Mugbyn risteys | Page 2

k??nsi silm?ns? avaruudesta, jota h?n oli tuijotellut. H?n astui pari askelta taaksep?in kuultuansa ?killisen, kenties jokseenkin tervetulleen kysymyksen.
-- Vai niin! Ajatukseni olivat muualla. Kyll?. Kyll?. N?m? kaksi kirstua ovat minun. Olettekos te kantaja?
-- Kantajan palkalla, herra, mutta viraltani Lamppu.
Matkustaja n?ytti hiukan h?mm?styneelt?. -- Mik? te sanoitte olevanne?
-- Lamppu, herra, -- n?ytt?en ?ljyist? riepua k?dess??n paremmaksi selitykseksi.
-- Jopa ymm?rr?n. Onko t??ll? mit??n hotellia tai ravintolaa?
-- Ei juuri t?ll? paikalla, herra. Ruokala on kyll?, mutta -- Lamppu pudisti hyvin vakavasti ja varoittavasti p??t??n ik??nkuin lis?t?ksens?: -- mutta onnen kauppa teille, ettei se nyt ole auki.
-- Te ette siis voisi sit? suosittaa minulle, n?en m?, jos se olisikin tarjona?
-- Suokaa anteeksi, herra. Jos se olisikin -- --?
-- Auki.
-- Minun ei sovi, yhti?n palkkalaisena lausua mielipidett?ni mist??n yhti?n asiasta paitsi ?ljyst? ja lampunsyd?mist?, -- vastasi Lamppu tuttavallisella ??nell?. -- Mutta ihmisen? puhuen, en kehoittaisi is??ni (jos h?n uudestaan palaisi eloon) menem??n ja koettamaan, kuinka tuossa ruokalassa matkustajia kohdellaan. Ei, ihmisen? puhuen, en suinkaan kehoittaisi h?nt?.
Matkustaja nyyk?ytti p??t??n merkiksi, ett? h?n uskoi h?nt?. Eik?h?n saane y?majaa kaupungissa? Tottahan t??ll? lienee kaupunki? -- Sill? matkustajamme, vaikka h?n olikin oikea kotikissa verrattuna muihin matkailijoihin, oli samoin kuin moni muukin kulkenut t?m?n paikan ohi h?yryn siivill? ja rautavirtaa my?ten, mutta h?n ei ollut koskaan, niin sanoaksemme, noussut maihin t??ll?.
-- On kyll?, on t??ll? kaupunki, herra. Olkoon, mik? onkin, mutta onpa sen verta, ett? saapi y?majan. -- Mutta, -- seuraten matkustajan silm?yst? kapineihinsa -- meill? on nyt ik??nkuin kuollut y?n aika k?siss?. Kuollein aika. Tahtoisinpa sanoa sen olevan kuolleimman ja haudatuimman ajan.
-- Eik? kantajia ole liikkeell??
-- No, n?hk??s, herra, -- vastasi Lamppu taas tuttavallisesti -- he l?htev?t tavallisesti heti kuin kaasu sammutetaan. Niin on asian laita. Ja he eiv?t tainneet huomata teit? siit? syyst?, ett? olitte astunut katoksen toiseen p??h?n. Mutta noin kahdentoista minutin per?st? h?n taitaa olla t??ll?.
-- Kuka taitaa olla t??ll??
-- Kello kolmen ja nelj?nkymmenenkahden juna, herra. H?n poikkee syrj?radalle kunnes Lontoosen menev? juna on mennyt, ja sitten h?n, -- Lampun kasvot ilmaisivat hiukan toivon sekaista ep?ilyst?, -- tekee kaikki, mit? vain voi.
-- Ep?ilen tokko ymm?rr?n koko asiaa.
-- Ep?ilen, tokko kukaan sit? ymm?rt??, herra. Se on parlamenttijuna,[1] herra. Ja, n?hk??s parlamentti- tai huvijuna enimm?kseen poikkee syrj?radalle. Mutta jos se voi p??st? sivuitse, niin sille vihellet??n, ett? se saa tulla p??radalle, ja sitten, -- Lamppu taas n?ytti miehelt?, joka toivoo parasta, -- se tekee kaikki, mit? se vain voi.
[Footnote 1: My?h?inen huokeahintainen juna, jonka kulkemisen parlamentti panee yksityisille yhti?ille ehdoksi antaessaan luvan rautatierakennuksiin.]
