Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 7

jossa nimitt?in oli kaupan hedelmi?, juustoa, silli?, sardiineja ja -- suolattuja hummereja, joita, sittenkuin niit? oli muutamia p?ivi? huljutettu vedess? suolan liuoittamista varten, pidettiin erinomaisen hienona ruoka-aineena. Jos joku arvelee, miksi tuollaisten n. k. herkkutavarain kysynt? siihen aikaan oli niin v?h?inen, saa h?n arveluunsa vastauksen siit?, ett? jokainen perheenem?nt? silloin piti jonkun verran kunniataan loukkaavana, tai ik??nkuin todistuksena h?nen puuttuvasta kyvyst??n, jos h?nen olisi pit?nyt kauppapuodeista hankkia t?ytteet ryyppyp?yt??n, jotka h?nen olisi pit?nyt osata valmistaa paremmin kotonaan -- lukuunottamatta kuitenkaan kaviaaria, sardiineja ynn? muita sellaisia. Nykyj??n sit?vastoin hyllyv?t p?yd?t t?ynn? koreita, nimilipuilla varustettuja s?ilykerasioita ja t?rpp?j? -- helposti ostettavissa olevia, joista ei ole v?h??k??n vaivaa eik? puuhaa, ainoastaan rahasta on kysymys!
Alhaisella kannalla olevain herkkukauppojen r?ike?n? vastakohtana esiintyiv?t kaupungin kirjakaupat, jotka jo silloin olivat jotakuinkin hyv?lle asteelle kohonneet. Siihen aikaan oli n?et olemassa jo kolme suurta kirjakauppaa, nimitt?in Frenckellin (nyt Edlundin), Wasenius & Kumpp:in Pohjoismaidenpankin talossa ja ?hmanin (Tikkanen) Pohjoisesplanaadin- ja Fabianinkatujen kulmassa. Kaikissa niiss? l?ytyi runsas varasto ja valikoima ei ainoastaan uudenaikaisen kaunokirjallisuuden tuotteita vaan my?skin t?ysikelpoista, hyv?? muutakin ja tieteellist? kirjallisuutta, samoinkin joukottain kallisarvoisia kuvateoksia ja loistopainoksia, jollaisia nykyj??n vain harvoin en?? tapaa. Siihen aikaan oli ihmisill? enemm?n halua ja harrastusta ja my?skin aikaa lukemiseen kuin nyt, jolloin sanomalehdet ja aikakauskirjojen, katsauksien ja kaikenlaisten julkaisujen tulva t?ytt?? ihmisten henkisen ravinnon tarpeen. Vaikuttavana syyn? kirjakauppa alalla huomattavissa olevaan seisahdukseen luulen olevan senkin seikan, ett? halu -- voisipa melkein sanoa kiihko -- koota kirjoja, joka ennenaikaan monella oli, nykyisin on melkein kokonaan taantunut. On kyll? totta, ett? n?keeh?n nyt, viel?p? enemm?nkin kuin ennen, kaikkialla kirjakaappeja, jotka anastavat suuremman tai pienemm?n alan kodissa is?nn?n huoneesta, aina olosuhteiden mukaan, mutta eip? n?e miss??n en??, niinkuin silloin, kokonaisia huoneita, suuria huoneita ja joskus useampiakin sisustettuina kirjastoksi, jossa kirjahyllyt ulottuvat lattiasta kattoon asti. Minun lapsuuteni ajoilta muistan tuollaisia kuitenkin useita, kuten valtioneuvos, parooni G. von Kothenin, valtioneuvos J. A. Ehrenstr?min, salaneuvosten parooni Carl Johan Walleenin ja parooni O. W. Klinckowstr?min, valtioneuvos P. Winterin, professorien Linsénin ja Laguksen kirjastot sek? Falkmanin loistopainoksista rikkaan kokoelman, kamarineuvos C. Schaumanin, tohtori Orrstr?min, tohtori C. Lundahlin y. m. kirjastot. Kauppaneuvos von Rettigin erinomaisen kaunis ja runsas yksityiskirjasto Turussa on ainoa minun tiet??kseni my?hempin? aikoina muodostunut. Kun nyt n?kee, kuinka kaupunki lyhyess? ajassa on kehittynyt v?kilukunsa puolesta moninkertaiseksi, samoinkuin muutenkin varallisuudessa ja loistossa, johtuu tahtomattaankin ajattelemaan, ett'ei kirjakauppaliike, tahi oikeammin kirjain osto yleens? ole pysynyt tasa-askelissa muun kehityksen kanssa -- min? puolestani olisin halukas sanomaan, ett? se pikemmin on ottanut taka-askeleita.
