Mugbyn risteys | Page 7

hartaimmalla ihmetyksell? ja ihastuksella silm?ns? n?k?alaa kohti. H?nen kasvoissaan ei ollut v?hint?k??n surun j?lke?.
-- Ja nuot rautatiet, joita pitkin savu- ja h?yrypilvet niin joutuisaan liikkuvat, saattavat sen minulle niin eloisaksi, -- jatkoi tytt?. -- Min? muistelen kuinka paljon on ihmisi?, jotka voivat menn? mihin tahtovat, toimiinsa tai huvituksiinsa. Savupilvet minulle ilmaisevat, ett? he todella kulkevat silmieni edess?, ja siten minulla on heist? seuraa, jos haluan sit?. Tuossa on my?s suuri asemahuone. M?ki sen tosin peitt?? n?kyvist?ni, mutta sittenkin voin usein kuulla, ett? se on siell?, ja tied?n sen my?skin aina. Minun mielest?ni se tavallansa yhdist?? minut en tied? kuinka moniin paikkoihin ja asioihin, joita en ik?n? saa n?hd?.
Kainostelevasti ajatellen, ett? se ehk? jo oli h?netkin yhdist?nyt johonkin, jota h?n ei ik?n? ennen ollut n?hnyt, sanoi matkustaja h?mm?styneen?: -- Aivan niin!
-- Ja siis n?ette, herra, -- jatkoi Phoebe, etten olekaan niin surkea raukka kuin te luulitte, ja ett? minun on sangen hyv? el??.
-- Teill? on onnellinen ja iloinen mieli, -- sanoi Barbox Veljekset, ehk? hiukan ajatellen omaa onnetonta luontoansa.
-- Niin, mutta jos tuntisitte is?ni, -- vastasi tytt?, -- h?nell?p? vasta on oikein iloinen mieli! ?lk?? olko mill?nnek??n, herra! -- Matkustaja s?ik?htyi kuullessaan askeleita portaissa, sill? h?n pelk?si, ett? h?nt? pidett?isiin vastuksellisena ja kutsumattomana vieraana. -- Is?ni sielt? vain tulee.
Ovi aukeni ja is? seisahtui kynnykselle.
-- Mit?, _Lamppu!_ -- huudahti Barbox Veljekset, karaten yl?s tuolilta. -- Kuinka te voitte, _Lamppu_?
T?h?n Lamppu vastasi: -- Kah, matkustamaton matkustaja! Kuinka te voitte, herra!
Ja he l?iv?t k?tt? Lampun tytt?ren suureksi ihmeeksi.
-- Olenpa tuon y?n j?lkeen k?ynyt teit? katsomassa ainakin puolen tusinan kertaa, -- sanoi Barbox Veljekset, -- vaan enp? ole milloinkaan tavannut teit?.
-- Niinp? kuulin, herra, niinp? kuulin, -- vastasi Lamppu. -- Sent?hden juuri kun teit? niin usein on n?hty ilmanaikojanne tuolla risteyksell?, niin olemmekin meid?n kesken ruvenneet nimitt?m??n teit? matkustamattomaksi matkustajaksi. Etteh?n suinkaan panne pahaksenne kun yht'?kki? teid?t n?hty?ni se nimi liukahti suustani?
-- En yht??n. Se on yht? hyv? nimi kuin mik? muukin. Mutta saanko kysy? teilt? jotakin t??ll? nurkassa?
H?n talutti Lampun pois tyt?n vuoteen vierest?, vet?en h?nt? pumpulisamettisen nutun napista.
-- T?m?k? se on se vuoteen vierus, miss? te laulelette laulujanne?
Lamppu nyyk?ytti p??t??n.
Matkustamaton matkustaja taputti h?nt? olkap??lle ja he palasivat j?lleen tyt?n luokse.
-- Todentodella, kultaseni, -- sanoi nyt Lamppu, k??nt?en silm?ns? vieraasta tytt?reens?, -- min? olen niin kummastuksissani, kun n?en sinun tulleen tutuksi t?m?n herran kanssa, ett? minun t?ytyy (jos herra ei pane sit? pahaksi) ottaa pikkuinen kierto.
