Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 5

yksikerroksinen puurakennus, joka sekin sijaitsi T??l?nlahden rannalla Kaisaniemen vastap??t?. Siell? elettiin vapaammin, kainostelemattomammin ja h?ik?ilem?tt?m?mmin; ja virtaili siell? vieraita kosolta, varsinkin sellaisia, jotka koettivat pitkitt?? iloja mit? kauimmin ja viettiv?t siell? toisen ja kolmannen p?iv?n ?lyst?ilyj??, joka siihen aikaan ei mit??n tavatonta ollutkaan.
El?intarha, Korkeasaari, Luoto ja F?lis? olivat viel? silloin maita, joita ei oltu ?l?ydetty?. Sit?vastoin kerrotaan, ett? Melalahdella ja Granin majatalossa olleissa ravintoloissa olisi pidetty kyll?kin jonkunlaisia arveluttavampia ?istunnoita?.

XV.
MINK?LAISTA SIIHEN AIKAAN OLI.
Eip? l?ytyne mit??n t?ss? maailmassa, jolla ei olisi varjopuoliaan, ja erityisesti oli asianlaita n?in, mit? kaupungin senaikuiseen valaistukseen tulee, sill? se oli valoa, joka ei loistanut tahi ehk? oikeammin loisti olemattomuudellaan. T?h?n niin sanottuun valaistukseen k?ytettiin ?ljylamppuja, jotka alinomaa savusivat ja senvuoksi olivat my?skin aina savun vallassa ja likaisia. Lyhdyt, joita oli asetettu katujen kulmauksiin keltaisiksi maalattujen puupylv?iden nen??n, olivat suuria ja karkeatekoisia, viheri?isiksi maalattuja vehkeit?, joiden yl?p??ss? nitisi ja natisi tuulikiekko savun johtamista ja vedon lis??mist? varten. Talvinen p?iv? on pohjolassa lyhyt ja heti kun h?m?r? laskeutui, kietoi se kaupungin pime??n huntuunsa, josta eroittautui vain n?iden katulamppujen himme?t, punaisenvivahtavat, tuskin huomattavat valopilkut pitkien v?limatkojen p??ss? toisistaan, koetellen opastaa tiet? niille harvoille, jotka t?ss? synkeydess? olivat kulkusalla.
Selviyty?kseen ja tullakseen toimeen tuollaisessa pime?ss?, oli kaikilla sellaisilla henkil?ill?, joilla kerran oli omat ajoneuvot, s. t. s. melkein kaikilla talonomistajilla ja s??tyhenkil?ill? mukanaan ajoneuvojensa taka-istuimella palvelija, joka piti korkealla ilmassa kaksikynttil?ist? lyhty?, valaisten sill? kuljettavaa vaarallista tiet?. Sellaisia, joilla taas ei omia ajoneuvoja ollut, saatteli kutsuista ja teaatterista kotiin neitsyt, joka herrasv?kens? edell? kuljetti tuollaista kaksikynttil?ist? lyhty?. Yksin?isill? jalan kulkijoilla oli melkein aina mukanaan k?silyhty.
Ja kun ilta oli joutunut, loppui my?skin heti kaikki tavallinen liike, sill? kaikkialla peitti pime? silloin tienoot; eik? edes kaupungin keskusosatkaan olisi olleet sen paremmin valaistuja, joll'ei kauppaliikkeiden ikkunoista lankeeva himme? valojuova olisi jonkun verran kadulle heijastanut. Mutta kun kauppaliikkeetkin jo aikaseen illalla suljettiin, peittyiv?t n?m?kin seudut senj?lkeen y?n pime??n.
Yleisesti arveltiin ja ajateltiin siihen aikaan, ett'ei turvallisuus kaduilla ollut varma, niinpiankun oli tullut pime?. Ja senp?vuoksi eiv?t paremmat naiset rohjenneetkaan yksin astua ulos h?m?riss?. Eik? selv?ll? p?iv?ll?k??n pidetty oikein sopivana tahi vaarattomana sellaista, jonkavuoksi heid?n j?less??n tavallisesti astuikin muutaman askeleen p??ss? livrépukuinen palvelija. Jos he taas yksin k?veliv?t, oli hienoille naisille tarjona vaara, etenkin jos he olivat sievi? n??lt??n, ett? tuntemattomat herrat tulivat puhuttelemaan heit?, viel?p? saattelemaan pitk?t matkat.
