Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 4

joukkoon kauppatorille, jossa he aikaansaivat niin hullunkurisia kohtauksia ja mellakoitakin, ett? poliisin oli jouduttauduttava paikalle selvittelem??n sotkuista vyyhte?. Sit?paitsi viel? monenlaisia muita ilke?mm?npuoleisia ilveit? toimeenpantiin, joista ei t?ss? voi l?hemmin kertoa.
Mutta my?skin todella hienoja tilaisuuksia voitiin joskus toimeenpanna. Niinp? puhuttiin viel? kauan j?lest?kinp?in er??st? ?fête champetresta?, ulkoilmajuhlasta ja toisen kerran er??st? ?fête venetiennest??, venetsialaisesta juhlasta, jotka kreivit?r Mussin-Puschkin, syntyisin Stjernvall, oli toimeenpannut kes?ll? 1840 asumallaan Melalahden tilalla ja joiden juhlain vertaista hienostuneessa loistossa ja ylellisyydess?, aistissa ja siroudessa ei siihen asti viel? maassamme oltu n?hty. Muun muassa saatiin ihailla keinotekoista saarta, jossa palmujen varjossa erityisesti tilaisuutta varten Pietarista haettu mustilaisseurue lauleli ja tanssi ja jonne parooni A. Mannerheim yritti soutaa pienell? palkovenheell?, joka kuitenkin kellahti kumoon jo rantamatalikolla, jotta -- niin kerrottiin -- tuo hieno parooni saisi siten tilaisuuden esiinty? koko loppuillan eriskummallisen mielikuvituksellisessa, ?kokonaan tuotapikaa tekaistussa puvussa?.
Kaupunkilaiset eiv?t yleens? katsoneet karsain silmin t?llaisten rikkaiden muukalaisten vierailuja kaupungissa, sill? he j?ttiv?t suuria rahasummia j?lkeens?, hotellit ansaitsivat erinomaisesti, kauppapuodit saivat runsaasti my?dyksi kaikenlaista rihkamaa ja monet kaupunkilaiset saivat kes?isin muuten tyhjin? olevat huoneustonsa vuokratuiksi vieraille korkeasta vuokramaksusta. Minunkin is?ni otti kerran onkeensa tuollaisen houkuttelevan tarjouksen ja vuokrasi huoneustomme er??lle amiraali Lazareffille, mutta katua sai h?n t?t? kauppaansa. Sill? kun me palasimme syksyll? kaupunkiin, t?ytyi huoneustossamme toimeenpanna korjauksia niin paljon, ett'eip? vuokrarahat niihin l?himainkaan riitt?neet. Parkettilattiat olivat t?ynn? naarmuja, kuurnia ja orkosia, sill? nuori v?ki oli sit? k?ytt?nyt luistelupaikkanaan, sein?papereilla p?ilyi rasvat?pli? niill? paikoin, joissa pyhimyskuvain paikat oli ollut, huonekalut olivat pahasti ruhjoutuneet ja turmeltuneet ja p?yt?liinavaatteita oli k?ytetty p?lyriepuina. Eik? is?ni koskaan uusinut vuokraamisyrityst??n.
Mutta kun ylh?is?maailmalle julistettu kielto, joka oli est?nyt heit? matkustelemasta ulkomaille, 1840-luvun loppupuolella peruutettiin, j?tti tuo ylh?is? kaupunkimme, jolloin my?skin loppui Kaivopuiston lyhyt vaan loistava aikakausi ja se muuttui v?hitellen sellaiseksi kuin se nytkin on.
Paitsi Kaivopuistoa oli Helsingiss? toinenkin puisto, muistorikas Kaisaniemi, joka on rakas kaikille, ketk? siell? vain ovat olleet, ja kaikkihan taas ovat siell? olleet, jotka kerran Helsingiss?kin ovat k?yneet. Jos Kaivopuisto olikin kansainv?lisen ja ylimysvaltaisen ylh?is?n kokouspaikka, niin muodostui taas Kaisaniemi kansallisen intelligensin, yksinkertaisempien ja vaatimattomampien seurapaikaksi, sellaisten, jotka v?lttiv?t sekoittautua muukalaisten laumoihin. Mik??n kansanpuisto ei se viel? silloin ollut, sill? kansan taajat, kaikki t?ytt?v?t joukot eiv?t siihen aikaan viel? k?yneet miss??n eiv?tk? tungeskelleet minnek??n.
Kaisaniemen oli perustanut vanha vapaamuurari Granatenhjelm, joka siell? my?s lepokammiossaan lep??. Sen omisti ja sit? hoiteli ensin rouva Kaisa Wahllund, josta koko puisto laitoksineen on nimens?kin saanut ja siirtyi se sitten mamsseli Emelia Myhrmanin huostaan, ja h?np? sille kykeni antamaan sen rattoisan viihtymyksen leiman, joka h?nen aikanaan niin tavattoman suuressa m??r?ss? oli Kaisaniemelle ominaista ja sen tunnuspiirteen?. Puisto oli silloin paljon tuuheampi, kunnes 1890 sattunut raivoisa myrsky nujerteli maan tasalle suuren joukon puiston puita.
