Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 6

ja vedenpuute olemaan suuri. Kaikki talonomistajat olivat suuren sakon uhalla velvolliset, kuultuaan tulipalomerkin kaikuvan kirkontornista ison kellon l?pp?yksin, l?hett?m??n vesitynnerins? kiit?v?ll? vauhdilla palopaikalle, ja ensim?isin? paikalle saapuneet vedentuojat saivat palkinnon. Senp?vuoksi sukeutuikin aina vedenajajain kesken hillit?n kilpa-ajo pitkin katuja ja pian ahtautui tulipalopaikka niin t?yteen kaupungin vesitynnereit?, ett? sammutusty? ruiskujen ja palokaluston avulla k?vi milt'ei mahdottomaksi. Kaikenlaista v?ke? virtaili samoin joukottain palopaikalle, enimm?kseen uteliaina saada n?hd? koreaa n?ytelm??, kun kamalat, korkealle hulmahtelevat ja leiskuvat lieskat punasivat taivaankannen, mutta my?skin ?pelastamaan? -- niinkuin oli tapana sanoa. Ja tuo pelastaminen taas k?vi p?ins? useimmittain siten, ett? he kiireiss??n ja innostuksissaan, muka pelastaakseen omaisuutta tulen uhriksi joutumasta, heitteliv?t huonekaluja, peilej?, posliinitavaroita ja lasi-astioita ikkunasta ulos suoraan kadulle. Suurin osa liekeist? pelastettua tavaraa meni n?in kaikissa tapauksissa pilalle ja sirpaleiksi, ja paljon niist? k?hvelsi ja varasteli mukaansa my?skin erityisesti sit? varten paikalle kokoontunut roskav?ki, jota poliisit eiv?t voineet est?? tunkeutumasta palopaikalle. Mit??n erityist? pelastuskuntaa ei siihen aikaan ollut olemassakaan. Eik? palovakuutuskaan ollut mit??n yleist?. Alempain ja v?hempivaraisten yhteiskuntaluokkain piireiss? tuskin siit? edes mit??n tiedettiink??n.
Jotakuinkin viheli?isess? kunnossa olivat kaupungin kadutkin. Ne oli kivetty ter?v?p?isill? mukulakivill?, joita my?ten jalanastujasta tuntui usein kiusalliselta tallustella, ja olivat ne samanlaisia kuin nytkin, lukuunottamatta muutamia p??katuja, jotka viihoviimein on laskettu sepelikivest?. Yht? jalkojarasittavalla tavalla olivat katujen jalkak?yt?v?tkin kivetyt, kunnes jotkut alkoivat niit? kivet? uudelleen R??velist? tuoduilla latuskaisilla kalkkikiviliuskoilla. T?t? tapaa alkoivat v?hitellen k?ytt?? useimmat talonomistajat, mutta kalkkikivell? oli se paha vika, ett? se pian lohkeili palasiksi. Meid?n aikanamme tavattavia, k?velylle houkuttelevia asfalttik?yt?vi? ei viel? siihen aikaan oltu keksittyk??n, ja katujen kive?minen graniittipaasilla k?vi taas liijan kalliiksi.
Kun tuiskut talvella pyryyttiv?t kaupungin kaduille lumikinoksia, ei niit? ajettu pois niinkuin nykyj??n, vaan ainoastaan lumiaura, jonka eteen suuri joukko hevosia oli valjastettu, hujelsi -- ajurien ruoskiaan vingutellessa ja el?m?idess? ja poikasten suureksi huviksi -- pitkin katuja, tasoitellen pahimmat kinokset. Lumi jalkak?yt?vilt? luotiin aivan yksinkertaisesti vain hevoskadulle. Jalkak?yt?v?t olivatkin senvuoksi paljon alempana kuin ajokatu ja kun sattui oikein luminen talvi, j?iv?t k?yt?v?t niin alhaalle, ett? ne n?yttiv?t ik??nkuin jonkinlaisilta urilta, joista ei kadun toiselle puolelle voinut n?hd?. Kuitenkin piti katujen vanhan tavan mukaan olla lumettomat Vapunp?iv?n? ja silloin kuljetettiinkin pois kaikki loppuh?ls?, jota kev?taurinko ja vesisade ei viel? ollut sulattanut.
