Mugbyn risteys | Page 8

ett? koska te olette t??ll? ainoa ensim?isen luokan matkustaja ja olette t??ll? yksityisasioissa, niin te ehk? -- --
Vieras torjui k?dell??n tuon ajatuksen, ja Lamppu vastasi t?h?n luottamuksen osoitukseen uudella kierrolla.
-- Teill? on vaivalloinen virka, arvaan min?, -- sanoi Barbox Veljekset, kun Lamppu kiertonsa j?lkeen paistoi entist??n rasvaisemmalta.
Lamppu aloitti: -- Eip? juuri liioin -- --, mutta h?nen tytt?rens? kiirehti kesken puheen:
-- On kyll?, herra, h?nen virkansa on oikein vaivalloinen. H?n tekee ty?t? nelj?toista, viisitoista, jopa kahdeksantoista tuntia p?iv?ss?. V?list? menee vuorokausi aivan umpeensa.
-- Mutta teill?, Phoebe, -- jatkoi _Barbox Veljekset,_ -- teill?kin on vaivaa koulusta ja nypl?yksest? -- --
-- Huviksenihan min? pid?n koulua, -- keskeytti tytt?, aukaisten silm?ns? suureksi, ik??nkuin ihmetellen, ettei toinen t?t? ymm?rt?nyt. -- Min? aloitin tuon toimen jo lapsena, sent?hden ett? sill? tavalla sain muut lapset seuraani, n?ettek?s. Se ei ollut mit??n ty?t?! Min? teen sit? yh? viel?kin siit? syyst?, ett? sen johdosta saan n?hd? lapsia ymp?rill?ni. Se ei ole ty?t?! Se on minulle huvia, eik? ty?t?. Mit? nypl?ykseeni tulee -- h?nen ahkerat sormensa olivat pys?htyneet, ik??nkuin h?n edelliseen todisteluunsa olisi tarvinnut kaiken iloisen intonsa; mutta nyt sormet uudestaan k?viv?t ty?h?n k?siksi, kun h?n rupesi siit? puhumaan. -- Mit? nypl?ykseeni tulee, niin se k?ypi aivan itsest??n ajatusten mukana ajatellessani, ja s?veleitten mukana kun hyr?ilen. Ei _sek??n_ ole ty?t?! Luulittehan te sit? itsekin soittamiseksi, muistattekos, herra? Ja niin se on minustakin!
-- Kaikki on h?nest? musiikkia! -- huudahti Lamppu ihastuksissaan. -- Kaikki on h?nest? musiikkia!
-- Is? ainakin on musiikkia! -- sanoi Phoebe, osoittaen riemullisesti h?nt? sormellaan. -- Is?ss? on enemm?n musiikkia kuin kokonaisessa soittokunnassa!
-- No, no, kultaseni! Sin? puhut niinkuin kelpo tyt?r, aivan niin, mutta sin? kehut liiaksi is??si, -- vastasi Lamppu loistavin silmin.
-- Enp? kehukaan liiaksi, herra, en suinkaan. Ei, en mill??n tavalla. Jos saisitte kuulla is?ni laulavan, niin huomaisitte etten liiaksi kehu. Mutta te ette voi milloinkaan saada kuulla h?nen laulavan, sill? h?n ei laula kellek??n muulle paitsi minulle. Kotiin tullessaan h?n aina laulaa minulle, vaikka h?n olisi kuinka v?synyt. H?n lauleli jo minulle kauan aikaa sitten, kun makasin t??ll? niinkuin pieni rikkimennyt vauva raukka. Osasipa h?n itsekin sepitt?? pieni? lauluja, joihin h?n sovitti kaikellaisia pieni? leikkipuheita mit? meill? oli ollut kesken?mme. Tekeep? h?n niin nytkin viel? hyvin useasti. Voi, min? puhun teist?, is?, koska herra sit? on pyyt?nyt. H?n on runoniekka, herra!
-- En soisi, kultaseni, -- vastusti Lamppu, hetkeksi muuttuen vakavaksi, -- t?m?n herran saavan semmoista k?sityst? sinun is?st?si. Sill? se n?ytt?isi silt?, ik??nkuin min? itkumielisen? katselisin t?hti? ja kysyisin niilt?, mit? ne tekev?t. Ja se olisi minun puoleltani sek? tyhj?? ajankulutusta ett? my?s nen?kk?isyytt?, lapsukaiseni.
