Mugbyn risteys | Page 3

vastoin luontoa, sen se tosiaankin teki.
Lampun silm?ss? kiilsi jotakin, joka ei ollut ?ljy?. Barbox Veljekset k??nsi pois omat silm?ns? hiukan h?mm?styneen?, katsoi valkeaan ja nosti jalkansa kamiinitakan rautaristikon ylimm?iselle raudalle. -- Miksi te sitte sit? teitte? -- kys?si h?n v?h?n aikaa vaiti oltuaan, tosin hiukan jyrk?sti, vaan sittenkin entist??n lauhkeammalla ??nell?. -- Koskette olisi tahtonut sit? tehd?, niin miksi te sit? teitte? Miss? te niit? lauloitte? Krouveissako?
T?h?n Lamppu tokaisi eriskummallisen vastauksen: -- vuoteen ??ress?.
T?ll? hetkell?, jolloin matkustaja viel? katsoi h?neen selityst? odottaen, liikahti ?kki? Mugbyn asemahuone, t?r?hti kovasti ja avasi kaasusilm?ns?. -- H?n on tullut asemahuoneesen! -- ilmoitti Lamppu innokkaasti. -- Joskus h?n voi tehd? enemm?n, v?list? v?hemm?n; mutta t?n? y?n? h?n on p??ssyt asemahuoneesen, totta mar!
Pianpa sen j?lkeen kaksi mustaa kappaletta, joiden kannessa suurilla valkoisilla kirjaimilla loisti "_Barbox Veljesten_" nimi, vieri k?sik?rryill? eteenp?in autiota katua pitkin. Sen omistaja sai nyt viel? kadulla v?rist? kylm?ss? puolen tuntia, ennenkuin kantomies kolkuttamalla ravintolan ovea sai her?tetyksi ensin koko muun kaupungin ja viimeiseksi my?s ravintolan v?en. Ravintolassa taaskin h?n sai hapuilla suljettuna olleen talon ummehtuneessa ilmassa ja vihdoin pujahtaa tyhj?n? seisoneen vuoteen hurstien v?liin, joita ik??nkuin varta vasten, ennen tilan tekoa, oli pidetty kylm?ss?.

II.
-- Muistatko minua, _nuori Jackson_?
-- Ket? sitten jollen sinua? Sin? olet ensim?inen ihminen, jota lapsuudestani muistan. Sin? minulle virkoit, ett? nuori Jackson oli nimeni. Sin? se minulle sanoit, ett? jokainen 20:s p?iv? joulukuuta on minulle paaston ja katumuksen p?iv?, jota sanotaan syntym?p?iv?ksi. Luullakseni j?lkim?inen ilmoitus oli todellisempi kuin edellinen!
-- Ket? min? muistutan, _nuori Jackson_?
-- Sin? muistutat minulle jokap?iv?ist?, vuoden umpeensa kest?v?? hallaa. Sin? olet mielt? kukistava, muuttumaton vaimo, sinun ilmeesi on tyly, huulesi ovat ohuet ja kasvosi ovat j?yk?t kuin vahanaamarin. Sin? olet minusta perkeleen kaltainen; varsinkin kun opetat minulle uskonasioita, sill? sinun kauttasi min? opin niit? vain inhoamaan.
-- Muistatteko minua, _nuori herra Jackson_? -- n?in kuului ??ni toiselta taholta.
-- Hartaimmalla kiitollisuudella, herra. Te olitte se valons?de, joka toi el?m??ni toivoa sek? eteenp?inpyrkiv?? kunnianhalua. Teid?n luentojanne kuullessani luulin tulevani kelpo l??k?riksi, ja min? melkein olin onnellinen -- vaikka yh? viel? asuin tuon hirve?n naamarikasvoisen vaimon talossa, ja vaikka yh? viel? s?in ja join ??nett?m?n?, ja pelokkaana, istuessani noita naamarikasvoja vastap??t?, niinkuin olin tehnyt joka ainoa, ainoa, ainoa p?iv? koko kouluaikanani ja niin kauan kuin vain voin muistaa.
-- Milt? min? n?yt?n, _nuori herra Jackson_?