H?n selitti sitten, ett? ne kantajat, joiden vuoro oli olla l?sn? yll?mainitun parlamenttipersoonan saapuessa, ep?ilem?tt? tulisivat niin pian kuin kaasu j?lleen olisi sytytetty. Sill? v?lin, jos ei lamppu?ljyn haju olisi herralle kovin vastenmielinen ja jos herra tahtoisi h?nen pienen huoneensa l?mmint? koettaa -- -- Herra, jota juuri aika tavalla palelti, suostui heti paikalla tarjoukseen.
Rasvainen pikku koppeli se oli, hajun puolesta hyvin samanlainen kuin kajuutta valaskalalaivassa. Mutta sen ruostuneessa kamiinitakassa paloi kirkas valkea, ja lattialla seisoi puuteline, joka oli t?ynn? ?sken puhdistettuja, sytytettyj? lamppuja, valmiina junan vaunuihin pantaviksi. Se oli loistava n?ky, ja huoneen l?mpimyys n?ytti usein houkuttelevan ihmisi? sis??n; sen todistivat pumpulisamettisten housujen monet j?ljet penkill? valkean edess? ja monet ympyri?iset rasval?isk?ykset likeisess? sein?ss?, joita pumpulisamettiset hartiat olivat siihen painaneet. Usealle likaiselle hyllylle oli asetettu joukko lamppuja ja ?ljykannuja sek? haiseva kasa nen?liinantapaisia riepuja, jotka olivat koko lamppuperheen yhteist? omaisuutta.
Kun Barbox Veljekset (mainitkaamme matkustajaa sill? nimell?, mink? h?nen kirstuissansa n?imme) k?vi penkille istumaan ja alkoi valkean ??ress? l?mmitell? kintaattomia k?si?ns?, niin h?nen silm?ns? sattuivat pieneen honkaiseen, musteella kovin tahrattuun kirjoitusp?yt??n, jota h?nen kyyn?sp??ns? kosketti. P?yd?ll? oli muutamia palasia karkeaa paperia sek? ikivanha ter?skyn? huonossa, roskaisessa tilassa.
Katsahdettuansa paperipalasiin matkustaja ei voinut olla k??ntym?tt? is?nn?n puoleen. Jotenkin tylysti h?n sanoi:
-- Mit?, etteh?n vain liene runoniekka, mies?
Lamppu ei suinkaan n?ytt?nyt tavalliselta runoniekalta seisoessaan siin? ja n?yr?sti pyyhkiess??n paksua nen??ns? l?vitsens? ?ljyisell? niistinliinalla. Pikemmin olisi voinut luulla h?nt? yhdeksi niist? kappaleista, joita h?nen virkansa puolesta tuli hoitaa. H?n oli laihanl?nt? mies, noin samanik?inen kuin herra _Barbox Veljekset_; h?nen kasvonpiirteens? olivat eriskummallisella tavalla yl?sp?iset ik??nkuin tukanjuurissa olisi ollut joku yl?sp?in vet?v? maneettivoima. H?nen ihonsa oli eritt?in kiilt?v? ja l?pikuultava, luultavasti sen johdosta ett? sit? niin usein ?ljyll? pyyhittiin; ja puoleensa vet?v?, lyhyeksi keritty, harmaan sekainen tukka haristeli p?rh?ss? ik??nkuin sit? taas vuorossaan olisi vet?nyt joku n?kym?t?n maneetti. P??n kiire siis muistutti hiukan lampunsyd?nt?.
-- Mutta mit?p? se minua liikuttaa, -- sanoi Barbox Veljekset. -- Se oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mit? mielenne tekee.
-- Muutamien ihmisten, -- arveli Lamppu, puolustavalla ??nell?, -- t?ytyy v?list? olla mit? he eiv?t soisikaan.
-- Sit? ei kukaan tied? paremmin kuin min? itse, -- huokasi toinen. -- Min? olen saanut olla kaiken ik?ni sin? min? en olisi suonut olevani.
-- Kun min?, -- virkkoi taas Lamppu, -- ensiksi aloin sepitt?? pieni? lystilaulun tapaisia -- --
Barbox Veljekset katsoi h?neen harmistuneena.
-- Sepitt?? pieni? lystilaulun tapaisia -- ja, mik? viel? vaikeampaa, -- laulaa niit? per?st?p?in, sanoi Lamppu, -- niin k?vi se aivan