Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 4

arvossa kapteeniksi. Silloin otti h?n eron virastaan, saaden amiraalin arvonimen, ja palasi Suomeen, jossa h?n jo pian kotiin tultuaan sairastui ja kuoli Turussa 1882, viel? viime hetkell??nkin leikki? laskien el?m?n ihmeellisist? vaiheista.
[Huomio: Edelliseen kappaleeseen on merkitty alun perin kuolinvuodeksi 1822, joka ei voi pit?? paikkansa. Mahdollisesti oikea vuosiluku on 1882.]
Kun n?htiin, ett? loppu alkoi l?het?, kutsuttiin pappi antamaan h?nelle ehtoollista, jonka h?n nautitsi enemm?n t?ytt??kseen sukulaistensa tahdon kuin omasta halustaan siihen. Kun pappi oli mennyt, sanoi h?n: ?Sep?s sitten oli hirvitt?v?n hapanta viini?, jota h?n minulle antoi. Antakaa minulle lasi oikeaa samppanjaa saadakseni viel? kerran muistoksenne maljan juoda?. H?nen pyynt??ns? noudatettiin ja kun h?n sitten oli kilist?nyt lasillaan jokaisen ymp?rill? seisovan kanssa viimeisiksi j??hyv?isiksi, muovaili h?n valmistelematta runop?tk?n ja lausui, tyhjent?en samalla pohjaan vaahtoavan juoman:
?M? muistan ajan ihanan kuin ois se eilisp?iv?; nyt n??n sen loppuun h?ipyv?n, pois -- malja! -- huolten h?iv?.
H?n tahtoi lopettaa niinkuin oli el?nytkin. Muutamia tuntia sen j?lkeen henk?si h?n viimeisen heng?hdyksens?.
H?nen leskens? asettui asumaan maalle Sauvon pit?j??n, mutta kohtasi h?nt? pari vuotta senj?lkeen kauhea onnettomuus; h?n paloi tahi tukehtui savuun huoneessaan, jossa lamppu oli kaatunut ja sytytt?nyt h?nen vuoteensa palamaan.
Nyt on jo kaksi vuosikymment? kulunut siit? kun kaikki ne terveytt? ja el?m?nhalua uhkuvat henkil?t, jotka Armfeltien salongeissa seurustelivat kuvaamanani aikana, ovat menneet sit? tiet?, jota kaikkien loppujen lopuksi on astuttava, ja itse asunto on nyttemmin muutettu ven?l?iseksi kansakouluksi.

XXIII.
KOLME SUKUPOLVEA.
Jo poikavuosiltani asti, mutta viel? enemm?n ylioppilaaksi tultuani olin l?heisiss? tuttavuussuhteissa molempien veljesten, Arthur ja Vilhelm Klinckowstr?min kanssa, ja heid?n kauttaan tulin min? jo aikaisin tuntemaan t?m?n perheen sis?iset olot, joihin perehdyin yht? perinpohjin kuin olisivat ne omaa perhett?mme koskeneet. Siten oli minulla tilaisuus kolmen sukupolven aikana tarkasti seurata kaikkia niit? monia, kirjavasti vaihtelevia kohtaloita, joiden alaisena Klinckowstr?mien perhe oli.
Siihen aikaan oli t?m? perhe parhaimmassa kukoistuksessaan. Korkea ja kunnioitettu yhteiskunnallinen asema, toiveikas j?lkel?isjoukko ja huomattava varallisuus n?ytti varmasti turvaavan sen jatkuvan pystyss?pysymisen. Ja kuitenkin on jo pari vuosikymment? kulunut siit? kun suvun viimeinen j?sen muutti manan majoille, samoinkuin varallisuuskin jo ennen oli h?vinnyt ja h?ipynyt kuin akanat tuuleen. Tuota nime?k??n, joka siihen aikaan oli niin korkea ja arvossa pidetty, ei en?? tapaa koko maassamme ja lienee monelle nyt aivan tuntematonkin.
Koska ei ole en?? olemassakaan yht??n t?m?n suvun j?sent?, joka siis voisi syytt?? minua siit?, etten ole pit?nyt suutani kiini, rohkenen t?ss? avomielisemmin kuin muutoin esitt?? kuvaukseni.
