Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2 | Page 3

etsiskelem??n jotakin oleskelupaikkaa valtakunnan sis?ll?, kiintyiv?t heid?n katseensa meid?n pieneen Helsinkiimme, jossa he arvelivat voivansa elostella miten v?in mielens? teki.
T?m?n maahamme muuttavan lauman etunen?ss? kulki kuuluisa monenmiljoonan omistaja, ruhtinatar Jussupoff, syntyisin Narischkin. T?m? ylenylh?inen nainen oli jo Pietarissa tullut kuuluisaksi ylellisten hurjastelujensa kautta, jotka usein esiintyiv?t mit? sopimattomimmissa muodoissa. Niinp? oli h?n kerran toimeenpannut juhlan omassa, Moikka-kanavan varrella sijaitsevan suuren Jussupoffin palatsin viereisess? puistossaan, jossa h?n oli nostattanut pois kaikki pystykuvat jalustoiltaan ja panettanut niiden sijaan el?v?t henkil?t seisomaan samoissa asennoissa ja huomaamattoman v?h?isiss? pukimissa -- tai sitten ilkisen alasti -- kuin kuvapatsaatkin. Ja n?m? el?v?t kuvapatsaat valaistiin juhlan aikana tulisoihduilla ja bengaalitulella, ja musiikki pauhaten kaikui ja samppanja virtanaan kuohui. Juhla oli kerrassaan Neron juhlan tapainen, niinkuin siit? kerrotaan teoksessa ?Quo vadis??
Sellainen taidek?sitys ja aistisuunta oli t?ll? ylh?isell? naisella, joka silloin saapui pieneen kaupunkiimme rakennuttaakseen siell? itselleen kes?asunnon. H?n valitsi asuntonsa paikaksi korkeimman m?ent?yryn Kaivopuistossa ja rakennutti sinne muhkean huvilan, jonka Gr?nqvist nykyj??n omistaa. Kerrotaan, ett? huvilapaikan valitsemiseen olisi m??r??v?sti vaikuttanut se, ett? t?ll? korkeasukuisella naisella oli rakas yst?v?, kaunis kapteeni Isakoff, joka oli jostakin rikoksesta alennettu sotamieheksi ja siirretty Viaporiin. Huvilastaan oli ruhtinattarella vapaa n?k?ala h?nen karkoituspaikalleen; ja viel?p? voi ruhtinatar salak?hm?? k?yd? h?nen luonaankin ja ehk?p? sai kapteenikin, p??llikk?kunnan luvalla, pist?yty? ruhtinatarta katsomassa. Kaivopuisto saakin synnyst??n mahdollisesti etup??ss? kiitt?? kapteeni Isakoffia.
Kaupungilla kerrottiin t?st? huvihimoisesta, nautinnonhaluisesta ruhtinattaresta milt'ei mahdottomiin menevi? juttuja ja kuinka h?n t??ll?kin koetti el?? samanlaista ylellist? el?m?? kuin keisarikaupungissakin, mutta ett? vedenjuontilaitoksen hoitaja, asessori Rabbe sai kuitenkin, monenmoisten vaikeuksien j?lkeen ja panemalla liikkeelle kaiken kykyns? ja liukkaan mielistelytaitonsa, hillityksi ainakin tuon el?m?n ulkonaiset, yleis?? loukkaavat ilmaisut.
Ruhtinatar Jussupoffin esimerkki? seurasi pian, mit? loistoon tulee viel?kin jos mahdollista huimap?isempi kreivit?r Opperman, samoin ruhtinattaret Gagarin, Urusoff, Uvaroff, Trubetskoj, Kotschubej, kreivit?r Mussin-Puschkin, rouva Demidoff (sittemmin rouva Karamzin) y. m., pian koko hienoin, kullassa kuppelehtiva pietarilainen ylh?isseurapiiri, ?le monde ou on s'amuse?, huvituksen py?rteiss? hekkumoiva maailma; ja kaikilla oli heill? omat hevosensa, ajoneuvonsa, seurueensa ja suuri palvelijajoukkonsa.
T?m? antoi aiheen konsuli, sittemmin kauppaneuvos Borgstr?mille ryhty? ajattelemaan jonkinlaisen yhti?liiton muodostamista, joka sitten perustaisi Kaivopuistoon uudenaikaisen terveysvesi-ja kylpypaikan; se taas voisi pysyv?isesti kiinnitt?? nuo kysymyksess? olevat loistavat seurapiirit paikkakunnallemme. Niin tapahtuikin, ja pian oli Kaivopuisto[1] suunniteltu, tasoiteltu ja sinne puut istutettu ja rakennukset kyh?tty. Lyhyess? ajassa saatiin kylpylaitos ja kaivohuone t?ysin valmiiksi ja sit?paitsi suuri joukko huviloita puiston it?isell? sivulla, niiden joukossa m. m. kylpylaitoksen johtajan, asessori Rabben komea Kalliolinna. Erinomaisen hyvin kannattikin rakennuttaa huviloita, sill? parin kolmen kes?n vuokratuloilla ne sai maksetuksi.
