Mugbyn risteys | Page 9

ulkomaille koettaakseen parantaa terveytt?ns? -- t?ll? tavoin senkin asian tunnen! Sanalla sanoen, niinkuin jo aluksi sanoin, h?n kertoilee minulle kaikki mink? vain n?kee tai kuulee tuolla ty?t? tehdess??n, ettek? voi uskoa kuinka paljo h?n aina n?kee sek? kuulee.
-- Mit? sanomalehtien ja kirjojen kokoilemiseen tulee, kultaseni, -- sanoi Lamppu, -- on aivan selv??, ettei se ole minun ansiotani, koska en niit? itse hanki. N?ette, herra, asia on t?llainen. Kondukt??ri, h?n sanoo minulle t?ll? lailla: Lamppu, hoi, miss? te olette? Min? olen t?m?n sanomalehden s??st?nyt tytt?rellenne. Kuinka h?n nyt voi? -- Kantajamies taas sanoo minulle: -- He, otapas, Lamppu! T?ss? on pari kirjaa tytt?rellesi. Voiko h?n yht? hyvin kuin ennenkin? -- Ja t?ten kaikki on kaksin verroin tervetulleempaa, n?hk??s, herra. Jos h?nell? olisi tuhat puntaa rahaa arkussa, niin eip? ihmiset n?in paljon pit?isi huolta h?nest?. Mutta kun h?n on t?mm?isen? -- se on, ymm?rr?tteh?n, lis?si Lamppu jokseenkin kiireesti, -- koska h?nell? ei ole tuhatta puntaa arkussansa -- he pit?v?t h?nt? alati mieless?. Ja mit? nuoriin pariskuntiin tulee, sek? kihlattuihin ett? jo naimisissa oleviin, niin onhan luonnollista, ett? tuon kotiin kaikki mahdolliset tiedot _heist?_, koska ei meid?n tienoilla ole yht??n kummankaan lajista pariskuntaa, joka ei tulisi itsest??n Phoebelle asiatansa kertomaan.
Tytt? nosti riemulla silm?ns? vieraasen ja sanoi:
-- Niin, herra, kyll? se on totta. Jos voisin astua ja menn? kirkkoon, niin en tied? kuinka monta kertaa olisin saanut olla morsiustytt?n?. Mutta jos sit? olisin voinut tehd?, niin ehk? joku rakastunut tytt? olisi karsaasti katsonut minuun; n?inp? ei mik??n tytt? minuun karsaasti katso. Enk? tyynyni alta l?yt?isi puoltakaan vertaa niin usein h??kakun palasia kuin mit? nyt l?yd?n. -- Viimeiset sanat h?n lis?si pienell? huokauksella ja hymyili is?lleen.
Nyt tuli pieni tytt?, isoin koululapsista, ja pianpa Barbox Veljekset n?ki t?m?n olevan talossa palvelijan virassa, jota h?n nyt oli tullut toimittamaan, tuoden mukanaan saavin, mihin h?n olisi voinut vaikka hukkua, ynn? luudan, joka oli kolme kertaa h?nen pituisensa. Vieras sent?hden nousi ja j?tti j??hyv?iset, lis?ten tulevansa toisten j?lleen, jos Phoebe sallisi.
H?n oli mutissut tulevansa, jos h?nen k?velyll??n joskus niin sopisi. N?kyip? se h?nelle k?velyll? erinomaisesti sopineen, sill? h?n tuli j?lleen yhden ainoan p?iv?n kuluttua.
-- Te taisitte, arvelen ma, luulla etten koskaan en?? tulisi takaisin? -- kysyi h?n, ly?ty?ns? Phoebelle k?tt? ja k?yty?ns? vuoteen viereen istumaan.
-- Miksi niin olisin luullut? -- oli tyt?n kummeksivainen vastaus.
-- Min? luulin varmaan, ettette uskoisi minua.
-- Luulitteko te varmaan, herra? Onko teit? aina niin v?h?n uskottu?
-- Kyll?p? saatan t?ydell? todella sen sanoa. Mutta ehk? olen min?kin puolestani ollut liian ep?luuloinen. Mutta se ei nyt kuulu t?h?n. Me viime kerralla puhuimme asemahuoneesta. Toisp?iv?isest? asti olen siell? monta tuntia viett?nyt.
