Don Ranudo? suomalaisessa asussa ja joutuikin sent?hden usein ivan ja pilkan maalitauluksi.
Kun h?n oli kerran sukulaistensa Armfeltien luona Rauhalinnassa, tuli puheeksi korkeat suvut, jotka olivat rappiolle joutuneet. Arthur kiisteli moista mahdollisuutta vastaan, arvellen samalla, ett? jos todellakin niin olisi k?ynyt jollekin suvulle, oli my?skin jokaisen aatelismiehen velvollisuus koettaa kohottaa se j?lleen oikealle paikalleen yhteiskunnassa. -- ?Sellainen ei ole taas mik??n helppo teht?v??, puuttui joku puheeseen. ?Niinp? esimerkiksi aivan t?ss? l?hell? asuu er?s parooni Pahumberg, joka nykyisin on vain k?yh? pit?j?nsuutari. H?nen kantais?ns? oli ollut kuuluisa kapteeni Jaakko Johansson Pahumaan talosta, joka Kirkholman tappelussa vuonna 1605 urhoollisuudellaan pelasti koko Ruotsin sotajoukon perikadosta ja jonka Kaarle IX sitten, palkkioksi h?nen suurty?st??n, korotti vapaaherraksi nimell? Pahumberg. Mutta ennenkuin h?n enn?tti tulla sis??nkirjoitetuksi vapaaherralliseen sukuun, kaatui h?n sodassa ja h?nen j?lkel?isens? olivat liian k?yhi? voidakseen lunastaa suvun ?sis??nottoa?, ja niin on koko asia j??nyt sikseen. Pahumaan maatilasta on nyt j?lell? vain m?kkipahanen, jolla on yh? sama nimi. Sen omistaa tuon suvun viimeinen j?lkel?inen, kyl?suutari, ainoana omaisuutenaan, paitsi kuninkaan antamaa arvokirjaa.?
Arthur, joka ei ollut kylliksi selvill? Ruotsin historiasta, otti leikkipuheen t?ydeksi todeksi, tuli kertomuksesta kerrassaan liikutetuksi ja piti aivan v?ltt?m?tt?m?n?, ett? jotain oli heti teht?v? tuon miesparan hyv?ksi, jota h?n tahtoi sit?paitsi tavata. Seh?n k?visikin helposti p?ins?, sill? Pahumaa sijaitsi vain penikulman p??ss? Rauhalinnasta. P??tettiin l?hett?? l?hetti kysym??n olisiko mies kotona, ja l?hetti palasikin pian, ilmoittaen ett'ei h?n t?ll? kertaa ollut kotosalla, vaan palaa viikon kuluttua. Sill? aikaa kirjoittaa piirteli maisteri Stolpe vanhalle pergamenttiliuskareelle latinankielisen arvokirjan vapaaherra Pahumbergille; kunniakirjan alle piirrettiin Carolus rex. Arvokirja pantiin sitten lihavan G. Philip Armfeltin toiseen kenk??n, ja kun se oli siell? tallattavana ollut viikon p?iv?t, oli se jo asiaankuuluvasti ruskea, niin ett? sit? todellakin voi pit?? vanhanaikuisena muinaiskirjana. -- Sitten l?hdettiin suutarin luona k?ym??n, jolle sit? ennen jo oli asia selitetty ja h?net opetettu n?yttelem??n osansa oikein; vanha kunniakirja otettiin esille, sit? katseltiin, tutkittiin ja omalle kielelle tulkittiin. Kun kaikki oli niinkuin olla pitikin, otti Arthur taskustaan suurenlaisen setelirahan ja ojensi sen suutarille hetken tarpeiden tyydytt?miseksi ja lupasi korkeiden suhteittensa ja tuttavuuksiensa avulla pian hankkia h?nelle takasin h?nen oikean arvonsa. Kukin voi mieless??n kuvailla h?nen mielenkarvautensa ja noloutensa kun h?n sitten sai tiet??, ett? koko juttu olikin ollut pelkk?? kujetta.
Vaikka h?n niin tavattomasti p?yhistelikin korkean sukuper?ns? perusteella, unohti h?n kuitenkin sen kokonaan ja menetteli itse aivan ristiriitaisesti niiden uhkeiden periaatteiden kanssa, joita h?n kielell??n lakkaamatta kantoi, mennen avioliittoon naisen kanssa niist? piireist?, joista ei juuri ole tapana eik? pid? itselleen vaimoa ottaa. Kaikista t?m?n ylh?isen suvun keskuudessa tapahtuneista ep?s??tyisavioliitoista oli t?m? kuitenkin vaikein.
H?n vietti kes??ns? vuonna 1859 luonani Bj?rkbodassa, jonne silloin, hauskaa kyll?, sain kokoontumaan useampia yst?vi?ni vierailemaan. Siell? sai h?n k?rsi? monta kujetta ja niell? monta pistosanaa salaper?isen lemmikkins? t?hden, jonka me kaikki hyvin tunsimme. Me toivoimme, ett? h?n siten tulisi j?rkiins? ja lopettaisi koko tuon lemmenliittonsa. Mutta sen sijaan ?rtyikin h?n vain siit? ja piti kiini suunnitelmastaan yh? itsep?isemmin. Ja er??n? p?iv?n? oli h?n h?vinnyt; h?nt? etsittiin turhaan kaikkialta, ja me aloimme kaikki olla jo levottomia ja pel?t?, ett? joku onnettomuus on h?nt? kohdannut. Muutaman p?iv?n per?st? saimme kuitenkin kuulla, ett? h?n oli noussut er??seen jaalaan, joka halkolastissa purjehti Tukholmaan. No siin? nyt ei ole mit??n vaaraa,