Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 5

nuoren, hyv?st? perheest? l?ht?isin olevan tytt?sen kanssa ja avioliittolupauksen nojalla vietellyt h?net. Mutta kun h?n sitten kielt?ytyi sanaansa pit?m?st?, lupaustaan t?ytt?m?st?, heitt?ytyi nuori neitonen kerran ep?toivoissaan Norrbronsillalta kaidepuun yli virtaan aivan h?nen silm?ins? edess? kun h?n parhaillaan johti vahtiparaadia sillan yli. H?v?istysjuttu kiehahti suureksi Tukholmassa; mies ei uskaltanut n?ytt?yty? ulkosalla kiihottuneen alhaisov?est?n vuoksi, vaan oli pakoitettu joksikin ajaksi h?ipym??n pois Ruotsista ja tekem??n ulkomaamatkan.
Sill? matkallaan tuli h?n my?skin Neapeliin, joutui seurustelemaan kaupungin hienoimmissa piireiss? ja tuli siten tuntemaan kauniin ja sangen rikkaan lady Sara Brooken, syntyisin Cuthbert, jonka mies siihen aikaan taisteli er??n englantilaisen rykmentin everstin? Espanjassa loordi Wellesleyn (sittemmin Wellingtonin herttua) johdannolla Napoleonin joukkoja vastaan.
Jonkun ajan kuluttua oli heid?n suhteensa muodostunut sangen syd?melliseksi ja hell?ksi, ja h?n voi Caesarin tavoin sanoa: veni, vidi, vici (tulin, n?in, voitin). Mutta kun aviomiehen ep?luulot alkoivat her?t? ja maa Neapelissa siten alkoi polttaa heid?n jalkojensa alla, p??ttiv?t he ?kki? l?hte? kaupungista, ottaen mukaansa lady Saran tytt?ren Louisen (josta jo ?sken kerroin kreivit?r Armfeltina). He tahtoivat p??st? rauhaan aviomiehen tiedusteluista etsien turvapaikan pohjolassa ja aikoivat vihitytt?? itsens? niin pian kuin vain erokirjat lady Saralle h?nen aviomiehest??n saataisiin kuntoon ja toimitetuiksi. Mutta oliko sitten syy yh? jatkuvassa sodassa vaiko aviomiehen vastahakoisuudessa, asia ei kaikessa tapauksessa k?ynyt p?ins? niin joutuisasti kuin toivottavaa olisi ollut. Vasta miehen kuoltua, vuonna 1810, voitiin vihkiminen Tukholmassa toimittaa -- ja silloin oli Vilhelm poika jo kolmen vuoden vanha.
Vihkij?isten j?lkeen asettuivat he asumaan Suomeen Eurajoen pit?j?ss? sijaitsevalle Vuojoen suurelle maatilalle, jonka nuori aviomies oli saanut perinn?ksi ?idilt??n, ja siell? he et?isell? maaseudulla eleliv?t muutamia vuosia maalaisel?m?n hiljaisuudessa ja yksin?isyydess?. Kuitenkin huhupuheina kuiskuteltiin kaikenlaista tuosta hienosta ja ylh?isest? herrasv?est?, jota ei kukaan tuntenut ja joka vet?ytyi kokonaan pois kaikesta yhteydest? muiden ihmisten kanssa, pysyen aivan eroitettuna muusta maailmasta. Pian muovailtiinkin liikkeelle mielikuvituksellisia, haaveellisia kertomuksia, jotka her?ttiv?t yleist? uteliaisuutta ja halua saada l?hemmin tiet?? jotakin tuosta romantillisesta parista.
Mutta jo muutamien vuosien per?st? oli maalaisel?m?n hiljaisuus ja yksitoikkoisuus v?sytt?nyt molemmat niin eloisat ja vaihtelua rakastavat luonteet. Silloin matkusti mies Pietariin, h?net esitettiin hovissa ja keisari Aleksanteri I otti h?net yst?v?llisesti vastaan; h?net nimitettiin kamariherraksi ja jonkun ajan kuluttua, vuonna 1820, Viipurin l??nin maaherraksi, jonne h?n sitte perheineen muutti. Se rakkaus, joka etel?n tulisessa hehkussa oli leimahtanut kiihke?sti ilmiliekkiin, oli v?hitellen j??htynyt pohjolan pakkasessa, ja sit? seurasi v?linpit?m?tt?myys sek? v?hemm?n sopusointuiset perhesuhteet. Aviomiehen huikentelevaisuus ja rakkausseikkailut lienev?t olleet t?h?n syyn?. No niin -- rakkaus muuttui vihdoin vihaksi, joka useissa tilaisuuksissa purkautui ilmoille. Min? olin n?hnyt er??n kauniin muotokuvan t?m?n perheen is?st?, jonka kuvan kiivas aviopuoliso oli kerran mustasukkaisuuden raivopuuskassa leikellyt nelj?ksi palaseksi ja josta viel?kin, vaikka se onkin j?lleen yhteen neulottu ja entiselleen laitettu, huomaa tuon ?n?ytelm?n? j?lki?. Vaimon kiivaus ja mustasukkaisuus ja miehen ep?vakaisuus katkeroitti yh? enemm?n ja enemm?n heid?n el?m?ns?, kunnes he eiv?t en?? edes suvainneet n?hd?k??n toisiaan, vaan p??ttiv?t erota vuonna 1823.
