Mugbyn risteys | Page 5

kukin tahollensa. Mutta sit? ennen ne kaikki k??ntyiv?t viel? puutarhan porttiin p?in ja lenn?ttiv?t sormisuukkosen ihmiskasvoille, jotka n?kyiv?t ylimm?isest? ikkunasta. Hyvin alhaalla t?m? ylimm?inen ikkuna sent??n oli; sill? talossa oli paitsi alakerrosta, vain yksi huone yl?kerroksessa.
Tuossa lasten menettelyss? ei ollut juuri mit??n eriskummallisempaa; mutta se oli merkillist?, ett? he heittiv?t muiskuja kasvoille, jotka olivat painautuneet vaakasuorassa asennossa avonaisen ikkunan lautaa vasten ja ettei siin? suorastaan n?ytt?nyt olevan mit??n muuta kuin vain kasvot. Matkustaja katsoi viel? kerran yl?s ikkunaan. H?n n?ki taas ainoastaan iloiset, vaikka kivulloisen n?k?iset kasvot posken varassa ikkunalaudalla. Ne olivat hienot, hymyilev?t tyt?n tai vaimon kasvot. N?it? kasvoja ymp?r?itsiv?t pitk?t, kauniit, tummat hiukset, joiden ymp?ri oli sidottu leuan alatse k?yv? sininen nauha.
Matkustaja astui edelleen, k??ntyi takaisin, astui j?lleen ikkunan sivuitse ja vilkaisi j?lleen ujosti yl?s. Kaikki entisell??n. H?n poikkesi mutkikkaalle polulle, joka kohosi m?en kukkulalle, -- toinen tie kulki m?en juurelle: -- h?n katsoi taloja sielt? ylh??lt? ja kiersi pitk?n polvekkeen, niin ett? h?n taas tuli maantielle ja t?t? my?ten talojen sivuitse. Kasvot lep?siv?t yh? viel?kin ikkunalaudalla, mutta ne eiv?t en?? olleet aivan h?nt? kohti k??nnetyt. N?kyip? siin? nyt kaksi hienoa k?tt?kin. Ne n?yttiv?t soittelevan jotakin soittokalua, mutta ei kuitenkaan ainoatakaan s?velt? kuulunut h?nen korviinsa.
-- Mugbyn risteys taitaa olla eriskummallisin paikka koko Englannissa! -- virkkoi Barbox Veljekset, jatkaen tiet?ns? m?ke? alasp?in. -- Ensiksi kohtaan t??ll? rautatiekantajan, joka sepittelee lystillisi?, vuoteen ??ress? laulettavia runoja. Ja toiseksi tapaan t??ll? kasvot ja niihin kuuluvat k?det, jotka soittavat soimatonta soittokalua!
Oli ihana, selke? p?iv? marraskuun alussa. Ilma oli kirkas ja virkist?v?, ja luonto loisti kauniissa v?ririkkaudessansa. Melkein kaikki esineet Barbox Veljesten kartanon pihalla Lombardikadun varrella Lontoossa olivat v?rilt??n olleet tummat ja synk?t. Toisinaan, kun ilma muualla oli oikein ihana, niin mainitun paikan asukkaat saivat ilokseen n?hd? taivaan pippurin ja suolan v?risen?. Mutta tavallisesti se oli yht? harmahtava kuin liuskakivi tai nuuska.
Matkustajaa oli t?m? k?vely niin huvittanut, ett? h?n seuraavana p?iv?n? tuli uudestaan. H?n joutui talon edustalle v?h? aikaisemmin kuin edellisen? p?iv?n?, ja kuuli lasten yl?kerrassa laulavan sek? ly?v?n tahtia k?sill??n.
-- Eip? sielt? nytk??n kuulu soittimen ??nt?, -- sanoi matkustaja kuunnellessaan talonnurkkauksesta, -- vaikka sivumenness?ni n?in sormien taaskin liikkuvan. Mit? lapset laulavat? Herra Jumala, eiv?th?n he vain laula kertomataulua?
