Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 | Page 2

vaikkakin h?nen kasvonpiirteens? nyt jo olivat k?yneet ter?v?mmiksi ja h?nen ihonsa liian punertavaksi. H?n oli pitempi kuin mit? naiset ja viel?p? herratkin tavallisesti ovat ja sen mukaan muuten ruumiikas ja t?ytel?inen, ja h?n osasi h?mm?stytt?v?ll? arvokkaisuudella, osoittamatta j?ykk?? ylpeytt? tai p?yhkeytt?, k?ytt?? komeaa vartaloaan. H?n oli aina tasaluontoinen ja hyv?ll? tuulella, kohdellen kaikkia erinomaisella kohteliaisuudella ja hyvyydell?, l?hestym?tt? ket??n alentuvaisuuden tavalla, joka olisi toisia vaivannut. Se oli h?nen sis?inen hyv? ominaistaitonsa.
Seurustelutapa t?m?n perheen kesken oli teeskentelem?t?nt? ja hilpe??, ja leikinlasku suuntautui toisinaan hieman vapaaseen suuntaan, varsinkin h?nen k?lyns?, vapaaherratar Emelie Klinckowstr?m'in vaikutuksesta, mutta kreivit?r osasi pit?? sen kuitenkin aina oikeiden rajojen sis?ss? eik? p??st?nyt luontaista arvokkuuttansa v?h??k??n luiskahtamaan niin ett? se olisi vivahtanut alhaiselta tai jokap?iv?isyydelt?.
H?n oli syntyisin englantilainen, saanut kasvatuksensa ranskalaisen kotiopettajattaren johdolla ja puhui t??ll? ruotsia. T?st? kieltensekoituksesta olikin seurauksena joskus sangen hassunkurisia sekaannuksia. Niinp? kerrotaan, ett? h?n er??n? p?iv?n? kun muutamia herrasmiehi? oli tullut tapaamaan h?nen miest??n, joka sattumoilleen oli pahoinvoipa, kaikessa kiireess??n k?ski kamarineitsyen sanomaan heille, ett? ?minun puolisoni on sairas?. Ja kamarineitsyt t?ytti t?sm?llisesti k?skyn, meni herroja vastaan, niijasi syv??n ja sanoi: ?Minun puolisoni on sairas?. H?mm?stynein? kamarineitsyen lapsellisen luonnollisesta, avoimesta vastauksesta, vetiv?t he suunsa hymyyn, sill? kaupungilla huhuiltiin, ett? noissa sanoissa olisi syvempikin pontensa ja per?ns?.
Kreivit?r Armfeltin luona pelattiin kernaasti jonkun verran preferenssi? aina iltasin, ja sattuipa joskus niinkin ett? min? sain kunnian astua pelip?yt??n nelj?nneksi. Min? pelasin huononpuoleisesti, mutta pelirahan m??r? oli hyvin pieni niin ett? korkeintaan voin h?vit? illan kuluessa pari kolme ruplaa, jotka mielihyviss?ni uhrasin saadessani huvikseni n?hd? kuinka tuollainen v?h?inen voitto pystyi ilahduttamaan noita rikkaita rouvia samalla kun heid?n suosionsa minua kohtaan kasvoi. Mutta usein kiehahti pelip?yd?n ??ress? heid?n keskens? tiukka sanasota ilmilieskaan kun toinen oli sattunut ly?m??n p?yt??n v??r?n kortin sen tahi sen lehden sijasta, joka olisi ollut sill? kertaa oikea ja paikallaan, tahi kun toinen ei ollut asiaankuuluvalla tarkkuudella ?maalannut? tai oli taas j?tt?nyt pelin pienemm?ksi kuin kortit k?dess? olisivat sallineet j. n. e., saattaen siten toiselle niin ja niin monen ?pietin? h?vi?n. T?llaisesta asiallisesta kinastelusta luiskahtivat n?m? molemmat pikaluontoiset naiset helposti henkil?kohtaisiin hy?kk?yksiin, singautellen pistosanoja ja piikkej?, joissa he eiv?t toisiaan mill??n muotoa s??st?neet ja joka mellastus tavallisesti p??ttyi kyyneliin. Katkeroituneina viskasivat he silloin korttinsa p?yt??n, hyp?htiv?t yl?s ja vannoivat etteiv?t he en?? koskaan, ei ikip?ivin? kesken??n korttia pelaa, ja niin l?ksiv?t he vihoissansa kotiin. T?m? ei kuitenkaan est?nyt n?kem?st? k?lyksi? j?lleen muutaman p?iv?n per?st? yhdess? pelip?yd?n ??ress? yht? hyvin? yst?vyksin? kuin konsanaan ennen -- kunnes sama kohtaus j?lleen uudistui. Helposti joutui t?llaisten kohtausten aikana mit? pahimpaan v?lik?teen kun molemmat riitelev?t puolet vetosivat syrj?isen tuomiop??t?kseen: ?Sano nyt, eik? Emelie ole v??r?ss??? ja toinen taas: ?Sano, oliko oikein, ett? Louise l?i pata-sotamiehen p?yt??n?? Siin? oli temppuilemista tarpeeksi jos mieli purjehtia onnellisesti molempien karien l?pi.