L?hemm?t t?m?n yhteydess? olevat asianhaarat olivat kerrassaan hassunkurisia. Ne herrat, joiden tuli kokoonpanna ja kirjoittaa erosopimus kaikkine yksityiskohtineen aviopuolisoiden v?lill?, olivat kokoontuneet er??seen saliin; molemmat asianomaiset olivat taas asettuneet huoneisiin molemmin puolin salia v?ltt??kseen siten ettei heid?n tarvitseisi vilahdukseltakaan n?hd? toisiaan. V?litt?j?in t?ytyi n?in ollen kulkea toisen luota toisen luo saadakseen selville heid?n ajatuksensa, tuumansa ja suostumuksensa asiassa, jolla aikaa asianosaiset itse, kukin omasta kamaristaan singauttelivat yli salin toisilleen mit? kiivaimpia sanoja ja syyt?ksi?. Kun asiakirja sitten vihdoin suuren vaivann??n j?lkeen saatiin valmiiksi ja asianmukaisesti allekirjoitetuksi, ajoivat vapaaherrattaren vaunut portaiden eteen l?ht?valmiina. Parooni -- vanhan tottumuksensa mukaan, ollen aina oivallinen kavaljeeri ja hovimies kiireest? kantap??h?n -- asteli silloin poikki salin, kumarsi rouvalleen kohteliaasti viimeisiksi j??hyv?isiksi ja ojensi h?nelle k?sivartensa, ohjaten h?net portaita alas ja auttaen h?net vaunuihin. Mutta silloin otti aviopuoliso ?hell?t? hyv?stit entiselt? rakkaudeltaan, l?im?ytt?en juuri samalla hetkell? kuin vaunut kier?htiv?t liikkeelle eroon j??p?? miest??n voimakkaasti korvalle. -- He n?kiv?t silloin toisensa viimeisen kerran.
Vapaaherratar Sara osti sitten Tuorlan kauniin maatilan Piikki?n pit?j?ss? Kuusiston salmen rannalla ja rakennutti tilalle uhkeat rakennukset, asuen siell? aina ?dramaattisesti? surulliseen kuolemaansa asti, 1838. Siell? esitettiin n?et silloin muutamia pieni? n?ytelm?kappaleita, joissa h?nkin esiintyi, ja Turusta oli kutsuttu paljon v?ke? n?ytelmi? katselemaan. Viel? vanhemmillakin p?ivill??n, vaikkakin h?n jo oli ruumiiltaan muodostunut jonkun verran t?ytel?iseksi, tahtoi h?n kuitenkin n?ytt?? solakalta ja antoi sent?hden pauloittaa itsens? kureliivill? sangen tiukalle, t?ll? kertaa ehk? kovemmalle kuin tavallisesti, koska h?nen tuli esiinty? n?ytelm?puvussa. Seurauksena t?st? oli se, ett? joku veritiehye ratkesi ja h?n, seistess??n kulissien takana odotellen n?ytt?m?lle astumisensa vuoroa, yht'?kki? kaatui kuolleena lattialle. H?nen tytt?renpoikansa, silloin seitsentoistavuotias kreivi G?sta Armfelt nuorempi, huomasi tapauksen ensim?isen? ja sy?ks?hti n?ytt?m?lle huutaen: ?Iso?iti on kuollut!? Voi hyvin ajatella kuinka tavaton h?lin? ja h?mm?stys valtasi koolla olevat vieraat.
H?nen kiivaudestaan kerrotaan monenlaisia tarinoita. Yksi hauskimmista kohtauksista tapahtui Joensuun kartanossa, kun h?n oli siell? k?ym?ss? tytt?rens? ja v?vypoikansa luona. H?n oli k?skenyt englantilaisen kamarineitsyens?, miss Westin ny?ritt?m??n h?nen kureliivins? ylen tiukalle. Ja neiti teki ty?t? k?sketty? vet?en kurenauhoista kaikin voiminsa, mutta Sara rouva huuteli vain lakkaamatta: tiukemmalle! Se oli kuitenkin sula mahdottomuus, jonka vuoksi kamarineitsyt purskahti nauramaan. Mutta