-- Minulle te olette ik??nkuin ylempi olento. Te olette niinkuin Luonto, joka minulle itsens? ilmaisee. Mielest?ni on kuin kuulisin teit? ja kuin istuisin taas teid?n opetuslastenne joukossa, jotka kaikki olivat ??neti ja saivat innostusta teid?n olentonne ja oppinne kautta. Teit? muistellessani nousevat silmiini ainoat ilokyyneleet, joita niiss? koskaan on ollut.
-- Muistatteko minua, _nuori herra Jackson_? -- nauroi taas uusi ??ni toisesta nurkasta.
-- Liiankin hyvin. Te er??n? p?iv?n? ilmestyitte el?m??ni niinkuin kummitus, ja ilmoititte, ett? sen piti yht?kki? ja per?ti k??ntym?n toiselle uralle. Te neuvoitte minulle tuolin, joka oli oleva minun vaivaloisena soutu-istuimenani Barbox Veljesten kaleerilaivassa. (Milloin he olivat el?neet, jos koskaan, sit? en tied?, heist? ei ollut mit??n muuta j?ljell? paitsi nimi, kun minun t?ytyi ottaa airo k?siini.) Te neuvoitte minulle, mit? minun piti tehd? ja kuinka paljo palkkaa saada. Te sanoitte minulle, monen vuoden kuluttua, ett? min? saisin allekirjoittaa Barbox Veljesten nimess?; sitten te taas ilmoititte minulle, ett? olin otettu sen toiminimen j?seneksi, viimeinp? ett? toiminimi Barbox Veljekset oli kokonaan minun omani. Enemp?? en tied? siit? nimest? enk? itsest?nik??n.
-- Mink?kaltainen olen, _nuori herra Jackson_?
-- Te olette v?list?, minun mielest?ni, aivan kuin is?ni. Te olette tarpeeksi kylm? ja tarpeeksi tyly, ett? voisi luulla teid?n kasvattaneen poikanne, tunnustamatta h?nt? omaksenne. Min? n?en laihan vartenne, ahtaat ruskeat vaatteenne ja sile?n tumman peruukkinne. Mutta teill?kin oli kuolemaanne asti vahanaamari kasvoillanne. Te ette sit? koskaan hetkeksik??n poistanut -- se ei koskaan hetkeksik??n pudonnut pois -- ja min? en tied? teist? sen enemp??.
T?mm?ist? vuoropuhelua matkustaja piti itsekseen aamusella ikkunan edess?, samoin kuin h?n edellisen? y?n? oli puhunut itsekseen asemahuoneella. Ja samoin kuin h?n silloin pime?ss? n?ytti miehelt?, joka ennen aikojaan on harmaantunut, aivankuin hoitamatta j??nyt valkea, -- samoin h?n nytkin p?iv?n paisteessa n?ytti harmaalta, viel?kin tuhankarvaisemmalta, aivan kuin valkea, jonka auringon loisto on sammuttanut.
Barbox Veljesten toiminimi oli ollut yhten? haarana tai ep?s??nn?llisen? oksana julkisessa asioitsija- ja vekselitoimituspuussa. Se oli jo ennen nuoren Jacksonin aikoja saanut maineen ahneudestaan, ja se maine oli sill? pysynyt ja my?s nuoreen Jacksoniin tarttunut. Samoin kuin h?n huomaamattansa oli tullut tuon synke?n huoner?hj?n omistajaksi, joka seisoi er??n pihan per?ll?, Lombardikadun varrella, ja jonka likaisissa ikkunoissa Barbox Veljesten nimikirjoitus monta pitk?? vuotta peitti h?nelt? taivaan -- samoin h?n my?s huomaamattansa muuttui ihmiseksi, jota kaikki ep?luulolla katselivat, jota kaikissa toimituksissa oli tarkoin silm?ll? pidett?v?, jonka sanaan ei pit?nyt koskaan uskoa, jos se ei ollut kirjallisesti annettu ja vieraitten miesten todistama, ja jonka kanssa jokaisen, kell? oli asiaa, piti olla hyvin varoillansa. T?m?n maineen h?n oli aivan syytt?m?sti saanut. Aivan kuin alkuper?inen Barbox olisi k?ynyt pitk?kseen konttorin lattialle, tuottanut nukkuvan nuoren Jacksonin sinne ja n?in vaihtanut h?nen kanssaan sek? sielun ett? ruumiin.