Kaupungin koko kauppa ja liike-el?m? oli siihen aikaan keskittynyt Kauppa- ja Senaatintorin seuduille ja n?iden torien v?lill? oleviin kortteleihin. T?m?n alueen ulkopuolella tapasi vain pienempi?, yksin?isi? puotipahasia. Sittemmin, kaupungin laajentuessa, on liike alkanut ulottua yh? enemm?n ja enemm?n l?nteenp?in. T?m?n lis?ksi on huomattava, ett? kauppa ei silloin viel? ollut ensink??n erikoistutettua, vaan samassa myym?l?ss? my?tiin mit? erilaisimpia tavaroita. Niinp? oli m. m. Etholénin myym?l?, kaupungin silloinen paras kauppaliike Etel?-esplanaadin- ja Unioninkatujen kulmauksessa (nykyisin Pletschikoffin), avonaisten holvien kautta jaettu kolmeen eri osastoon. Ensim?isess? osastossa sis??nk?yt?v?n vieress? oli my?t?v?n? kaikenlaista siirtomaatavaraa, yksinkertaisimmista alkaen aina hienompiin mausteaineisiin saakka, keskim?isess? taas lasitavaroita, posliineja ja rihkamaa, sisimm?ss? sit?vastoin koru- ja vaatetavaraa hamaan silkkiin ja samettiin, hajuvesiin, hansikkaisiin ja kaikenkalttaisiin pukukoristeihin y. m. h?peneihin saakka. On luonnollista, ett'ei kauppavarastot t?llaisissa olosuhteissa voineet olla niin hyvin lajiteltuja kuin erikoisliikkeiss? yleens?, mutta eip? sellaisia vaatimuksiakaan siihen aikaan ollut. Siihen aikaan ei myym?l?iss? seisottu kahdenvaiheilla ja pulassa mit? ottaisi, vaan ostettiin mit? oli tarjolla ja liikkeess? mahdollisesti l?ytyi ja maksettiin se hinta, mik? pyydettiin ja siihen tyydyttiin. T?m?n Etholénin liikkeen kanssa kilpaili Deckerin kauppaliike Aleksanterinkadun varrella, (nykyisin on sill? paikalla l??ninkanslia), ja oli t?m?kin myym?l? jaettu kolmeen osastoon. Kun n?m? kaksi kauppaa sitten lopetti liikkeens?, ilmestyi niiden sijaan Schiefner (Pohjoismaiden pankin talo) ja Bolin & Einighorst (Kleinehn hotellin paikalle), G?hle & Aspelin ynn? muut. Huomattavammista senaikuisista liikkeist? on viel? mainittava I. H. Lindroosin rautakauppa (nykyisen Yhdyspankin paikalla) sek? Gaddin laaja rahvaan tavarain liike (nyt Sidorowin kalustokauppa).
Paitsi n?it? harvoja suurempia kauppaliikkeit?, oli kaupungissa silloin joukko ven?l?isi? kauppapuoteja, joiden hallussa oli milt'ei kokonaan kaikenlainen siirtomaatavaroiden kauppa, ja ylenm??rin levittiv?tkin n?m? kauppaliikkeet kaupunkiin ven?l?isi? tavaroita ja tehdastuotteita, johon lienee erityist? kiihoitusta ja vilkkautta antanut silloinen tullitaksa. Heid?n kauppaliikkeens?, ?lafkansa?, jotka olivat usein sangen ep?siistej?, olivat jo j?rjest?ytyneet erikoisliikkeiksi. Sellaisia oli esimerkiksi kahden Baranoff-veljeksen puoti Senaatintorin laidassa, jossa tuskin muuta tavaraa l?ytyik??n kuin messinkisi? teekeitti?it?, loistenahkapieluksia ja ven?l?isi? y?nuttuja, Duldinin teemyym?l? Unioninkadun varrella, Uschakoffin leikkikalukauppa Erottajalla, Scharinin ven?l?isten nahkatavarainkauppa Kauppatorin varrella, j. n. e. Pitk?partaisia, ketunnahka-kauhtanoihin puettuja ven?l?isi? ?kupetsoja? oli siihen aikaan niin paljon, ett? heid?n nimist??n sepitettiin oikein erityinen laulunp?tk?, jonka jokainen kaupungin koulupoika osasi laulaa:
?Uschakoff ja Kudrakoff Baranoff ja Tabunoff Duldin! Duldin! Uschanoff ja Jablokoff, Koroloff ja Durakoff Scharin! Scharin!?
He olivat hyv?nahkaisia, yksinkertaisia ja vaatimattomia miehi? ja eliv?t yksinomaan vain ammattinsa hyv?ksi, tiet?m?tt? v?h??k??n kaupungin ja maan harrastuksista ja asioista, mongerrellen kielt?mme usein tavattoman naurettavalla tavalla. Useat heist? saivat kauppansa kehittym??n huomattaviksi toiminimiksi, mutta kun heill? ei ollut t??ll? todellista ja vakiintunutta jalansijaa, ovat he sittemmin palanneet takaisin maahansa tahi kuolleet ja h?vinneet n?ytt?m?lt?.
Kun nykyp?ivin? k?velee ymp?ri kaupungin katuja, t?ytyy ihmetell? viini- ja herkkutavarakauppojen paljoutta. Siihen aikaan n?et harjoitti tuollaista kauppaa ainoastaan Stenberg (vastap??t? yliopiston porttia) ja Hardén Pohjoisesplanaadinkadun varrella, jonka kauppa samalla oli kaupungin ainoa herkkutavarapuoti,