[1] Yhti? perustettiin 1834, kylpylaitos rakennettiin 1836, uimahuone ja kaivohuone avattiin 1838 ja senj?lkeen alettiin luovuttaa huvilatontteja -- paitsi ?sken kerrottua Jussupoffin huvilapaikkaa joka oli ensim?inen laatuaan.
Liike kasvoi yh? vilkkaammaksi ja yh? taajemmiksi muodostuivat huvia haluavain vieraiden joukot, joita sinne kokoontui, aamusin terveysl?hteest?, iltasin samppanjapulloista ammentaakseen voimia uusiin ylellisyyshurjasteluihin. Mutta samalla kun tulokkaat kylviv?t t?ysin kourin kultaa ymp?rilleen, toivat he my?s tullessaan paljon it?maista ylellisyytt? ja it?maisia tapoja -- eli oikeammin sanottuna huonoja tapoja, ja my?skin uhkapelit l?ysiv?t heid?n kanssaan tien t?nne. Huolimatta ankarasta kiellosta, kukoisti hermostuttava uhkapeli kuitenkin t?ydess? vauhdissaan, ja suuret omaisuudet kuuluvat livahtaneen sangen nopeasti omistajan k?dest? toiselle omistajalle. Jos k?teiset rahat loppuivat, saivat ?sielut?, ylh?isten muukalaisten maaorjat astua peliss? k?ytett?v?ksi raham??r?ksi. Niinp? kerrottiin, ett? er??n?kin y?n? er?s kreivi Kuscheleff -- huonon pelionnen t?hden -- oli menett?nyt tuhannen maaorjaansa ja ett? er?s kenraalinrouva Kristschanoffsky, jolla oli kuuluisa kokki, oli pannut t?m?n peliin suurta rahasummaa vastaan ja menetti tuon kalliin ?sielunsa?.
T?m? ulkomainen yleis? arveli voivansa t??ll? pikkukaupungissa toimeenpanna mink?laisia hurjasteluja tahansa ja hullaantuikin usein siihen m??r??n asti, ett? poliisiviranomaisten oli ryhdytt?v? asioihin k?siksi. Parhaimman enn?tyksen t?ll? alalla saavutti varmaan er?s nuori Jakovleff, velttoutunut, raaka ja s??dyt?n nuori mies, joka is?lt??n, yhdelt? Uralin rikkaimmista vuorilaitoksen omistajista, oli saanut perinn?ksi miljoonia, joita h?n nyt koetti h?vitt?? ja tuhota niinkuin itse??nkin. T?m? herra oli kerran toimeenpannut kilpa-ajot kaupungin pika-ajurien kesken. H?n valitsi heid?n huonoimmat hevoskaakkinsa ja lupasi viisisataa ruplaa hopeassa palkinnoksi sille, joka ensim?iseksi onnistuisi ajamaan hevoskoninsa kuoliaaksi ja kolmikertaisen palkinnon ja korvauksen niille hevosille, jotka kaatuivat hengett?min? yhden tunnin kuluessa. Kukin voi kuvitella itselleen sen mielett?m?n ruoskinnan, raivoavan rynt?ilyn ja karkuajon yht? katua yl?s, toista alas, kiroilun, r?min?n, l?iskeen ja hoilotuksen, joka tuollaisessa ryt?k?ss? syntyi ja kesti, ennenkuin nuo kaakkiraukat suistuivat menehtynein? maahan.
Toisen kerran huvittelihe tuo samainen herra heittelem?ll? rantalaiturilta kiilt?vill? hopearuplilla niin kutsuttuja ?viilikehloja? eli ?voileipi??, josta oli seurauksena, ett? kaupungin katupojat kuolemaa halveksien yritteliv?t sukeltamalla saada niit? k?siins?, kunnes poliisin t?ytyi hillit? ja est?? moiset hengenvaaralliset yritykset. Hullunkurisin oli kuitenkin h?nen p??h?npistonsa suututtaa ylh?ist? seurapiiri? lopettamalla koko kaupungissa olevan samppanjavaraston, jonka viinipaljouden h?n oli ostanut kaupoista tahi tilannut hotelleista. Ja loppu, mit? h?n ja h?nen hieno seuransa ei jaksanut juoda, sai vuotaa katuojiin, ja ylh?isen hienoston t?ytyi kuin t?ytyikin tulla monta pitk?? p?iv?? toimeen ilman lempijuomaansa, kunnes sit? enn?tettiin muilta paikkakunnilta hankkia, ja se ei tottatosiaan senaikuisten kulkuneuvojen v?lityksell? k?ynyt nopeasti p?ins?.
Joskus olivat nuo hienot seurapiirit huvitelleet itse??n pukeutumalla talonpoikaisv?eksi ja menem?ll? sitten ostoksiaan tekev?n ja tavaroitaan my?skentelev?n rahvaan