-- Oletteko te nyt _L?htev? Matkustaja_? -- kysyi tytt? hymyillen.
-- Ep?ilem?tt? _L?htev?_. Vaan enp? viel? tied?, mihin l?hden. Ette voi mill??n tavalla arvata, mit? min? matkustan pakoon. Virkanko sen? Min? matkustan syntym?p?iv??ni pakoon.
Tyt?n sormet lakkasivat liikkumasta ja h?n katsahti vieraasen ep?ilev?ll? kummastuksella.
-- Aivan niin, -- sanoi Barbox Veljekset, joka istui tuolillaan hiukan levottomasti, -- min? matkustan syntym?p?iv??ni pakoon. Min? olen mielest?ni kirja, jota ei en?? voi ymm?rt??, koska ensim?iset luvut siit? ovat revityt pois ja pois viskatut. Lapsuuteni kului ilman lapsuuden iloja, nuoruuteni ilman nuoruuden suloisia nautintoja, -- mit? voi toivoa n?in kehnolta alulta? -- Vieraan katse osui tyt?n silmiin, jotka katselivat h?nt? vilkahtamatta; siit?p? h?nen syd?meens? pujahti tunne, joka kuiskasi: Onko soveliasta t?m?n vuoteen vieress? puhua lapsuuden iloista ja nuoruuden suloisista nautinnoista? Hyi, hyi!
-- Se on tautina minussa, -- sanoi Barbox Veljekset, hilliten itse?ns? ja n?ht?v?ll? vaikeudella koetellen niell? alas jotakin, -- ett? aina, t?st? asiasta puhuessani, joudun harhateille. En tied? kuinka satuinkaan siit? puhumaan. Min? toivon sen tulleen siit?, ett? ennen muinoin kerran mielett?m?sti luotin er??sen naiseen, josta seurasi katkera pettymys. En tied?. Nyt olen kokonaan harhateill?.
Tyt?n sormet ryhtyiv?t j?lleen hiljaa ja hitaasti ty?h?n. Katsoessaan h?neen n?ki vieras, ett? Phoeben silm?t miettiv?isesti seurasivat sormien liikuntoa.
-- Min? matkustan syntym?p?iv??ni pakoon, -- jatkoi Barbox Veljekset j?lleen, -- sent?hden ett? se aina on ollut minulle synkk? p?iv?. Ensim?inen syntym?p?iv?ni, jona saan olla joutilaana ja vapaana, tulee nyt viiden, kuuden viikon per?st?, ja min? l?hdin matkaan j?tt??kseni edellisten syntym?p?ivieni paikan kauas taakseni ja koettaakseni musertaa sen p?iv?n olemattomaksi -- taikka kumminkin peitt??kseni sen n?kyvist?ni sill?, ett? kasaan uusia kokemuksia ja tunteita sen p??lle.
Kun vieras vaikeni, niin tytt? katsahti h?neen, ja pudisti vain p??t??n osoitukseksi, ettei h?n voinut asiaa ensink??n k?sitt??.
-- Te, joka luonteeltanne olette niin onnellisen iloinen, ette voi t?t? k?sitt??, -- jatkoi vieras, uudistaen ennen k?ytt?mi?ns? sanoja, ik??nkuin niiss? olisi joku puolustava voima. -- Kyll? tiesin, ettette k?sitt?isi ja olenkin siit? iloinen. Mutta t?ll? matkustuksellani, -- jolla aion kuluttaa loput p?ivi?ni, sill? olen luopunut kaikista vakinaisen kodin mietteist? -- min?, niinkuin te is?lt?nne kuulitte, pys?hdyin t?h?n risteykseen. Sen monet haarat saattoivat minut kokonaan h?mille mihin t??lt? eteenp?in menisin. Enk? ole sit? viel?k??n p??tt?nyt, koska yh? ep?r?in, mink? noista monista teist? valitsisin. Mit? te luulette minun aikovan tehd?? Kuinka monta haararataa te voitte t?st? ikkunasta n?hd??
Innokkaasti ulos katsoen vastasi tytt?: