Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 7

vanhanpuoleinen tytt?nen, olikin h?nen vertaisensa ?lykk?isyydess?, antoi h?nen leikkins? menn? hieman pitk?lle, oli ottavinaan sen t?yten? totena vastaan, nousi yl?s ja kiiruhti keisarin luo, ilmoittaen majesteetille, ett? parooni oli kosinut h?nt?, ja ett? h?n tahtoi, ennenkuin rohkeni my?nt?v?n vastauksen antaa, saada majesteetin suostumuksen siihen, koska h?n oli hovin palveluksessa. Keisari, iloissaan ilmoituksesta, vei neiti Krausen paroonin luo, antoi my?ntymyksens? liitolle ja toivotti heille kaikkein parhainta onnea aikomansa avioliiton aikana. Joskin Klinckowstr?m lasketteli vapaasti leikki? muiden kanssa tiesi h?n kuitenkin, ettei keisari Nikolain kanssa ollut leikkimist?, ja niin syntyi tuo avioliitto, vaikkapa parooni jo olikin muutamia vuosia yli kuudenkymmenen vuoden vanha. H?n kuoli 1850 ja h?nen leskelleen, joka sittemmin asusti Italiassa, maksettiin jonkinlaisena suosiolahjana 40 vuoden kuluessa 8,000 markan ylim??r?inen el?ke vuosittain tunnustukseksi niist? suurista ansioista ja palveluksista, joita h?n maalle oli tehnyt.
* * * * *
H?nen poikaansa, Vilhelm Klinckowstr?mi?, joka vanhempainsa h?iden aikana Tukholmassa oli jo kolmen vuoden vanha, ei kuitenkaan viel? tuossa tilaisuudessa julistettu lailliseksi perilliseksi, vaan tapahtui se vasta 12 vuotta senj?lkeen, pojan p??stess? ripille. H?n oli, kuten is?ns?kin, kaunis, kookas ja komea mies, vaan ei ollut perinyt h?nen lahjakkaisuuttaan eik? ?itins? hilpe?? ja kiivasta mielialaa. H?n oli hyv?ntahtoinen, yst?v?llinen ja suopea kaikkia kohtaan, mutta h?nell? ei ollut v?h??k??n sit? pontevuutta ja voimaa, joka vie miehen korkeuksia kohden maailmassa, vaikka h?nell? muuten kyll? oli tie avoinna sukuper?ns? perusteella moiseen kohoamiseen.
Vaikka ?pitk? Vilhelm? oli jo kaartin luutnantti, oli h?n kuitenkin k?mpelyyteen asti ujo, arka ja seuraa karttava. Kun hienoimmissa piireiss? siihen aikaan ranskankielen taito oli v?ltt?m?t?n, otettiin erityisesti sit? varten, opettamaan nuorukaiselle kielt? ja samalla sopivia salonkitapoja, sanomaan kohteliaisuuksia, kumartamaan s??nn?llisesti, suutelemaan hienolla sulavuudella k?delle, tanssimaan j. n. e. nuori saksalainen kotiopettajatar, neiti Emelie Haasse Pietarista, joka suurella ahkeruudella antautui teht?v??ns?.
Suku ei voinut aavistaakaan, ett? n?ist? harjoitusluennoista voisi koitua mit??n vaaraa, sill? olisihan tuiki mahdotonta, ett? ujo ja nuori luutnantti suvun tiet?m?tt? ja silt? neuvoa kysym?tt? rohkenisi ajatellakaan r?ike?? ep?s??tyisaviota tuon v?h?p?t?isen ja rumanlaisen kotiopettajattaren kanssa. Mutta tulen kanssa ei rankaisematta leikitell?. He molemmat olivat aivan nuoria ja harjoitustunteja oli paljon. Ja kuinka he sitten lienev?tk??n harjoitelleet, tanssineet, sanoneet kohteliaisuuksia, kumarrelleet ja suudelleet k?sille, niin...
Seurauksena kaikesta oli se, ett? rakkaus viisaaseen opettajattareensa hulmahti nuoren kokemattoman oppilaan rinnassa ilmituleen, ja h?n meni opettajattaren kanssa salaa naimisiin. Siit? syntyi hirve? h?v?istysh?lin?. Ei siin? kyllin, ett? is? hylk?si poikansa eik? tahtonut senkoomin kuulla h?nest? puhuttavankaan ja ett? sisar, kreivit?r Louise, vanhan tapansa mukaan useita kertoja py?rtyi, h?nen t?ytyi kaiken hyv?n p??lle viel? erota virastaan, sill? sellaisessa rykmentiss? kuin Moskovan kaarti ei suvaittu siihen aikaan tuollaista avioliittoa.
