Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 6

siit?k?s vapaaherratar syd?mmistyi, sieppasi tikarin, joka h?nell? aina oli mukanaan, ja uhkasi sill? neiti Westi?. Hirve?sti s?ik?ht?en hy?kk?si neiti silloin ulos ja rouva per?ss? h?nen kintereill??n, ajaen h?nt? takaa l?pi koko huoneuston. Kun he sitten rynt?siv?t v?vypojan, kreivi G?stan huoneeseen, heitt?ytyi West nopeasti er??seen vaatekaappiin. Samassa silm?nr?p?yksess? oli siin? jo Sara rouvakin huutaen: ?Onko West t??ll??? Kreivi naurahti ja kysyi: ?Mit? asiaa anopilla olisi h?nelle?? ?Min? tapan h?net!? Silloin kiljahtaa West vaatekaapissa, kauhistuneena hirve?st? uhkauksesta ja ilmiantaa siten piilopaikkansa. Ja rouva Sara hy?kk?? kaapin luo, sy?sten tikarinsa suoraan sen oven l?pi. Mutta ei silloin v?vypoikakaan en?? jaksanut nauruhermojaan pid?tt??, vaan purskahti hele??n hohotukseen, suututtaen sill? vapaaherrattaren aivan pilalle, joka tiuskasikin v?vylleen vihaisesti: ?Sin? et ole mik??n gentlemanni, kun voit t?llaiselle nauraa!? -- Huolimatta siit?, ett? t?llaiset melskeiset kohtaukset alituiseen uudistuivat pysyi neiti West kuitenkin loppuun asti h?nen uskollisena palvelijattarenaan.
Yleist? h?mm?styst? her?tti Klinckowstr?min nimitys senaatin j?seneksi vuonna 1825, jolloin sitten h?nen varsinainen valtiomiesuransa alkoi. Entinen ruotsalainen ratsumestari ja hovikavalieeri, joka oli aivan kokematon ja ?kkin?inen kaikissa lains??d?nn?llisiss? asioissa, ottikin senvuoksi valtiotoimet yht? kevyelt? kannalta kuin kaiken muunkin t?ss? el?m?ss?. Kun h?nell? ei ollut syv?llisempi? tietoja mist??n, vaan oli pikemmin kykenem?t?n kaikkiin virkateht?viins? kuuluviin toimin, ja varsinkin mit? maan lakeihin ja perustuslailliseen hallitusmuotoon tulee, sanotaan h?nen useissa tilaisuuksissa aikaansaaneen paljon h?mminki? asioiden k?sittelyss? kun h?n itsep?isesti ja tiukasti pysyi kiini muodostamassaan mielipiteess?, jota h?n mist??n v?litt?m?tt? koetti ajaa t?yt?nt??n. Mit??n todellista pahaa tahi maalle vahingollista ei liene h?nen suunnitelmiinsa kuulunut -- h?n oli luultavasti sangen v?linpit?m?t?n politiikasta yleens? -- vaan oli h?nen esiintymisens? m??r??j?n? pikemmin erikoinen yksityis-perussyy, vastustushalu silloista senaatin mahtavaa johtajaa, L. G. von Haartmania kohtaan, jonka suunnitelmia h?n koetti ehk?ist?, vaikkapa ne sitten olisivat koskeneet todellisia elinkysymyksi?kin. Senvuoksi punoutui h?nen nimens? yhteyteen sellainen onneton yleismielipide, ett? jos maassa tapahtui jotain v??ryytt? tahi laillisia muotoja vastaan sotivaa, niin siin? heti vainuttiin Klinckowstr?min vehkeilyj?.
Mutta joskaan h?nen k?yk?inen persoonansa ei paljoa painanut senaatin neuvosp?yd?n ??ress?, niin oli sill? sit?vastoin suurempi merkitys Pietarissa, ja se seikka painoikin vaa'assa enemm?n. Hovipiireiss?, varsinkin siihen aikaan huomattavassa Michailowin palatsissa, otettiin h?nen hieno ja nokkela persoonansa aina mielihyvin vastaan ja usein h?n siell? olikin; h?n oli kevyen, usein kahtaannep?in ymm?rrett?v?n ja vapaan seurustelujuttelunsa kautta p??ssyt sellaiseen erikoisasemaan, ett? h?n sai kenelle tahansa sanoa mit? hyv?ns?, eik? siit? kukaan pahastunut. Se riippui taas taidosta esitt?? asia, ?c'est le ton qui fait la chanson?, s?veleest? laulu syntyy.
