Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 3

Ajopelit t?ytyi korjauttaa ja ne eiv?t joutuneet valmiiksi ennenkuin perjantaina. Mutta kreivit?r oli liian taikaluuloinen tahtoakseen sin? p?iv?n? alkaa matkaansa; eik? sopinut lauantaip?iv?k??n, sill? siin? tapauksessa olisi h?nen t?ytynyt matkustaa my?skin sunnuntain aamup?iv?ll?, jota h?n oikeauskoisena englantilaisena ei taas voinut sallia eik? suvaita. H?n p??ttikin n?inollen lyk?t? matkansa sunnuntaihin, jolloin h?n l?htisi heti jumalanpalveluksen j?lkeen.
Me olimme silloin kaikki kokoontuneina h?nen luokseen sanomaan j??hyv?isi?. Mukana oli my?skin kreivi Masen. Vaunut ilmestyiv?t jo oven eteen ja kreivit?r valmistautuu j??hyv?istelem??n kaikkia; silloin puikahtaa k?si esiin oviverhojen v?list? ja viittil?i merkitsev?sti h?nelle. H?n menee sinne, kuullaan kuiskuteltavan muutamia sanoja verhojen takana, sitten kuuluu huudahdus, kirkaisu, jotakin kaatuu lattialle -- kaikki rynt??v?t verhojen taakse katsomaan. Kreivit?r makaa siell? py?rtyneen?. Em?nn?itsij?, joka oli ollut kirkossa, oli kuullut kreivi Masenia ja ?rouva? Bohmania kuulutettavan ja oli nyt kertonut kreivitt?relle tuon hirvitt?v?n uutisen.
Hajuvesien avulla ja my?t?vaikutuksella menee py?rtymyskohtaus pian ohi. Kreivit?r toipuu ja huudahtaa: ?Onko se totta, Masen? Ei suinkaan sellainen ole mahdollista??
Vihan salamoiden edess? kreivi Masen vavisten seisoo ja sammaltelee, eik? tied? mit? vastaisi. H?mm?styneen? ja ujona jupisee h?n jotakin: ?En tied? -- ehk? se on vain erehdys -- h?n on varmaan kuullut v??rin?, j. n. e. ja h?n hiiviskelee pois niin ettei h?nen tarvitseisi enemp?? kuulla eik? vastailla.
Kun kyyneleet oli ehditty kuivata ja ensim?inen kuumuuden puuska oli asettunut, matkusti kreivit?r.
Pari viikkoa senj?lkeen tapasin min? er??n? p?iv?n? Vilhelm Armfeltin, h?nkin kreivi Masenin poika, tosin ensim?isest? avioliitosta. H?n n?ytti tavattoman riemastuneelta ja kysyi minulta: ?Tahdotko tulla meille t?n? iltana??
Min? katselin h?mm?styksiss?ni h?nt?, sill? aniharvoin olin min? heill? ollut. ?Kiitos vain?, vastasin min?, ?mutta minut on jo muualle illaksi pyydetty. Onko teill? sitten vieraita t?n? iltana??
?No, vain muutamia, mutta koetahan tulla mukaan, sill? tulee olemaan juupelin huvittavaa n?hd? kuinka ukko kiikutteleikse yhteen vanhan Bohmanskan kanssa?. -- Mutta kun minua ei v?h??k??n huvittanut olla mukana tuossa ?perhejuhlassa?, sai se menn? menojaan minun puolestani.
Vilhelm Armfelt oli ollut harvinaisen kaunis nuorukainen, mutta olikin juuri senvuoksi ollut altis el?m?ss? esiintyville moninaisille kiusauksille ja houkutuksille, josta oli seurannut, ett? h?nest? oli tullut sellainen nuorimies, jollaisia nimell? ?jeunesse orageuse? (turmeltunut nuorukainen) kutsutaan. Siit? tahdottiin h?net parantaa erityisell? parannuskeinolla, jota t?llaisissa tapauksissa siihen aikaan ?perhepoikiin? n?hden aina k?ytettiin -- nimitt?in l?hett?m?ll? nuori mies merille. Meri-ilmaa ja valtameren yksin?isyytt? pidettiin silloin sopivimpana keinona sammuttamaan intohimojen hehkua ja saattamaan riehkailevan, houreksivan nuoruuden j?rkiins?. Niinp? saatettiin h?net muuanna p?iv?n? er??seen kauppalaivaan, joka purjehti Rioon. Siell? raivosi silloin keltakuume, jonka uhriksi nuori Vilhelm joutui. Parannuttuaan pitk?aikaisen potemisen per?st? kuumeesta, mutta viel? sangen heikoissa voimissa ollen, piti h?nen purjehtia takasin kotimaahan er??ll? toisella laivalla, mutta se joutui haaksirikkoon talvisaikana Skottlandin vuorirantain edustalla, jolloin muutamat laivav?est?, niiden joukossa h?n, vihdoin -- useita vuorokausia ajelehdittuaan pitkin Pohjanmeren j??kylmi?, myrskyn myller?itt?mi? aaltoja -- pelastuivat Norjan rannikolle.