J?rjestyksen yll?pito kaduilla oli viel? siihen aikaan kutakuinkin alkuper?isell? ja huonolla kannalla. Poliisikunta oli v?h?lukuinen, eik? sit? oltu kuriin ja j?rjestykseen totutettu, eik? niit? harvoja poliisikonstaapeleja my?sk??n, joita kaikenkaikkiaan kaupungissa l?ytyi, saanut k?siins? silloin kuin niit? olisi tarvinnut -- he oleskelivat mieluimmin ja suurimmaksi osaksi vahtikonttorissa, josta niit? sai kutsua h?t??n -- useimmittain liijan my?h??n. T?st? johtuikin tuo silmit?n pelko, ettei kenk??n uskaltanut l?hte? ulos autioille kaduille pime?n tultua. My?skin naispalvelijat, joiden t?ytyi juosta is?nt?v?kens? asioilla, kulkivat aina lyhty k?dess? -- sill? muuten antautuivat he alttiiksi monenmoisille ik?vyyksille.
Poliisivalvonta y?naikaan olikin oikeastaan kaupungin palovartijain hartioilla. Palovartijat taas eiv?t siihen aikaan olleet niinkuin nyt majoitettuina suuriin, muhkeisiin palokunnantaloihin katsastustornineen, voimistelu- ja lukusalineen, eik? heill? ollut kauniita virkapukuja, vaan vaeltelivat senaikuiset palovartijat kaksittain y?kaudet pitkin kaupungin katuja, puettuina pitkiin, ruskeisiin kaapuihin ja viritt?en katujen kulmauksissa tuon tutun yksitoikkoisen ja ylen pitk?veteisen laulunsa:
?Kello on kymmenen ly?nyt! Suo kautta voimasi lempe? Luoja t?ll' kaupungill' tulen ja vaaran suoja. Kello on kymmenen ly?nyt!?
N?m? kaupungin palovartijat olivat tavallaan asestettuja, heill? oli nimitt?in aina mukanaan ulkona kaksi perin ihmeellist? asetta. Toinen niist? oli r?mistin, tavallisen j?nis-r?mistimen kaltainen kapistos, jolla he voivat saada aikaan hirvitt?v?n r?ike?n melun her?tt??kseen siten tulipalon sattuessa talossa asuvat ihmiset ja samalla varoittaakseen vaarasta naapureja. Toinen heid?n varustuksiinsa kuuluva ase oli niin kutsutut saksit, jotka -- ollen varsiltaan nivelikk??t -- voivat ulottua pitk?n matkan p??h?n ja joilla he voivat nipist?? ep?ilytt?v?n n?k?isi? y?kulkijoita jaloista tai k?siranteista tahi vy?t?isilt? kiinni -- varsinkin iskiv?t he n?in saksinsa y?ll? miilustaviin naisiin -- ja vied? heid?t sitten y?puulle ?putkaan? odottamaan seuraavaa aamua, jolloin ?kiini nipistettyjen? tuli tehd? selko viranomaisille, mik? oli y?llisen k?velyretken tarkoitus ollut.
Ei tapahtunut kuitenkaan harvoin se ihme, ett? n?m? j?rjestyksen ja valkeanvaaran vartijat olivat liijan ylitsevuotavaisesti uhranneet Bakkukselle ja vahvistaneet itse??n kotimaisella jumalaisjuomalla kest??kseen y?kylm?? ja senvuoksi ottivatkin sitten oikein perinpohjaiset unet joillakin kauppaliikkeen rappusilla. Ja silloinkos heille tehtiin jos jonkinlaisia kepposia. Niinp? kerrottiin, ett? muutamat ylioppilaat olivat er??n? y?n? tavanneet Porvoossa jonkun palovartijan kerrassaan avuttomassa tilassa, tiedottomana humalassa. He panivat palovartijan rekeen ja p??st?m?tt? h?nen humalaansa haihtumaan veiv?t h?net Helsinkiin, jossa asettivat h?net kirkonrappusille. Kun h?n sitten vihoviimein her?si, paistoi aurinko jo t?ydelt? ter?lt??n, mutta uskollisena tottumukselleen ja velvollisuudelleen alkoi h?n vedell? lauluaan
?Kello on kymmenen ly?nyt!?
Kukin voi kuvitella ukkoparan kummastelun, kun h?n unenp?pper?ss? ollen ja hieroskellen silmi??n ei tuntenutkaan oikein kaupunkiansa.
Kun palokunta oli t?llainen ja poliisikunta samoin, kun palokalustot olivat perin kurjat ja v?h?iset ja kun ei mink??nlaista vesijohtoakaan ollut, voidaan hyvin kuvitella miten kaikki k?visi, kun sattui tulipalo. Ja tulipaloja sattuikin siihen aikaan hyvin usein, leviten valkeanvaara usein sangen laajallekin. Nykyj??n ovatkin milt'ei aavistamattomia nuo senaikuiset suuremmoiset, kamalat n?ytelm?t, varsinkin jos sattui tuulemaan