Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 8

meid?n aikamme suuriin, joka p?iv? l?hteviin laivoihin ja sit?paitsi monen moniin pienempiin saaristopursiin, niin huomaa, ett'ei liikeolot merell?k??n olleet sen vilkkaampia kuin maalla. Kaikesta huomattavasta, yhden ihmisij?n aikana tapahtuneesta kehityksest? onkin ehk? juuri nykyisin vallitseva yhdysliikenteiden vilkkaus h?mm?stytt?vin.
Kaupungissa l?ytyv?in hotellien luvun ja suuruuden m??r?? luonnollisesti matkustajain tulva. Senvuoksi olikin siihen aikaan kaupungissa ainoastaan muutamia hotelleja ja ne sangen pieni?. Kleinehn hotelli oli suurin ja paras, vaikkakin sen alakerran anasti melkein kokonaan halttuunsa Bolinin kauppaliike. Seurahuonetta, joka nykyj??n on aivan kokonaan uuteen uskoon rakennettu, ei alkujaan oltu aijottukaan matkustajaravintolaksi. Sen alakerta oli t?ynn? kauppapuoteja ja molemmat yl?kerrat t?ytti juhlahuoneusto; suuri juhlasali yksin??n, suurin laatuaan mit? koskaan kaupungissamme on ollut (90 jalkaa pitk?, 44 jalkaa leve? ja 28 jalkaa korkea) t?ytti kahden kerroksen korkeudelta rakennuksen koko it?isen puoliskon; juhlahuoneustoon kuului sit?paitsi eteis- ja vierashuoneet, ruokasalit, biljaardi- ja tarjoiluhuoneet, joten matkustajain k?ytett?v?ksi j?i ainoastaan muutamia pienempi? huoneita Sofiankadun puolella. Sit?paitsi oli kaupungissa Bellevuen hotelli (Ehrenburg), Palmqvistin kivimuurin molemmissa ylemmiss? kerroksissa Pohjoisesplanaadin- ja Fabianinkatujen kulmauksessa. My?hemmin ilmaantui my?skin hotelli de Russie Aleksanterin- ja Mariankatujen kulmaan. Kun sitten viel? mainitsee muutamia enemm?n tai v?hemm?n satunnaisia yksityisasuntoja, kuten rouva Arpen matkustajamajan Senaatintorin laidassa ja rouva Strandmanin Vuorikadun varrella, niin siin? ne sitten ovatkin kaikki silloisen kaupunkimme matkustajapaikat. Tavallisesti asuivatkin matkustajat silloin sukulaistensa tahi tuttaviensa luona, k?ytt?en hyv?kseen heid?n vieraanvaraisuuttaan.
Mist??n vientiliikkeest? tahi teollisuudesta ei siihen aikaan Helsingiss? ollut juuri sanottavasti tietoakaan. Se oli silloin pelk?st??n kuluttavain virkamiesten ja maahan-tuottavain kauppiaiden kaupunki. Maastavientiliike supistui milt'ei tyyten muutamiin torilta ostettuihin parru- tahi k?sin sahattuihin lankkulasteihin, jotka l?hetettiin Sundmanin vanhalla ?Uskolla? tahi ?Afrikalla? Espanjaan, josta nuo laivat sitten suolalastissa palasivat, tahi Rioon Lindroosin ?Alexandralla?, joka sielt? toi kahvia. Teollisuuskin oli alkuper?isell? kannalla. Borgstr?min tupakkatehdas oli silloin viel? aivan vasta-alkava, Kiseleffin vanha sokeritehdas T??l?ss? samoin jotensakin v?h?p?t?inen ja Sinebryckoffin polttimo ja panimo oli my?skin aivan mit?t?n verrattuna saman liikkeen nykyisiin suuremmoisiin laitoksiin, Lindbergin veist?m? ja Sundmanin sein?paperitehdas -- siin? kaikki, mit? nyt muistan teollisuusalalta noina aikoina. Muut olivat oikeastaan vain k?sity?l?ispajoja. Kaupungin k?sity?l?isist? luulen maalari Kj?llstr?min, r??t?li Staudingerin, kultaaja H?jerin, vaskisepp? Osbergin, kultasepp? Mellinin, verhoilija Galetskin, puusepp? Lithoniuksen, leipuri Holmin, teurastaja Janssonin ja muotiompelija, rouva Bandlyn olleen huomattavimmat ja parhaimmat.