Kahdet markkinat pidettiin siihen aikaan -- toiset syksyll?, toiset talvella -- palvelusv?en ja koulunuorison suureksi iloksi, sill? saivathan koululaiset silloin kaikki ?markkinaluvan?, viel?p? ehk? muutamia rahakolikoita ostellakseen jotain markkinoilta. Senaatintorin etel?-sivulla seisoivat kauppakopit viervieress? kahdessa riviss?, t?ynn? sahramirinkelej?, suuria ja pieni?, kalliita ja halvempia joko manteleilla ja korinttimarjoilla h?ystettyin? tahi sitten ilman h?ysteit?. Torin laidoille, vastap??t? senaatintaloa ja kirkkoa, olivat kultasep?t, turkkurit, satulasep?t, l?kkisep?t, hansikkaantekij?t ja muut k?sity?l?iset sijoittaneet myym?l?kojunsa. Niill? seuduin oli liike pienempi, jotavastoin kansanjoukko lainehti rinkelikojujen luokse ja tungeskeli niiden v?liss?. Kauan siin? kuljeskeltiin, ep?r?iden ja harkiten mink? noista houkuttelevista kakkusista ostaisi, kunnes valinta viimeinkin tuli tehdyksi ja ostaja ylpe?n? ja hilpein mielin l?ksi kotiaan kohti rinkeli kainalossa. Silloin sit? oli ollut markkinoilla! Kauppatorilla oli toisellainen liike; satama oli t?p?t?ynn? kalastajavenheit?, joissa tingiskeltiin ja maisteltiin silakkap?ntt?jen sis?llyksi? ja mukana tuotuja omenoita, perunoita ja muita saariston tuotteita; torilla oli taas kuorma kuorman vieress? t?ynn? maalaistavaroita. Kansaa virtaili joukottain kaikkialla kova??nisesti huudahdellen ja loilotellen; puoli- ja t?yshumalaisia talonpoikia ja renki? ajeli kilpaa t?ytt? vauhtia katuja pitkin, kehuskellen ja hevosillaan kilpaillen, hoilotellen ja ruoskien hevoskompuroitaan, niin ett? kaikki jalankulkijat olivat kerrassaan hengenvaarassa. Parvi maalta markkinoille tulleita piikoja, k?mpel?it? ja arkoja, tirskisteli ihmetellen ja ihaillen kauppapuotien ikkunoihin, pidellen toisiaan hameenliepeist? kiini, tahi seisoskeli mielitekosillaan katsellen kaikenkaltaisia markkinap?ydille levitettyj? korukapistuksia. Kaikkialla kirjavaa, h?lisev?? kansanel?m?? ja iloista mielialaa, jota melkoisessa m??r?ss? kansallinen, tulistava elinjuoma oli kohottanut. Nyt on tuollaisten kansanjuhlain viett?minen, kaupunkilaisten iloksi, maalaisten ja rinkelimatamien suureksi suruksi, loppunut.
Jos kaupungin v?kiluku t?h?n kuvattuun aikaan oli v?h?inen, niin oli liikenne ja matkustajaintulva verrattain viel?kin pienempi. Ei liikuskeltu tosiaankaan paljon tuona seisahduksen aikana. Kahdenkymmenen hevosen teht?v?n? kaupungin majatalossa oli v?litt?? kaikki liikeyhteys maan p??kaupungista. Nyt ei tahdo parikymment? matkustajajunaakaan p?iv?ss? aina t?ydelleen tyydytt?? matkustajain suurta paljoutta. Mutta nuo mainitut 20 hevosta riittiv?t siihen aikaan hyvin, ainoastaan joulun aikoina sattui joskus tapahtumaan niin hullusti, ett? hevosen tarvitsija sai jonkun aikaa odottaa kyyti?. Ja sit?paitsi kuului postinkin vienti n?ille samoille hevosille. Kes?isin tekiv?t tosin molemmat h?yrylaivat, Storfursten (kapteeni Collan) ja Ruhtinas Menschikoff (kapteeni Hallén) yhden kulkuvuoron kumpikin viikossa, vuorotellen l?nteen- ja it??np?in. Paitsi n?it? kahta laivaa, oli viel? olemassa Murtaja (kapteeni Hjelt, sitten kapteeni Schantz), kulettaen p??asiallisesti karjaa Pietariin ja Tukholmaan, sek? er?s uusi ja sangen hieno laiva, Finland, sittemmin sai se nimekseen Victoria, joka v?litti liikennett? linjalla Helsinki--Viipuri--Pietari, vaan joka pari vuotta n?ill? vesill? tappiota tuottaen purjehdittuaan sitten miilusti muille markkinoille. Ja siin?p? onkin lueteltu kaikki h?yrylaivayhteys ja liike, mit? sill? vuosikymmenell? maassamme oli. Jos sit? vertaa