Kreivit?r oli kaikin puolin ennakkoluuloton, eik? h?n osoittanut koskaan persoonallista p?yhkeytt? vaan seurusteli mielell??n sellaistenkin kanssa, jotka sukuper?lt??n ja yhteiskunnalliseen asemaan n?hden olivat paljon alapuolella h?nt?. Mutta joutua jonkinlaiseen l?hemp??n yhteyteen ?les classes inferieures?in, alempain s??tyluokkain kanssa, etenkin sukulaisuussuhteisiin, se oli h?nest? niin tavattoman vastenmielist? ettei h?n sellaista tahtonut min??n mahdollisuutena edes ajatella. Ja kuitenkin johti kohtalo siihen, ett? niin piti tapahtua. T?m?n yhteydess? muistan er??n sangen hupaisen tapahtuman.
Kreivitt?ren miehell? oli veli, kreivi Magnus Armfelt, joka tavallisesti sai kantaa vain nime? Masen; h?n oli ollut Tukholmassa hevoshenkivartion ratsumestari, sittemmin Kaarle Juhanan kabinetti-kamariherra y. m., ja avioliitossa oli h?n vapaaherratar Stedingk'in kanssa. Mutta heid?n perheelliset ja taloudelliset olosuhteensa olivat sangen v?h?n onnelliset, jonka vuoksi h?n erosikin vaimostaan (joka meni sitten uuteen avioliittoon kreivi d'Otranten kanssa) ja muutti Suomeen vuonna 1843. Molempain vaikutusvaltaisten veljiens? siipien suojassa ja avulla nimitettiin h?net t??ll? everstiksi ja sotaoikeuden j?seneksi sek? jonkun ajan kuluttua sen puheenjohtajaksi, jolloin h?net ylennettiin kenraaliksi. H?n oli muuten hyv?nahkainen, vaatimaton, yst?v?llinen ja rauhaa rakastava mies, kaunis niinkuin koko sukunsa.
H?nen taloudenhoitajattarellaan, mamseli Miina Bohmanilla, jota kuitenkin rouvaksi kutsuttiin, oli poika Mauritz, jonka is? h?n oli ja joka jo t?h?n aikaan (1855) oli enn?tt?nyt niin pitk?lle el?m?ss?, ett? h?n oli alkanut katkeruudella ajatella aviotonta syntyper??ns? ja surra sit?, ja sent?hden is? p??ttikin avioliiton kautta laillistuttaa sen.
Mutta kreivit?r Louise, perheen m??r??v? tahto, ei tahtonut ottaa kuuleviin korviinsakaan puhetta moisesta ep?s??tyisest? avioliitosta -- h?n kuolisi surusta j. n. e. H?n oli kyll?kin lankonsa kodissa seurustellut ?rouva? Bohmanin kanssa, joka siell? em?nt?n? askaroitsi, viel?p? joskus h?nen kanssaan korttiakin pelannut, mutta ett? ?rouva? Bohman tulisi h?nen k?lykseen -- h?nkin kreivitt?reksi -- se on kerrassaan mahdotonta -- se ei voisi k?yd? koskaan p?ins?!
Siit? huolimatta p??tti kreivi Masen antaa kuuluttaa aikomansa avioliiton niin pian kuin vain kreivit?r Louise olisi kev??ll? matkustanut pois Helsingist?. H?n ajatteli ett? kunhan kerran vihkiminen on t?ydeksi tosiasiaksi muodostunut, h?ipynee viha ja kiukku aikanaan ja haava on jo ehk? parantunut kun kreivit?r Louise syksyll? takasin Helsinkiin saapuu.
Kev?t oli tullut, kreivitt?ren piti matkustaa maalle ja l?ht?p?iv?ksi oli jo er?s keskiviikkop?iv? toukokuun alussa m??r?tty. Silloin kiiruhti kreivi Masen j?tt?m??n ilmoituksen kuulutusta varten seuraavaksi sunnuntaiksi.
M??r?ttyn? p?iv?n? ajettiin vaunut portaiden eteen, mutta ne olivatkin rikki.