Mugbyn risteys | Page 6

tehd? p??t?kseni.
Ravintolassa h?n ilmoitti siis aikovansa viipy? viel? edelleen. Sitten h?n illalla taas meni risteyspaikalle paremmin tutustuakseen siihen; samaten h?n teki seuraavanakin aamuna, ja samoin taas illalla ja aamulla. H?n puhutteli v?ke? asemahuoneella, antoi katseensa seurata milloin t?t?, milloin tuota rataa, ja h?nest? oli huvittavaa vartioida junien tuloa sek? l?ht??. Ensialussa h?n usein pisti p??ns? Lampun pieneen koppeliin, vaan t?m? ei ollut siell? koskaan tavattavana. Pari tai kaksikin paria pumpulisamettisia hartioita siell? tavallisesti n?kyi kumarruksissa valkean edess?; v?list? noihin hartioihin kuuluvat k?det piteliv?t veist? ynn? leip?? ja lihaa. Mutta vastaus kysymykseen: ?miss? on _Lamppu_?? oli aina: ?toisella puolella rataa,? tahi: ?nyt on h?nell? joutoaika.? V?liin h?n my?s tutustui toiseen Lamppuun, mutta se ei ollut h?nen Lamppunsa. Matkustaja ei sit?paitsi en?? niin hartaasti halunnutkaan n?hd? Lamppua, ettei h?n olisi voinut kest?? t?t? pettymyst?. Eik? h?n my?sk??n niin kokonaan antautunut aloittamaansa vaikeaan Mugbyn risteyksen tutkimiseen, ett? h?n olisi laiminly?nyt k?vely??n. P?invastoin h?n joka p?iv? l?hti k?velylle ja aina samalle k?velylle. Mutta ilma oli muuttunut kylm?ksi ja sateiseksi, eik? tuo ikkuna en?? ollut kertaakaan auki.

III.
Vihdoin, useampien p?ivien kuluttua, oli taas ihana, selke?, virvoittava syysilma. Oli lauvantaip?iv?. Ikkuna oli auki ja lapset olivat menneet. Se ei matkustajaa kummastuttanut, sill? h?n oli maltillisesti odottanut nurkassansa kunnes lapset olivat menneet.
-- Hyv?? p?iv??! -- tervehti h?n noita kasvoja ikkunalaudalla; t?ll? kertaa h?n nosti hatun kokonaan p??st??n.
-- Jumal' antakoon, herra!
-- Min? olen iloinen, ett? teill? taas on kirkas taivas silmien edess?.
-- Kiitoksia, herra. Te olette hyvin hyv?.
-- Te olette kivulloinen, pelk??n m??
-- En ole, herra. Minulla on hyvin hyv? terveys.
-- Mutta, ettek? aina makaa?
-- Kyll?, min? makaan aina, syyst? etten voi istua. Mutta en ole kivulloinen. -- Iloiset silm?t n?yttiv?t suuresti nauravan h?nen erehdykselleen.
-- Tahdotteko vaivata itse?nne ja tulla sis??n, herra? T?st? ikkunasta on ihana n?k?ala. Ja sitten te huomaisitte, etten ole yht??n kipe? -- koska olette niin hyv? ja panette siihen huomiota.
T?m? oli sanottu h?nelle avuksi, kun h?n seisoi siin? ep?ilev?n?, mutta n?ht?v?sti halukkaana, k?si puutarhan portin kammilla. Se auttoikin ja h?n astui sis??n.
Huone yl?kerrassa oli hyvin puhdas, vaan matala. Sen ainoa asukas makasi vuoteella, joka oli niin korkea ett? makaajan kasvot ylettyiv?t ikkunalaudan tasalle. Vuodekin oli hyvin puhdas, ja kun tyt?n yksinkertainen puku oli vaaleansininen samoin kuin nauha h?nen hiuksissansa, niin n?ytti silt? kuin h?n olisi pilvill? lev?nnyt. Matkustaja tunsi, ett? tytt? vaistomaisesti oli huomannut h?nen olevan synkk?mielisen, harvapuheisen miehen. Ja ett? tytt? sen niin helposti oli huomannut, oli h?nelle my?s suureksi avuksi. Siit? huolimatta h?n k?mpel?sti ja v?kin?isesti antoi tyt?lle k?tt? ja k?vi sitten istumaan tuolille vuoteen viereen.