Kaiken liiketoiminnan pohja ja perustus, sen ydin, maan raha- ja luottolaitos oli viel? silloin sangen alkuper?isess? tilassa. ?Suomen Pankki? majaili muutamissa huoneissa senaatintalon kaakkoisen sivustan ylimm?ss? kerroksessa. Se oli maan ainoa pankki, ainoa rahalaitos, jonka piti v?litt?? kaikki liike! Pankilla oli haarakonttorit kolmessa tahi nelj?ss? huomattavimmassa maaseutukaupungissa, mutta n?it? konttoreja kutsuttiin rahanvaihtokonttoreiksi, eik? niill? ollut mit??n p??t?s- eik? m??r??misvaltaa, vaan t?ytyi niiden l?hett?? kaikki asiapaperit ja vekselit ensin johtokunnalle p??kaupunkiin, jolla yksin oli valta hyv?ksy? sellaiset asiat. Kun ajattelee senaikuista yhdysliikennett? ja kulkuneuvoja -- yksi tahi kaksi postivuoroa viikossa -- huomaa helposti, kuinka ehk?isev?sti se vaikutti kaikenlaiseen liikkeeseen yleens? ja kaupan kehittymiseen.
Silloisessa kunnossaan tuo pankki -- muutamien vanhojen virkamiesten johtamana, joilla ei ollut k?sityst?k??n sellaisen liikkeen hoidosta, vaan jotka k?sittiv?t asian kokonaan virkavaltaiselta kannalta, pikkumaisesti ja ahdasmielisesti -- vaikutti ja esiintyi kerrassaan kaiken vilkkaamman yrittelij?isyyden jarruna. Pankin koko vuotuinen liike ei silloin ollut suurempi kuin mink? yksityispankin tahansa nyky??n. Koko sen lainauksen ulosp?in ja rahain vastaanoton sis??np?in voi aivan mukavasti toimittaa pienen luukun kautta, joka oli kassanhoitajan huoneen sein?ss?, ja samanlaisesta luukusta tuossa pieness? huoneessa hoidettiin valtiokonttorin asiat!
Suomen Pankin ohella oli my?skin olemassa muutamia s??st?pankkeja ja el?kerahastoja, vaan nekin olivat silloin viel? vasta kehdossaan ja lainailivat rahoja p??asiallisesti vain kiinteimist?-kiinnityksi? vastaan. Vasta sitten kun ?Yhdyspankki? alkoi toimintansa 1860-luvun alussa tapahtui n?iss? v?h?p?t?isiss? ja ahtaissa oloissa onnellinen muutos, josta nopea ja aavistamaton elpyminen kaikilla liikealoilla oli seurauksena.
Yht? kehittym?tt?m?ss? tilassa oli silloin koulu-ja opetustoimikin. Paremmissa perheiss? oli siihen aikaan tapana pit?? lasten opettajina ja kasvattajina joko kotiopettajia tahi ulkomaisia kotiopettajattaria. Ja ne, joilla ei t?llaiseen varoja ollut, panivat lapsensa Laurellin perustamaan, sittemmin lehtori Backmanin huostaan joutuneeseen ?lyseoon?, jossa oli oppilaita kaikkiaan noin 70--80, ja tytt?ns? vapaaherratar von Rosenin kasvatuslaitokseen, jossa oli oppilaita viiteenkymmeneen, tahi sitten Gripenbergin pientenlastenkouluun. Kaupungin porvarillisia perheit? varten oli olemassa vain yksi ?alkeisoppilaitos?, jota tavallisesti kutsuttiin ?isoksi kouluksi?, siin? kun k?vi kaikkiaan noin 100 oppilasta; t?m?n koulun ylimm?lt? luokalta sai oppilas p??st?todistuksen Porvoon kimnaasiin. Koulua ei muuten pidetty kovinkaan suuressa arvossa, vaan katsottiin p?invastoin, ett? opettajavoimat siell? olivat sangen heikot ja oppilaiden kesken vallitseva henki raaka ja sivistym?t?n. Oppilaat olivat n?et suurimmaksi osaksi kaupungin k?sity?l?isten ja pikkuporvarien poikia. Ison koulun pojat, ?rotat?, olivatkin hienompain lyseolaisten, ?kissojen?, leppym?tt?mi? vihamiehi?, heid?n kesken??n oli vallalla alituinen kahakka; t?yskarvaisia katumeteleit? pantiin toimeen tuontuostakin vaihtelevalla menestyksell?. Senaikuisen opetuksen omituisuuksista mainittakoon t?ss? m. m., ett? ?keppi? se siihen aikaan n?ytteli huomattavinta osaa ahkeruuden ja opintojen j?rjestelyss?.
Ty?v?enluokan lapsille ei ollut viel? silloin tarjona mink??nlaista sivistyslaitosta, paitsi sunnuntai-ja k?yh?inkoulua, joka sijaitsi Kasarmintorin varrella. Vasta vuonna 1861 tunnettu suuriaatteinen ja kaukokatseinen Uno Cygn?us toi esiin siunausta tuottavan esityksens? yleisen sivistyksen kohottamisesta kansakoulujen avulla, esityksen, joka sai osakseen voimakkainta vastustusta juuri sen s??dyn ja yhteiskuntaluokan taholta, jonka olisi pit?nyt etunen?ss? harrastaa valon levitt?mist?. Voikohan kukaan silloin aavistaa, kuinka nopeasti kansakoululaitos tulisi