Muistelmia ja matkakuvia

蠞
Muistelmia ja matkakuvia

The Project Gutenberg EBook of Muistelmia ja matkakuvia, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Muistelmia ja matkakuvia
Author: Juhani Aho
Release Date: November 1, 2004 [EBook #13919]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA JA MATKAKUVIA ***

Produced by Tapio Riikonen

MUISTELMIA JA MATKAKUVIA
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921

SIS?LLYS:
Sakari Topeliuksen talviteloilta Taru Sakari Topeliuksesta L?nnrotin kuva Er?s ep?siveyden ja ep?uskon apostoli ?Suuri vainaja? Bergbomien j??hyv?isjuhla Muutamia muistelmia Minna Canthista Vaihduksissa K?ynti K.G. von Essenin luona Professori F. Perander-vainaja Kolme kirjett? Bj?rnsonista Henrik Ibsen ja me suomalaiset Paavi Leo XIII Matkalta Pariisiin v. 1889 Muutamia kuvia Pariisin maailmann?yttelyst? v. 1889 Monsieur Henri ja h?nen sanomalehtens? Huutamassa Boulangerin hyv?ksi Ranskan edustajakamarissa Sasu Punanen Pariisin saunassa Polkupy?r?ll? Pariisissa Vaikutelmia Ven?j?lt?

