Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 9

kehittym??n ja ett? vuosisadan lopulla Helsingin kouluissa k?visi noin kymmenentuhatta oppilasta?
Sen aikajakson alussa, jota t?ss? olen koettanut kuvailla, vallitsi Suomessa viel? nykyp?ivin? k?sitt?m?t?n sekasotku, mit? maassa liikkeell? olevaan rahaan tulee, sill? t??ll? l?ytyi rahaa jos mink? lajista, niinhyvin paperi- kuin hopearahaa, ja kaikkia lajeja k?ytettiin silloin viel? maksuv?linein?. K?yt?nn?ss? oli n?et: Suomen Pankin 2 ja 1 ruplan setelej? ja 75, 50 ja 25 kopeekan pankkiosoituksia, ven?l?isi? pankkiosoituksia à 25, 10 ja 5 ruplaa, vastaten 2/7 hopearuplaa, sek? viel? ruotsalaisia setelirahoja, joko entisajoilta maahan j??neit? tahi sitten t?nne joutuneita Ruotsin ja l?ntisen Suomen v?lisess? vilkkaassa kaupank?ynniss?. Ruotsin rahaa ilmeni arvom??r?lt??n monenlaista, joko riksein? tahi killinkein? valtavelkarahaa. Mutta esiintyip? k?yt?nn?ss? my?skin speciepankkiseteleit?, joiden arvo oli puolta suurempi. Melkein kaikki setelilajit oli painettu huonosti viel? huonommalle paperille; ne olivat likaisia ja repaleisia ja usein nuppineuloilla kiinnitettyj? n. s. ?kaprokkeihin?, lev?tteihin. Vaikkakin harvemmassa, tapasi kuitenkin liikkeess? my?skin oikeita ven?l?isi? hopearuplia ja hopeista sek? vaskista ven?l?ist? pient?rahaa. Mutta kansan syvien rivien keskuudessa, joiden ei ollut laisinkaan helppo tottua uusiin ja erilaisiin rahalajeihin, k?ytettiin edelleen noita vanhoja ruotsalaisia rahan-nimityksi?: plootu, taaleri, hopea?yri ja runstykki, jotka nimitykset merkitsiv?t kauan sitten k?yt?nn?st? h?vinneit? rahalajeja, mutta pysyiv?t yh? edelleen, vanhan pinttyneen tavan mukaan, k?yt?nn?ss? rahvaskansan joukossa. Viel? minun nuoruudessani laskettiin esim. palvelustyt?n palkka niin ja niin moneksi plootuksi. Ei ollut my?sk??n mik??n ihme, jos siihen aikaan sattui kuulemaan, ett? jokin maksoi 1 ruplan 12 killinki? tahi 3 riksi? valtavelkarahaa ja 12 kopeekkaa j. n. e. Tavaton sekasotku yleens?, jota kyll?kin usein v??rink?ytettiin ?narratakseen talonpoikia.? Kaikki tuli kuitenkin j?rjestyneelle tolalleen L. G. von Haartmanin alotteesta vuonna 1840 annetun raha-asetuksen avulla, jonka j?lkeen nuo monet erilaiset ruotsalaiset rahalajit lunastettiin pois liikkeest? ja siten -- joskin v?hitellen -- kuitenkin lopullisesti k?yt?nn?st? h?visiv?t, niin ett? metallinen Ven?j?n hopearupla tahi sen arvoiset setelit j?iv?t ainoiksi laillisiksi rahoiksi maassamme.
Ainoastaan kolme vuosikymment? oli silloin kulunut siit? kuin Suomi ?verisen kilven laisena oli Svean syd?mest? temmattu?, tahi, k?ytt??ksemme kansan puhepartta, ?siit? kuin ryss? maahan tuli.? Kaikki vanhemmat ihmiset olivat el?neet Ruotsin vallan aikana, useat heist? olivat ottaneet osaa maan viimeiseen kunniakkaaseen puolustukseen, useimpia kiinnitti viel? lujat heimolaissiteet em?maahan, jonka ylev?t muistot ja yhteistunne lienee istuttanut syv?t juurensa jokaiseen syd?meen. Eip? n?inollen luonnotonta olisikaan, joskin kaipaus viel? silloin olisi ollut suuri, ja joskin pakko mukaantua uusiin olosuhteisiin olisi tuntunut painostavalta. Vaan meid?n aikamme suureksi ihmeeksi ei kumpaakaan ilmaantunut.