-- Is?ni, -- sanoi taas Phoebe, korjaten puhettansa, -- on aina iloisella, hyv?ll? mielell?. Te ?sken sanoitte minun luonnettani onnellisen iloiseksi. Mink? min? sille mahdan.
-- No niin, lapsukaiseni, -- vastasi Lamppu todistavalla tavalla. -- Mink? _min?_ sille mahdan? Ajatelkaa itse, herra. Katsokaa h?nt?. H?n on aina sellainen kuin nytkin. Aina ty?ss?, -- vaikka tosin siit? ei l?hde enemp?? kuin muutamia shillingej? viikossa -- aina tyytyv?inen, aina iloinen, aina valmis ajattelemaan muita, keit? ne sitten lienev?tkin. ?sken sanoin h?nen aina olevan sellaisen kuin nytkin. Niin h?n onkin, pienell? poikkeuksella vain, joka kuitenkin on yhdentekev?. Sill?, kun minulla on joutosunnuntai ja aamukelloja on soitettu, niin h?n lukee minulle rukoukset sek? kiitokset liikuttavimmalla tavalla, ja veisaa minulle virret -- niin vienolla ??nell?, ettette kuulisi mit??n jos seisoisitte ulkona -- ja semmoisilla s?velill?, ett? ne minusta, totta tosiaan, tuntuvat tulevan taivaasta ja nousevan taivaasen.
Mik? lieneekin ollut syyn? -- ainoastiko se, ett? n?m?t sanat muistuttivat hiljaista pyh?aikaa vai sek?, ett? ne muistuttivat Vapahtajan l?sn?oloa sairasvuoteitten ??ress? -- mutta tyt?n ahkerat sormet nyt lakkasivat nypl?ysty?st??n ja kietoutuivat alas kumartuvan is?n kaulaan. Kumpaisetkin, sek? is? ett? tyt?r, olivat hyvin herkk?tunteiset, sen vieras helposti n?ki. Mutta kumpaisetkin toistensa t?hden hillitsiv?t tunteitaan, eiv?tk? sallineet niiden puhjeta oikein n?kyviin; ja t?ydellinen iloisuus, luontainen tai tottumuksella saavutettu, oli kumpaisenkin alkuper?isen? tai toisena mielenlaatuna. Hetken kuluttua Lamppu taas uudella kierrolla sai lystilliset kasvonsa viel?kin paistavammiksi; ja Phoebe katsahti iloisilla silmill??n, joiden ripsill? pieni vesihelmi kiilteli, vuoroin is??n, nypl?ysty?h?n ja vieraasen.
-- Koska is?ni on teille sanonut, -- sanoi tytt? iloisesti, -- ett? min? tunnen my?t?tuntoisuutta muiden ihmisten el?m?? kohtaan, vaikka he eiv?t minua tunnekaan -- senh?n virkoin teille itsekin -- niin teid?n my?s pit?? tiet?? mist? t?m? tulee. Se on is?ni ansio.
-- Ei, ei suinkaan! -- vastusti t?m?.
-- ?lk?? uskoko h?nt?, herra. H?nen ansionsa se on kuitenkin. H?n kertoo minulle kaikesta, mit? tuolla ty?t? tehdess??n n?kee. Ette uskoisi, kuinka paljo kerrottavaa h?nelle joka p?iv? ker?ytyy. H?n tirkist?? sis??n vaunuihin ja kertoilee sitten minulle mink?laiset puvut heill? oli -- t?ll? tavoin tunnen kaikki uudet muodit! H?n katsoo vaunuihin sis??n ja kertoilee sitten minulle, mink?laisia kihlattuja pariskuntia h?n n?kee ja mink?laisia ?sken naineita, jotka ovat h??matkallansa -- t?ll? tavoin kaikki nekin asiat tunnen! H?n kokoilee minulle sanomalehti? sek? kirjoja, jotka sattuvat h?nen k?siins? -- t?ll? tavoin minulla on kyllin lukemista! H?n kertoilee minulle sairaista ihmisist?, jotka menev?t