Kaikeksi onneksi parantaa aika kaikki haavat, ja niin k?vi nytkin. Vapaaherratar Emelie oli nainen, joka ymm?rsi k?rsiv?llisyydell? ja viisaudella voittaa kaikki vaikeudet, ja muutamain vuosien per?st? tapahtui sovinto pitkin koko sukulaislinjaa. Vilhelm voi my?skin astua j?lleen sotilaspalvelukseen, ei kuitenkaan kaartiin, vaan nyt er??seen linjarykmenttiin. Samalla kuin h?nt? sitten siirrettiin rykmentist? toiseen, kohosi h?n arvoasteissa v?hitellen sotilasalalla, kunnes h?n vihdoin sai kenraalimajurin arvon ja m??r?ttiin Suomen ylisotaoikeuden vakinaiseksi j?seneksi. Erosi sitten virastaan ja kuoli 1860 vain 53 vuoden ij?ss?.
Vapaaherratar Emelie oli sangen lahjakas ja viisas ja h?nell? oli hyv? p??. H?n oli aina valmis vastaamaan ja leikinlaskuun, ei ilke??n vaan joskus kyll? hieman kahtaannep?in ymm?rrett?v??n. Sill? h?n oivalsi mukaantua ja sovittaa k?yt?ksens? Armfelt-Klinckowstr?mien piireiss? siihen aikaan vallalla olevan s?vyn mukaan, jonka kautta h?n pian ?l?ysikin armon? heid?n edess??n, jotka ?sken eiv?t h?nest? olleet tiet?vin??nk??n tahi kohtelivat h?nt? kuin onnenkohottamaa nousukasta, ja h?nest? tuli pian sek? kreivit?r Louisen l?heinen yst?v? ja v?ltt?m?t?n seura ett? my?skin koko suvun johtava henki, melkeinp? keskusta, jonka ymp?rill? perheen asiat liikkuivat.
Kodissaan oli h?n hyv? ja yst?v?llinen, aina iloinen ja leikkis? ja vapaa kaikista sukuseikkoja koskevista ennakkoluuloista, ja h?nell? oli kyky? j?rjest?? kotinsa hauskaksi niin ett? siell? viihtyi sangen hyvin se pieni seurapiiri, joka heill? vierailulla k?vi. Heid?n avioliittonsa oli luullakseni sangen onnellinen; en ainakaan min? silt? taholta mit??n ep?sointuja kuullut. Heid?n taloudellinen asemansa oli eritt?in hyv?, sill? he omistivat paitsi kivitaloa Kaivopuistontien varrella, jossa he itse asuivat, viel? K?ren kartanon Sauvon pit?j?ss? ja huomattavan Hiiskolan maatilan Vihdiss?. Ja kuitenkin piti aviovaimon ennen kuolemaansa 1868 n?hd? koko t?m?n omaisuuden kohtalon oikusta hajoavan ja h?vi?v?n, ja joutua itse putipuhtaaksi paljastetuksi.
* * * * *
Heill? oli kaksi poikaa, Arthur ja Vilhelm, jotka min? jo lapsuusvuosiltani tunsin. Me tulimme ylioppilaaksi melkein samoihin aikoihin ja kun me kuuluimme samoihin seurapiireihin, olimme me aina yhdess?, vaikkakin meill? oli kokonaan erilaiset luonteet ja taipumukset.
My?skin molemmat veljekset olivat toisiinsa verraten aivan vastakkaisluonteiset. Nuorempi heist?, Vilhelm, oli ulkomuodoltaan is?ns? n?k?inen, vaikkakaan h?n ei ollut niin komea ja kaunis kuin is?ns?, ja samoin sis?isilt?kin ominaisuuksiltaan; h?n oli hyv?, hiljainen, vaatimaton eik? ensink??n sukuylpe?. H?nen kanssaan olin min? yht?mielinen ja hyviss? v?leiss? ja meid?t yhdisti toisiimme vankka yst?vyysside, jotavastoin min? toiseen veljekseen n?hden olin sangen v?linpit?m?t?n. Vilhelm oli heiver?inen ja heikkorintainen, saaden jo aikaisin keuhkotaudin, jonka menehdytt?m?n? vaipui kuolemanuneen jo nuoruutensa kev?imess?, vuonna 1863.
Vanhempi veli, Arthur, oli taas osalleen saanut joukon kuuluisan isois?ns? ominaisuuksia, perim?tt?