SAKARI TOPELIUKSEN TALVITELOILTA.
Vaikutelmia k?ynnist? Koivuniemess?.
Monet ovat ne, jotka ovat Topeliuksen Koivuniemess? k?yneet ja n?ist? k?ynneist??n kertoneet. Sallittakoon kuitenkin viel? minunkin kertoa vaikutelmiani vanhan runoilijan talvimajasta. Sill? harvoin saamme en?? n?hd? keskuudessamme h?net itsens?, tuon ainoan elossa olevan edustajan kirjallisen suuruutemme ajoilta. Ainoastaan silloin t?ll?in h?n on viime aikoina pikimm?lt??n pist?ytynyt Helsingiss?, jonne h?n kuitenkin s??nn?llisesti ilmaantuu, silloinkun Taiteilijaseura viett?? vuosijuhlaansa, El?insuojelusyhdistys pit?? vuosikokoustaan ja tytt?koulut Lucian p?iv?n? kokoontuvat joulukuusen ymp?rille. Sill?v?lin el?? Sakari Topelius vanhain p?iv?ins? lepolassa, syrj?isess?, kauniissa Koivuniemess??n, Hiljaisena, vaatimattomana ja miltei vienona on h?n el?m?ns? suuren ja monipuolisen ty?n suorittanut. Ja viel? hiljaisemmaksi on h?n nyt loppuel?m?ns? j?rjest?nyt. Sopusointuista ja tasaista on h?nen vaikutuksensa ollut is?nmaan palveluksessa. Jos mahdollista sit?kin sopusointuisempina kuluvat h?nen p?iv?ns? siell? tyynen merenlahden rannalla, josta vain silloin t?ll?in en?? tuulahtavat h?nen sanansa ja kauniit ajatuksensa sovinnollisena suven henk?yksen? lauhduttamaan p?iv?n taisteluista kiihoittuneita mieli?.
Minusta on meid?n velvollisuutemme hakea h?net sielt? tuon tuostakin k?siimme. Sill? v?list? tuntuu silt? kuin ei nuori, parhaissa voimissaan oleva sukupolvi h?nt? tarpeeksi usein muistaisi.
Ja kuitenkaan ei h?nen merkityksens? ja h?nen persoonansa mieleenjohtaminen ole koskaan ollut enemm?n paikallaan kuin juuri t?h?n aikaan. Sill? ne ajat, jolloin h?n teki ty?t? julkisen sanan palvelijana, olivat monessa kohden samanlaiset kuin ne, jotka t?t? nyky? ovat olemassa ja tulemassa. Samoja vaikeuksia vastaan sai h?nkin taistella ja v?ltt?? kompastumista samoihin kiviin, joita kuormittain ajetaan nykyistenkin miesten tielle. Samaa henke? ahdistavaa ilmaa sai h?nkin hengitt?? ja yht? h?m?r?lt? n?ytti tulevaisuuden n?k?piiri. Vapaan sanan pauloja oli viritetty silloin, niinkuin nytkin, joka oksalle ja v?h?inenkin varomaton liike voi saattaa kaulan kurenauhaan. Suomenkansan itsetajuntaan her?tt?minen oli siihen aikaan yht? hankalata teht?v?? kuin nyt on tuon tajunnan vireill? pit?minen.
Mutta h?n kirjoitti kuitenkin, kirjoitti, innostutti ja her?tti, s.o. osasi tehd? juuri sit?, mit? h?nen asemassaan vaadittiin. Sen, mit? ei saanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi h?n runomitalla. Kun kuvaton puhe oli kielletty, puhui h?n vertauskuvin, jotka olivat kyll? kirkkaita ja selvi? kangastuksia sek? h?nen ett? h?nen kansansa ajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niin ylh??ll?, ettei niiden p??lle voinut painaa asetusten varjostinta. Kun h?n runoili ?j?iden l?hd?st? Oulunjoessa?, niin kaikki h?net ymm?rsiv?t--paitsi kenties sensuuri.
H?n sai syd?met sykkim??n samoja tunteita, joita h?n itsekin tunsi. Ja siksi on meill? h?nest? opittava ei ainoastaan, mille perille on pyritt?v?, vaan my?skin, miten sinne on p??st?v?. Sit? enemm?n, kun h?n viel? vanhoillaankin on antanut meille n?ytteit? t?st? is?nmaallisen runoutensa lajista. Muistettaneenhan tuo voimakas runo savokarjalaisten viimeisess? ?Koittaressa?, jonka aiheena oli suomalainen sananlasku:
?Ei ole aina Antin tuuli, Pietarin per?ntakainen, Viel? on tuuli Tuomahankin.?
Jokainen me sen ymm?rsimme ja tunsimme siin? lausutut luottamuksen sanat omiksemme.
Mutta vasta sitten, kun olin saanut n?hd? runoilijan itsens? omassa ymp?rist?ss??n, oli minusta kuin olisin h?net oikein ymm?rt?nyt.
* * * * *
Oli iltap?iv? syyskuun alkupuolella, kun it?isen saariston vartta noudatteleva h?yryvenhe poikkesi ulapalta lahtea kohti, joka n?ytti tunkeutuvan tavallista syvemm?lle mantereen sis??n. Jos en olisi tiennytk??n, niin tuntui silt? kuin olisi pit?nyt k?sitt?? ymp?rist?st?, ett? t?m?n lahden pohjassa asuu Sakari Topelius. Iso, aava meri kalliop?isine saarineen katosi yht'?kki? n?kyvist? ja samassa pehmeni seutu lehtoiseksi, niittyrantaiseksi sis?maan maisemaksi. Lahti soukkeni soukkenemistaan, ja siell? t??ll? punoitti pieni? kalastajain tupia vihre?n sis?st?.
Kun runoa lukee, niin ymm?rt?? sit? vain v?hitellen ja se selvi?? sit? mukaa kuin siin? edistyy, her?tt?en aina uusia tunteita. Ja kuta enemm?n l?henin Koivunient?, joka minulle tuolta tuonnempata osoitettiin, sit? paremmin luulin ymm?rt?v?ni sen haltijan. H?n oli paikan itselleen valmiina valinnut, mutta sittenkin oli niin kuin olisi paikka muuttunut sellaiseksi h?nen vaikutuksestaan. Niin hyvin sopivat ne mielest?ni toinen toiseensa.
Tuossa eik? miss??n muualla n?ytt?isi pit?v?n olla se lehto, joka ensiksi sai kuulla Sylvian laulut. Tuossa nuo ruohikkorinnassa lipattelevat laineet, joissa h?n olisi voinut kuulla vedenalaisen v?en soittelua illan suussa.
Noustaan maihin laivasillalle, ja toisella puolen pienoisen j?rven kimaltelee ikkuna h?nen asunnostaan laskevan auringon valossa. Ja kuinka monta kertaa onkaan h?n kuvannut t?t? niin runollisen suloista mielialaa, jonka tuo ilmi? synnytt??! S?? on tyyni ja kirkas. Maasta nousee viel? kes?ist? l?mmint?, mutta ilma on jo kylm? ja taivas selke?. Puissa ja ruohoissa on