-- Nyt n?en, sanoi h?n, yh? hiukan j?yk?sti puhuen, -- mik? k?sity? teill? on. Ulkoa katsoen luulin teid?n soittavan jotakin soittokonetta.
Tytt? nypl?si hyvin k?tev?sti ja ketter?sti pitsej?. Nypl?ystyyny oli asetettu h?nen rinnallensa ja sormien ketter?t liikkeet sek? hypyt tyynyll? olivat aiheuttaneet erehdyksen.
-- Sep? ihme, -- vastasi tytt? iloisella hymyll?. -- Arvelenpa min?kin usein ty?t? tehdess?ni, ett? soitan sit? tai t?t? s?velt?.
-- Osaatteko soittaa?
Tytt? pudisti p??t?ns?.
-- Kyll? luullakseni saisin s?velet esille, jos vain minulla olisi soittokone, jonka voisin yht? mukavasti asettaa rinnalleni kuin nypl?ystyynyni. Mutta varmaan petyn luulossani. Miss??n tapauksessa en koskaan saa sit? koettaa.
-- Teill? on kaunis, sointuva ??ni. Suokaa anteeksi, min? olen kuunnellut teid?n lauluanne.
-- Lastenko kanssa? -- sanoi tytt?, v?h?n punastuen. -- Niin kyll?, laulanhan min? lapsi kultain kanssa, jos sit? lauluksi voi sanoa.
Barbox Veljekset loi silm?ns? kahteen pieneen penkkiin huoneessa ja uskalsi lausua ilmi sen luulon, ett? tytt? rakasti lapsia ja osasi opettaa heit? uuden j?rjestelm?n mukaan.
-- Kyll? min? rakastan heit?, -- sanoi tytt? taas p??t?ns? pudistaen, -- mutta en tied? mit??n opetustaidosta, paitsi ett? opetan mielell?ni ja ett? olen iloinen kun lapset oppivat hyvin. Kenties te, kuullessanne pienten koululaisteni laulelevan l?ksyj?ns?, olitte niin kauas harhatielle joutunut, ett? luulitte minua erinomaiseksi opettajaksi? Kas, sit?p? min? arvelin! Ei, min? olen vain v?h?n lukenut ja kuullut t?st? opetustavasta. Minusta oli niin somaa ja hauskaa kohdella heit? iloisina sirkkusina, niinkuin lapset ovat, ja sent?hden rupesin v?h?isten voimieni mukaan k?ytt?m??n t?t? opetuskeinoa. Ei minun tarvitse sanoakaan kuinka v?h?iset minun voimani ovat, herra, -- lis?si h?n, katsahtaen pieniin penkkeihin sek? ymp?ri huonettansa.
T?m?n puheen aikana olivat tyt?n sormet lakkaamatta nypl?nneet. Koska ne yh? jatkoivat t?t? ty?t??n ja koska puikkojen liikunto ja r?tin? ik??nkuin korvasi puheen, niin Barbox Veljekset k?ytti t?t? v?liaikaa tarkemmin katsellaksensa tytt??. H?nen mielest??n h?nen piti olla noin kolmenkymmenen vuoden vanha. Se, mik? tyt?n l?pikuultavissa kasvoissa ja suurissa vaaleanruskeissa silmiss? vieh?tti, ei ollutkaan voimaton tyytymys v?ltt?m?tt?m??n kohtaloon, vaan p?invastoin niiden pirte? ja voimallinen iloisuus. Samaten my?s tyt?n k?det, joiden laihuus itsess??n olisi her?tt?nyt s??li?, tekiv?t ty?t??n iloisella innolla, joten s??liminen olisi ollut h?vytt?myytt? ja anteeksiantamatonta ylpeytt?.
H?n n?ki tyt?n kohottavan silm?ns? h?neen, ja h?n k??nsi heti katseensa ulos n?k?alaa kohti, sanoen: -- Ihanaa, todella!
-- Hyvin ihanaa, herra! Minussa her?? toisinaan halu saada istua yhden ainoankin kerran n?hd?kseni milt? tuo n?k?ala pystyss? ollen n?ytt??. Mutta joutava haluhan tuo olisi! Ei se voi kenest?k??n n?ytt?? kauniimmalta kuin minusta.
N?in puhuessaan oli tytt? k??nt?nyt