T?m? johtui ehk? osaksi siit? tyynest? tasamielisyydest? ja vilpitt?m?st?, lainkuuliaisesta ajatuskannasta, joka kaikkina aikoina on ollut Suomen kansalle ominaista, osaksi my?skin siit? tyytym?tt?myydest?, jonka oli kansassa her?tt?nyt p??tt?m?sti johdettu puolustus ja silloinen huonon huono Ruotsin hallinto maassamme. Suomi, joka siihen asti oli ollut ruotsalaisten ja ven?l?isten aseiden alituisena temmellyspaikkana n?ytti nyt voivan iloita h?iritsem?tt?m?st? rauhasta. Keisari Aleksanteri oli Porvoon valtiop?ivill? selitt?nyt, ett? ?Suomi on kohotettu kansakuntain joukkoon?, joka kutkutteli kansallisturhamaisuutta, ja samalla valallaan vahvistanut maan lait ja valtiomuodon ikuisiksi ajoiksi, joka taas tyynnytti mielialan ja her?tti luottamusta tulevaisuuteen.
Virkamiehet, jotka nyt ?kki? saivat virkoja moninaisissa uusissa virastoissa, samalla kuin palkat kaksinkertaisiksi m??r?ttiin, ja joiden ilmaiseksi kadettikoulussa kasvatetut pojat saivat hyvi? paikkoja keisarikunnassa (noin 800 suomalaista upseeria oli siihen aikaan ven?l?isess? palveluksessa) olivat ylen kiitollisia n?ist? armonosoituksista ja tunsivat olevansa turvallisia sen keisarisanan kautta, joka vakuutti, ett? ainoastaan suomalainen mies saa olla suomalaisessa virassa, eik? ket??n voida eroittaa ilman laillista tuomiota. Entiset suomalaiset upseerit saivat pit?? virkatalonsa ja palkkansa, eik? ollut ensink??n harvinaista, ett? heid?t asetettiin uusiin virkoihin. Rahvaskansan veroja v?hennettiin, se vapautettiin sotapalvelusvelvollisuuksista, se tunsi turvallisuuden tunnetta sek? hallitsijavakuutuksen nojalla, joka kirkkojen seinille oli julkinaulittu, ett? my?skin ollessaan tietoinen siit?, ett'eiv?t virkamiehet, jotka olivat saman maan poikia samoinkuin rahvaskin, voisi pett?? kansan harrastuksia ja pyrint?j?.
Sit?paitsi vaikutti paljon sekin, ett? keisari, joka matkusti kaksi eri kertaa l?pi maan (1812 ja 1819), osoitti jokaiselle hyv?ntahtoisuuttaan, esiintyi maan armollisena ja lempe?n? hallitsijana ja kykeni personallisella herttaisuudellaan voittamaan puolelleen kaikkien syd?met, eik? toki v?himmin naisten, jotka aina ja jatkuvasti puhuivat h?nest? ylistelevin sanoin.
Niinp? vallitsikin yleinen tyytyv?isyys oleviin oloihin. Muutos mieliss? vanhasta uuteen oli tapahtunut ?kki? ja vapaehtoisesti, my?hemmin siihen oltiin jo totuttu ja sit? siedettiin ja tulevaisuus v?ikkyi valoisana -- niille, jotka sit? ajattelivat.
On luultavaa, ett? se taantumus-, milt'ei orjamainen henki, joka suurten Napoleon-sotien j?lkeisin? hervottomuuden ja tyvenen aikoina oli vallannut koko Euroopan, ulottui my?skin Suomeen, johon siihenk??n yleinen ajanhenki ei liene voinut olla koskettamatta. Vasta suurten tapausten j?lkeen vuonna 1848 alkoivat raittiimmat tuulahdukset tuntua.
Mutta v?hitellen selvisiv?t k?sitteet. Jokainen tiesi, ett? j?lleenliittyminen Ruotsiin oli sula mahdottomuus, ja t?ydellinen antautuminen ja sulautuminen suureen Ven?j?n valtakuntaan oli taas ajatus, jota yht? mahdottomana ei kukaan mill??n ehdolla tahtonut ajatellakaan, vaan jota kuitenkin pohjaltaan kukin oikeastaan pelk?si. Keisari Nikolain, tuon ankaran, kovan, vakavan itsevaltiaan kanssa ei ollut leikkimist? -- se tiedettiin; v?h?p?t?isinkin valtiollinen varomattomuus t??ll? voisi n?et helposti her?tt?? mahtajan vihan ja aiheuttaa rangaistuksen, voisi saada uhkaavat ukkospilvet salamoimaan ja yhdell? iskulla musertamaan sen heikon ja nuoren elonkipin?n, joka juuri oli kansassamme her?nnyt -- my?skin t?m? kaikki tiedettiin ja sit? pel?ttiin. Kuitenkin, meid?n onneksemme, oli h?n mies, joka piti arvossa