Erityisesti nautti h?n ruhtinas Menschikoffin, maan silloisen mahtavan kenraalikuvern??rin suosiota ja luottamusta. Tuon mahtimiehen oli h?n liukkaalla kielell??n ja sukkelalla, joskin usein ilke?mielisell? leikinlaskullaan saanut kokonaan vieh?tetyksi puolelleen. T?llaisia teit? my?ten ymm?rsi h?n ylen hyv?sti saada t?yt?nt??n pyrkimyksi??n, jotka eiv?t aina hyv?? maalle tuottaneet. Menschikoffin suuren suosiollisuuden vastalahjaksi sai h?n kaikesta vastustuksesta huolimatta senaatissa aikaan sen, ett? Suomen valtio lahjoitti ruhtinaalle ikuisiksi ajoiksi h?nen suvussaan sukukartanona kulkemaan Anjalan maatilan, jonka Klinckowstr?m sit? tarkoitusta varten oli ostanut Wreden perillisilt? ja nyt m?i j?lleen kaiken hyv?n p??lle kaapaten kaupasta itselleen sievosen voiton.
H?nell? ei oikeastaan ollut syv?llisemp??, suunniteltua pyrkimyst? millek??n suunnalle. H?nen p??pyrint?ns? oli pysy? vain korkeimmassa suosiossa, saada rauhassa nauttia epikuurolaisesta el?m?st? ja ylpeillen loistella kielens? kaksinaisilla leikinlaskuilla ja juttupuheilla korkeimmissa piireiss?.
H?nen ponnistuksensa t?ss? suhteessa kantoivatkin toivotun hedelm?n: armon auringon s?teet paistoivat ylen kirkkaina ja runsaina h?nen tielleen. Korkeita arvonimi?, virkoja, kunnianosoituksia ja ritarimerkkej? satamalla satoi h?nelle. H?n sai salaneuvoksen arvonimen, m??r?ttiin Helsingiss? olevan keisarillisen palatsin hoitajaksi ja, kaikista ihmeellisint? kyll?kin, tuo entinen ruotsalainen ratsumestari nimitettiin suoraan ilman mink??nlaisia sotilaallisia v?liasteita, kenraaliluutnantiksi ja Suomen insin??rikunnan p??llik?ksi! -- Sittemmin sai h?n viel? todellisen salaneuvoksen arvonimen ja nimitettiin hovimestariksi keisarilliseen hoviin. H?nelle suotiin sen lis?ksi joukko korkeimpia ritarimerkkej?, annettiin hohtokivill? varustettuja kultaisia nuuskarasioita y. m., my?skin varsinaisia rahallisia lahjapalkintoja milloin sellaiset olivat tarpeen vaatimia, sill? h?nen ylellinen ja loistelias el?m?ns? vaati paljon.
Suurelle tonttialueelle pohjoissataman laitaan rakennutti h?n upean talonsa, jonka p??sivu oli Elisabetintorille p?in ja jonka laajat puutarhalaitteet, puisto ja ansarit t?yttiv?t koko sen paikan, jossa nyt entisen Uudenmaan pataljoonan kasarmi sijaitsee. Talo oli suuri ja tilava, niinkuin h?nen ylh?isyytens? talon olla tuleekin, ja sen asema kauniin lahden rantamalla oli ihana. Rakennuksen p??sali oli luullakseni suurin yksityissali mit? Helsingiss? on ollut ja sen sein?t olivat kokonaan taulujen ja eri mestarien maalaamien vanhojen ja suurten muotokuvien peitossa; joukossa oli kuitenkin useita Lindh'inkin maalauksia. Talossa oli my?skin sangen suuri kirjasto, jossa kerrotaan l?ytyneen aivan erityinen osasto sellaista ranskalaista kirjallisuutta varten, joka voi ilmesty? ainoastaan keksityn painopaikan, kuten Cythere ja Luxuriopolis y. m., varjolla ja oli tuollaisista teoksista useat kuulema kuvitettujakin. H?nen ruokap?yt?ns? ja viinikellarinsa olivat aikoinaan tunnetut oivallisimmiksi koko maassa.
Kun tuo vanha irstailija oli kerran p??ssyt irti aviojumalattaren kahleista oli h?n my?skin osannut kaksikymment? vuotta s?ilytt?? vapautensa, kunnes h?n j?lleen hairahtui joutumaan avioliiton satimeen. H?n oli n?et er??n kerran k?ydess??n Pietarissa 1840 ja ollessaan illanvietossa keisarin sisaren, suuriruhtinatar Helena Pavlovnan luona alkanut vanhan tapansa mukaan lasketella leikki? jotakuinkin vapaasti suuriruhtinattaren lukijattaren, neiti Krausen kanssa, unohtaen sananlaskun: ?on ne badine pas avec l'amour?, ei hakkailua ilman rakkautta. Mutta neiti Krause, jo