Muistelmia ja matkakuvia | Page 2

viel? kes?inen vihreys vallalla, mutta siell? t??ll? jo kellert?? jokin yksin?inen koivu. Syksy on ovella, mutta ei ole viel? astunut sis??n. Luonto ik??nkuin viel? k?tkee povessaan kuluneen kes?n l?mpimi? tunteita, samalla kuin sen yll? taivas jo selvenee talvisiin, j?rkev?n kirkkaihin ajatuksiinsa-- niinkuin h?nkin, joka t??ll? sen keskess? elelee. Ja ne minusta yh? enemm?n sopivat yhteen, n?m? kaksi.
Tie kiert?? mets?n l?pi taloa kohti ja tiell? tulee portti vastaan. Ja siin? on taaskin palanen Topeliuksen omaa runoutta, ja mieleeni muistuvat nuo kolme, joista h?n on niin monta kertaa runoillut: ?Grinden, v?gen och skogen?--portti, tie ja mets?. ?Och barnen vid grinden!? Ja siin? ne ovat lapsetkin. H?nell? on t?ss? maillaan koko h?nen rakkain maailmansa.
Yksi h?nen hienoimpia luonnonkuvauksiaan on ?Kes?y?n kirkkaus Pohjolassa?. Ja siin? sattuvimpia piirteit? se paikka, jossa h?n kuvaa niitty? ja niityll? y?sy?t?ss? liikkuvaa hevosta. Tuossa on niitty aitauksen sis?ss? ja niityll? k?yskentelee hevonenkin--kenties se sama.
Mutta me l?henemme taloa, ja se talo tuntuu niin tutulta kuin olisi sen kuinka monta kertaa jo t?t? ennen n?hnyt.
En tied?, kuinka olin tullut mieless?ni kuvitelleeksi, ett? h?n oli rakentanut itselleen huvilan uudenaikaiseen malliin. Ja nyt min? iloiseksi h?mm?styksekseni n?in vanhanaikaisen herrastalon, jommoisia on sadoittain j?rvenrantojemme ihanissa lehtoisissa niemekkeiss? ja joita h?n on niin monta kertaa pikkunovelleissaan kuvannut, sek? ulkoa ett? sis?lt?.
Siin? on p??rakennus lasisine eteisineen, siin? yliskamari, pirttirakennus ja puutarha. Ja siin? ennen kaikkea nuo riippuoksaiset koivut, jotka niin suojelevasti ja miltei siunaavasti ojentavat oksansa katon harjaa kohti ja seulovat lehti??n pitkin hiekoitettuja k?yt?vi?.
Ei mit??n uudenaikaista, kypsym?t?nt? ja keskentekoista, kaikki on niin varmaa ja vakautunutta, niinkuin h?nen vanhat ihanteensakin. Tulee halu niihin uudelleen tutustua, koettaa niit? taas ymm?rt?? ja sovittaa niit? omiinsa.
Tullaan eteiseen, josta viev?t leve?t rappuset yl?kertaan. Runoilija on ruokalevollaan, mutta talon em?nt?, h?nen yst?v?llinen ja herttainen tytt?rens?, saattaa meid?t ruokasalin kautta saliin odottamaan. Se on sisustettu tavalliseen tapaan sohvineen, pianoineen ja p?ytineen, p?yd?t t?ynn? albumeja ja korukantista kirjallisuutta. Kukkia on ikkunain edess? ja kahden puolen ovea, joka vie puutarhan puoleiselle verannalle. Sein?t ja huonekalut ja koko huoneen vaikutus on hiukan tumma. Ruokasali sit?vastoin on sek? vaalea ett? valoisa. Sisustus on korutonta kuosia, huonekalut vanhanaikuisia h?kkiselustimineen ja valkoisine punaraitaisine p??llyksineen. Sein?ll? k?yskentelee verkalleen soikeakaappinen K?nnin kello ja toisella on suuri Suomen kartta ulottuen katosta lattiaan. Siin? on jotakin kovin viatonta ja puhdasta perinn?istarua tuossa huoneessa.
Salin per?ll? on tuo niin tavanmukainen herrastalojen vieraskamari, jossa makuutetaan kaikista arvokkaimmat vieraat, jonne ei lapsia p??stet? ja jonka sisustuksessa ei ole arkiel?m?n j?lki?. Sen ikkunasta avautuu ihmeen vieh?tt?v? n?k?ala alas ruohorantaiselle j?rvelle lahtineen ja niemineen, ja per?ll? heloittaa laivasilta ja punainen m?kki. Se lienee ennen ollut talon em?nt?-vainajan huone, ja sen sein?ll? yl?puolella sohvaa on muistona elinkautisesta toverista h?nen muotokuvansa. Hienopiirteinen, lempe?n n?k?inen nainen.