Lamppu samassa teolla osoitti mit? t?mm?inen kierto merkitsi; h?n, n?et, k??ri ?ljyisen niistinliinansa kokoon pallon muotoiseksi ja pyyhki kasvojaan huolellisesti, aloittaen oikeanpuolisesta korvasta poskea my?ten yl?s, otsan yli ja taas toista poskea alas vasempaan korvaan asti. T?m?n tehty??n h?n oikein paistoi ja loisti.
-- N?in on minun tapani tehd?, -- selitti h?n, -- kun jostakusta syyst? olen kovin liikutettu. Ja, totta puhuen, olen niin kummastuksissani, kun n?en teid?n tulleen tutuksi Phoeben kanssa, ett? -- ett?, jos ette pahaksi pane, ottaisin viel? yhden kierron lis??n. -- Sen h?n my?s teki ja n?ytti siit? saavan sangen suurta virvoitusta.
Molemmat miehet seisoivat nyt tyt?n vuoteen ??ress? ja t?m? nypl?si pitsej??n. -- Teid?n tytt?renne on kertonut minulle, -- sanoi Barbox Veljekset, yh? viel? v?h?n j?yk?sti ja kainostellen, -- ettei h?n koskaan voi olla istuallaan.
-- Ei, herra, eik? ole milloinkaan ollut. H?nen ?idill?ns?, n?hk??s, joka kuoli t?m?n tytt?sen ollessa kaksi kuukautta toisella vuodella, oli v?list? sangen pahat kouristukset, ja kun ei h?n koskaan ollut kertonut minulle niist?, niin ei osattu olla varoilla. Sent?hden h?n kerran, kun h?n sai sellaisen kohtauksen, pudotti lapsen k?sist??n, ja t?m? tapaturma tapahtui.
-- Se oli oikein pahasti tehty, -- sanoi Barbox Veljekset, otsa aivan rypyss?, -- ett? h?n meni naimisiin virkkaamatta mit??n salaisesta taudistaan.
-- No, herra, -- puolusti Lamppu vainajaa; -- kyll? mekin, Phoebe ja min?, olemme asiasta puhelleet. Ja, Jumala paratkoon! Onpa meiss? jokaisessa heikkoutemme, keness? on ruumiin v??nteet, keness? mielen k??nteet, milloin mink?laisetkin, niin ett? jos ne kaikki pit?isi naimisiin menness? tunnustaa, niin naimisesta useimmille ei tulisikaan mit??n.
-- Eik?h?n se olisikin kaikkein parasta?
-- Ei suinkaan, ei t?ss? tapauksessa kumminkaan! -- sanoi Phoebe, ojentaen is?lle k?tt?.
-- Ei suinkaan, ei t?ss? tapauksessa kumminkaan! -- sanoi t?m?, taputellen tytt?rens? k?tt?.
-- Te syyst? nuhtelette minua, -- kerkesi Barbox Veljekset sanomaan, punastuen kasvoiltansa, -- ja koska minusta voi ilman muuta aivan selv?sti n?hd? ett? olen hirvi?, niin on minun joka tapauksessa aivan turhaa tunnustaa _t?t?_ vikaani. Min? tahtoisin kuulla viel? enemm?n teid?n el?m?st?nne. En oikein tied?, kuinka pyyt?isin teit? minulle siit? kertomaan; sill? minulla on tuommoinen tuhma, j?r?m?inen luonto ja ik?v?, peloittava tapa. Mutta hyvinp? haluaisin kuulla.
-- Aivan mielell?ni, herra, -- vastasi Lamppu iloisesti kumpaisenkin puolesta. -- Ja ensi aluksi, saadaksenne tiet?? nimeni -- -- --
-- Malttakaa! -- keskeytti vieras v?h?n punastuen. -- Mit? tekemist? nimell? on itse asiaan! Lamppu on kyllin hyv? nimi minulle. Se on minulle mieleen. Se on selv? ja ytimek?s. Mit?p? min? muusta huolin!
-- Totta kyll?, herra, -- vastasi Lamppu, -- tavallisesti ei minua muulla nimell? mainitakaan asemahuoneella. Mutta min? arvelin,