Sinne riensiv?t ne kaupunkilaiset, jotka halusivat ja pitiv?t parempana pysy? erill??n ven?l?isest? maahantulotulvasta Kaivopuistossa, riensiv?t hengitt?m??n kes?n raikasta ilmaa tahi nauttimaan puiden varjossa viileydest?. Sy?den yksinkertaista illallista tahi juoden luonnonhelmassa kahvikupposen nauttivat he luonnon rauhallisesta ihanuudesta.
Mutta talvi kuitenkin oli Kaisaniemen varsinainen ja suuri kausi, sill? se muodostui aina talvisin ?intelligensin?, nuorten ja ylioppilaiden kokoontumispaikaksi ja siell? pidettiin kaikki lukemattomat akateemiset juhlat, osakunta- ja ylioppilaskekkerit ja kaikki iloiset ?viftit?, kun oltiin onnenpoikina p??sty l?pi tutkintojen, dosentti- ja professoriv?it?ksien kiirastulesta, j. n. e. loppumattomiin.
Samoin kuin Kaivopuiston, niin oli 1840-luku Kaisaniemenkin suuruudenaika. Ja kuitenkin, kuinka yksinkertaisia olivatkaan tuollaiset kekkerit! Mit?tt?m?n v?h?p?t?isesti sisustetussa salissa, jonka huonekaluista mainittakoon vahavaatteella p??llystetty sohva, seisoi pitk? p?yt?, jonka toisessa p??ss? komeili punssijuoma-malja ja toisessa ?Carolina-malja?, sis?lt?en valkoviinisekoitusta, ja n?iden maljojen v?liss? pitk?t rivit laseja. Kun maljat oli juotu, k?ytiin k?siksi yht? yksinkertaiseen illalliseen, tahi paremmin sanottuna pika-iltaseen, johon pysyv?n? p??ruokalajina kuului sillisalaatti.
Mutta jospa tuon vanhan, viel?kin paikallaan seisovan ravintolan sein?t voisivat puhua ja kertoa mit? kaikkea niiden sis?ss? on tapahtunut ja sanottu, niin syntyisip? siit? yht? mielt?kiinnitt?v? kuin kirjavakin kertoelma, sill? varmaankaan ei miss??n paikassa Suomessa ole pidetty niin monta ylev?henkist? ja vakavaa puhetta, eik? taas singauteltu niin paljon sukkelia ja hupaisesti hulmahtelevia leikinlaskuja, kuin siell?. Siell?h?n Gabriel Leisteniuskin tilap?isesti kyh?si sukkelimmat, parhaimmat runonsa. Muistan viel? monta tuollaista tilaisuutta ylioppilasajoiltani. Eiv?tk? sellaiset muistot unohdu milloinkaan.
Kun mamsseli Myhrman vuonna 1854 luopui toimestaan, menetti my?skin Kaisaniemi samalla rattoisuutensa ja sielt? h?visi j?rjest?v? kyky. N?ihin aikoihin alkoivat my?s akateemiset juhlat saada toisenlaisen, niin sanoakseni yleisemm?n ja hijotumman leiman ja niit? alettiin sittemmin viett?? uudemmissa ja paremmissa ravintoloissa itse kaupungissa. Ja niinp? loppuikin tuon vanhan ylioppilasravintolan suuruuden aika, josta nyt tuskin on en?? j?lell? muuta kuin muisto. Vanha, hauska, vahavaatteella p??llystetty sohva on h?vinnyt teille tietym?tt?mille ja sen sijaan on ravintolasaliin ilmestynyt nukkakankaalla p??llystettyj? mahonkisia huonekaluja; yksinkertaisia, harmaaksi maalattuja seini? koristavat nyt suuret peilit; Kaisaniemi on nyt monien muiden tapainen ja kaltainen ravintola. Vanhan perinn?istavan mukainen ylioppilaslaulu Kaisaniemess? Vapunp?iv?n aamuna on milt'ei ainoa seikka, joka nykyj??n en?? muistuttaa menneist? iloisista p?ivist?.
Kaksi ulkoravintolaakin oli siihen aikaan, nimitt?in T??l?, joka sijaitsi sill? paikalla, johon sitten 1850-luvulla sattuneen tulipalon j?lkeen rakennettiin Hesperia, ja joka lienee ollut alemman porvariluokan ja totiukkosten usein muistama mielipaikka -- ja sitten viel? ?S??st?pankki?, matala, keltaiseksi maalattu, jotakuinkin r?tisk?inen,