Mutta kamaloilta n?yttiv?t n?iden kahden koetuksen seuraukset. Komea, voimakas nuorukainen oli nyt murtunut, voimaton ja perinpohjin raihnaantunut. Halvauskohtaus oli v??nnellyt h?nen ennen niin kauniit kasvonpiirteens? ja jonkun verran hervaissut h?nen ruumiinsa toista puolta niin ett? h?n laahusti toista jalkaansa k?velless??n. Entisest??n oli j?lell? ainoastaan h?nen sammumattoman iloinen luonteensa ja silm?ins? kirkas katse, jotka eiv?t koskaan h?vinneetk??n.
Tullessaan kotiinsa Helsinkiin otettiin h?net tuhlaajapoikana vastaan, perhe tuli liikutetuksi kuullessaan h?nen kovista kohtaloistaan ja varsinkin kreivit?r Louise osoitti h?nelle ?idillist? hellyytt?, onnistuen m. m. puuhaamaan asiat niin, ett? Vilhelm nimitettiin midshipsmaniksi laivastoon ilman ett? h?n k?vi l?pi kaikki arvoaskeleet. Luultavasti pidettiin purjehdusmatkaa Rioon riitt?v?n? ansioluettelona. Eik? h?nen virkateht?viins? minun tiet??kseni kuulunut muuta kuin ett? h?n p?ivisin laahusteli puoleksi halpaantunutta jalkaansa Esplanaadilla ja iltasin piti hilpe?sti yll? keskustelua salongeissa, singautellen v?liin sukkelia, mutta usein my?s hieman h?ijyj? sutkauksia.
Ja sitten tuli rakkauden vuoro. H?n rakastui suloiseen ja miellytt?v??n p??kaupunkilais-teaatterissa esiintyv??n n?yttelij?tt?reen, neiti Arvidson'iin ja meni h?nen kanssaan kihloihin. Kun is?, kreivi Masen, sai t?st? tiedon, kerrotaan h?nen k?yneen n?yttelij?tt?ren luona ja sanoneen, ett? h?n tosin oli iloinen siit? onnesta, joka h?nen poikaansa odotti, eik? miss??n tapauksessa pit?nyt h?nelle kysymyksess? olevaa liittoa min??n ep?s??tyisaviona -- vaan ett? h?n piti velvollisuutenaan ajoissa varoittaa neitosta t?st? aikeesta ja jos mahdollista ehk?ist? se, sill? muutoin juuri nuori neiti Arvidson, eik? suinkaan kreivi Vilhelm, joutuisi ep?s??tyisavioon. H?n ei kuitenkaan antanut tuon varoituksen itse??n pelj?stytt??, eik? h?nen sit? katua tarvinnutkaan, sill? heid?n avioliittonsa lienee ollut sangen onnellinen.
Mutta kun kreivit?r Louise sai asiasta tiedon, joutui h?n mit? syvimm?n mielenkarvauden valtaan. H?n ajatteli, ett? oli jo tarpeeksi kun oli yksikin tuollainen liitto perheen keskuudessa solmittu. H?n ei jaksanut en?? kantaa sit? tosiasiaa, ett? nyt j?lleen aateliton, er?s piiskuinen n?yttelij?t?r, saisi oikeuden kutsua itse??n kreivit?r Armfeltiksi ja sellaisena esiinty? -- se kohosi jo yli h?nen voimiensa. H?n ei saanutkaan senvuoksi lepoa eik? rauhaa, ennenkuin h?n, est??kseen tuollaista kilpailua arvokkuuden ja arvoasteiden hankinnassa, oli toimittanut kreivi Vilhelmin, h?nen itsens? tikkua ristiin asiassa tekem?tt?, siirretyksi Vienanmeren laivastoon. Nuoren parin l?ht? Helsingist? (1859) oli ollut surullisen hassunkurista n?hd?. Yhden ainoan hevosen vet?m?t rattaat olivat riitt?neet kuljettamaan heid?t ja kaiken mit? heill? oli noille kaukaisille seuduille.
Oltuaan monta vuotta siell? m??r?ttiin h?net sielt? Baikal-j?rvelle Siperiaan, jossa h?n sittemmin kohosi