Aiomme jatkaa tarkastustamme ja menn? salin l?pi toiseen kamariin, jota sanotaan ?kirjastoksi?, kun talon is?nt? tulee meit? vastaan sen ovella. Mink?n?k?inen on h?nen ulkomuotonsa, sit? ei minun tarvitse kuvata. Monista valokuvista tuntee h?net jokainen suomalainen, tuon pienen, hyv?ntahtoisen, miellytt?v?n miehen. Yst?v?llinen, melkein hell? sointu ??ness? ja samanlainen katse silmiss? h?n toivottaa vieraat tervetulleiksi ojentaen heille molemmat k?tens?.
Hetken aikaa puheltuamme ehdottaa h?n, ett? menisimme h?nen tiluksilleen, s.o. h?nen puutarhaansa. Vanhus valitsee eteisen nurkassa olevasta runsaasta keppivarastosta muutaman ja tarjoo minulle tueksi toisen: oikean kansallisen paksun roskulakepin.
Rakennuksen ja rannan v?liss? on uhkea, hyvin hoidettu hedelm?puisto ja kukkalavoja toinen toisensa vieress?. Vasta nyt n?ytt?? h?n olevan oikeassa ymp?rist?ss??n, kukkiensa ja kasviensa keskess?. Voisi luulla h?nt?, kuluneessa kauhtanassaan ja korvia my?ten painuneessa lierilakissaan, tuon herrastalon vanhaksi puutarhuriksi. Nuo monet suuret puut ovat varmaankin olleet monta kertaa h?nen ilonsa. Ja samalla surunsakin, niinkuin kaikki rakkaat. Sill? viimesyksyinen hirmumyrsky ei ollut s??st?nyt suojaista Koivunient?k??n. Suurimmat ja kauneimmat puut olivat silloin parahtaen kaatuneet taloa kohti ja niist? olivat nyt vain kannot j?lell?, niinkuin hautakivet ruohoisella kirkkomaalla, muistuttamassa kuolleista yst?vist?. H?n etsi ne jokaisen k?siins? ja osoitti, miss? ne olivat seisoneet ja mill? lailla kaatuneet. Se oli ollut sellaista ?isonvihan? aikuista aikaa, jolloin vihollinen tunki syd?nmaan rauhaisimpiinkin majoihin. Huoneen seini? my?ten oli rauhan vuosina kasvanut viinik?ynn?ksi? sein? umpipeittoon, maasta katonrajaan saakka. T?m?nkin etel?maisen koristeen oli myrsky armottomasti repinyt ikkunoita my?ten alas.
Mutta siit? huolimatta oli talo tuossa ja sen l?heinen ymp?rist? kovin kaunis ja soma. Koko t?m? paikka oli jo alkujaankin kuin runoilijan silm?ll? valittu. Ja monien vuosien kuluessa olivat puuttuvat kohdat yh? enemm?n muodostetut asukkaan mukaisiksi. H?n kun on ahkera kalastaja ja itse laskee verkkonsa illoin ja nostaa ne aamuin, niin on h?n teett?nyt itselleen varsinaisen verkko-huoneen, jossa puolisataa erilaista, hyvin hoidettua verkkoa riippuu orsillaan niin hyv?ss? j?rjestyksess? kuin huolellisesti nidotut kirjat kaapissaan. Laiturin kaiteelle on asetettu pari tusinaa siististi vuoleksittuja puikkari-merkkej? niihin k??rittyine nuorineen, ja sen p??ss? keinuu kaksi kalavenett?. Ja kun h?n on ahkera ja s??nn?llinen ilmahavaintojen tekij?--toimi, johon h?net n?ht?v?sti on saattanut h?nen rakkautensa luontoon ja halu el?? sen ainaisessa yhteydess?--niin n?emme viel? laiturin p??ss? s?ili?n, josta h?n laskee sadeveden m??r?n kunakin p?iv?n?.
Nousemme sitten rannasta pihaan ja teemme k?velyn maantielle p?in, jossa on istumasijoja jokaisen kauniimman n?k?alan kohdalla ja tuuheimman koivun siimeksess?.