Niin he todellakin tekiv?t, ja tekiv?tp? sen suurella ilolla. Noilla ihmeellisill? kasvoilla oli my?s ??ni, joka johti ja v?list? oikaisi lasten laulua. Sen iloinen s?vel oli vieh?tt?v?. Laulu viimein lakkasi; sen j?lkeen kuului lasten ??nten mutinaa, ja sitten seurasi taas lyhyt laulu. Matkustaja sai pian selville, ett? sen aiheena oli par'aikaa kuluva kuukausi ynn? ty?t sek? toimet, joita sin? kuukautena oli teht?v? pelloilla tai kotona. Sitten kuului pienten jalkain kopinaa ja lapset tulivat j?lleen ulos iloisesti huutaen ja hyppien niinkuin edellisen?kin p?iv?n?. Ja samaten kuin eilenkin k??ntyiv?t j?lleen kaikki puutarhan porttiin p?in ja lenn?ttiv?t sormisuukkosensa -- ep?ilem?tt? noille ikkunalaudalla lep??ville kasvoille, vaikka Barbox Veljekset ep?mukavasta, syrj?isest? paikastaan talonnurkalta ei nyt voinut n?hd? niit?.
Kun lapset alkoivat hajota, niin h?n astui yht? n?ist? pienist? kuljeksijoista vastaan -- p?ivettynytt? pellavatukkaista poikanulikkaa, ja sanoi:
-- Tule t?nne, poikaseni! Sanopas kenen tuo talo on?
Lapsi nosti p?ivettyneen k?sivartensa silmillens?, ja puoleksi kainostellen, puoleksi valmistautuen puolustukseen, vastasi kyyn?svartensa takaa: -- Phoeben!
-- Ja kuka sitten, -- virkkoi taas Barbox Veljekset, puolestaan yht? ujona kuin tuo lapsikin -- kuka on Phoebe?
Siihen lapsi vastasi: -- Phoebe? H?n on Phoebe!
Pikkuinen, mutta tarkkahuomioinen mies oli tyystin katsellut puhuttelijaansa ja ik??nkuin ottanut mitan h?nen kunnollisuudestaan. H?n laski nyt puolustukseen kohonneen k?tens? alemmaksi ja vastasi ylpe?sti, aivan kuin h?nelle olisi selvinnyt, ett? toinen oli tottumaton kohteliaasen puhutteluun.
-- Phoebe, -- sanoi h?n, -- ei voi olla muu tuin Phoebe. Eik? niin?
-- Ei suinkaan.
-- No, arveli tuosta lapsi, -- mit?s sitten l?rp?ttelet?
Barbox Veljekset katsoi viisaammaksi muuttaa puheenainetta. -- Mit? te tuolla teette? Tuolla ylh??ll? huoneessa, miss? ikkuna on auki. Mit? te tuolla teette?
-- Toulu, -- sanoi lapsi.
-- Mit??
-- To-u-lu, -- kertoi lapsi kovemmalla ??nell?, venytt?en sanaa suurella voimalla ja katsellen matkustajaa tuikeasti ik??nkuin olisi arvellut: mit? apua on siit?, ett? olet suureksi kasvanut, jos olet semmoinen p?lkkyp?? ettet ymm?rr? mit??n?
-- Ahaa, koulu, koulu! sanoi Barbox Veljekset. -- Aivan niin, aivan niin! Ja Phoebe teit? opettaa?
Lapsi nyyk?ytti p??t?.
-- Kiltti poika.
-- Nyt ymm?ij?t? -- sanoi lapsi.
-- Kyll?, kyll? nyt ymm?rr?n. Mit? tekisit kahdella pennyll?, jos antaisin sinulle?
-- Ottan namuja.
Kun vastauksen tarkkuus ja jyrkkyys ei antanut matkustajalle mit??n enemp?? puheen aihetta, niin h?n hyvin n?yr?sti veti luvatut rahat taskusta ja l?ksi tiehens?.
Mutta n?hty?ns? taas nuot kasvot ikkunalaudalla talon sivuitse kulkiessansa, h?n ilmaisi l?sn?olonsa liikkeell?, joka ei oikein ollut p??n nyyk?yst?, eik? kumarrusta, eik? my?sk??n hatun nostoa, vaan kainostelevaa liikett?, jossa n?m?t kaikki kolme yhtyiv?t tai kesken??n taistelivat. Noiden kasvojen silmi? t?m? temppu n?kyi huvittavan tai ilahuttavan, ja huulet sanoivat n?yr?sti: -- Hyv?? p?iv??, herra!
-- Minun pit??, n?en m?, viipy? joku aika Mugbyn risteyksess?. -- sanoi Barbox Veljekset aivan toimessaan, katsahdettuansa viel? kerran ratoihin, jotka huolettomasti kulkivat kukin haarallensa. -- En viel? saa p??t?st?ni tehdyksi mink? radan valitsisin. Todenteolla minun pit?? v?h? perehty? t?h?n risteykseen ennenkuin voin