* * * * *
Puolisataa vuotta on jo kulunut siit? ja min? olin silloin vain kasvava poikanen, mutta viel? muistan min? aivan selv??n tuon vanhan, pitk?n ja kookkaan miehen, jolla oli niin kauniit ja jalot kasvonpiirteet, joka k?ytt?ytyi aina kohteliaasti ja hienosti ja jonka huulilla v?ikkyi alituinen hymy ja leikinlasku. Tuollaiset n?yt pysyv?t kauan muistissa. H?n oli h?nen ylh?isyytens?, todellinen salaneuvos, parooni Vilhelm Klinckowstr?m, yksi maan vaikutusvaltaisimmista ja mahtavimmista henkil?ist? siihen aikaan.[1]
[1] Vapaaherra Otto Vilhelm Klinckowstr?m oli ylihovimarsalkan, presidentti, serafiimiritari ja ?valtakunnan herran?, vapaaherra Thure Klinckowstr?min ja kreivit?r Hedvig Eleonora von Fersenin poika, syntynyt 1778. H?n tuli luutnantiksi henkivartiohusaareihin 1797, kavalieeriksi S?dermanlandin herttuattaren seurueeseen 1800, hevoshenkivartioston ratsumestariksi 1806, kuningattaren kamariherraksi 1809 ja muutti sitten Suomeen 1816, jonka j?lkeen tuli Ven?j?n keisarilliseen hoviin kamariherraksi 1817, Viipurin l??nin maaherraksi 1820, senaatin j?seneksi 1825, sai salaneuvoksen arvon 1835, ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin Suomen insin??rikunnan p??llik?ksi 1841, saaden viel? 1847 todellisen salaneuvoksen arvon. H?n kuoli vuonna 1850. Oli avioliitossa ensiksi vuodesta 1810 Sara Cuthbergin kanssa, joka kuoli 1838, sek? toiseksi Elisabeth Krausen kanssa, syntynyt 1815, kuollut 1889.
Poika ensim?isest? aviosta:
Vilhelm, syntynyt 1807, aviolliseksi lapseksi julistettu 1822, tuli luutnantiksi Moskovan kaartiin 1828, otti eron palveluksestaan 1831, meni takasin toimeensa 1832 tullen kapteeniksi Lappeenrannan linjapataljoonaan, siirrettiin everstiluutnanttina Suomen kaartiin 1844, tuli ylisotaoikeuden j?seneksi 1853, sai eron kenraalimajurin arvolla 1856 ja kuoli 1860. Oli naimisissa vuodesta 1831 Emelie Haasse'n kanssa, syntynyt 1812, kuollut 1868.
Heid?n poikiaan:
Arthur, syntynyt 1835, tuli ylioppilaaksi 1852, omisti K?ren maatilan Sauvon pit?j?ss? ja Hiiskolan kartanon Vihdiss?, nimitettiin Vihdin postinhoitajaksi 1873, oli my?skin polttimotarkastajana ja kuoli 1883. Oli avioliitossa Ottilia Hedbergin kanssa, syntynyt 1834, kuollut 1900.
Vilhelm, syntynyt 1837, tuli ylioppilaaksi 1853 ja kuoli 1863.
H?nen uljas, jalo ryhtins? osoitti heti, ett? siin? oli mies suurta ja ylh?ist? sukua. Ja sit? ei tottatotisesti puuttunutkaan, sill? ylh?ist? sukuper?? voitiin laskea yllinkyllin.
H?nen is?ns? oli ylihovimarsalkka, serafiimiritariston j?sen ja ?yksi valtakunnan herroista?, h?nen ylh?isyytens?, vapaaherra Thure Klinckowstr?m, ja h?nen ?itins? taas kreivit?r Hedvig von Fersen, kuuluisan ja mahtavan valtiomiehen, valtakunnanneuvoksen ja sotamarskin, kreivi Axel Fredrik von Fersenin ja kreivit?r Hedvig de la Gardien tyt?r, ja oli Tukholman roskav?en vuonna 1810 murhaama valtakunnanmarski, kreivi Axel von Fersen n?in ollen h?nen enonsa.
T?llaisten yhteyksien nojalla p??st??n tavallisesti pian eteenp?in maailmassa ja h?nelle k?vi kaikki p?ins? sit?kin helpommin koskapa kaikki h?nen luontaiset lahjansa osoittivat taipuvaisuutta juuri siihen suuntaan ja h?n taidolla ja suloudella osasi sulavasti liikuskella ja seurustella hovin saleissa. H?n syntyi 1778 ja tuli jo vuonna 1797, siis yhdeks?ntoista-vuotiaana, kavalieeriksi ter?v?n ja sukkelan S?dermanlandin herttuattaren seurueeseen sek? sitten ratsumestariksi henkirakuunav?keen ja kuningatar Fredrikan todelliseksi kamariherraksi.
Mutta silloin tapahtui k??nne h?nen kohtaloissaan. H?n oli kehitt?nyt rakkaussuhteet voimakkaiksi er??n