Mooses ja hänen hevosensa | Page 7

näköisenä hän sitten sikariaan poltellen pitkillä jaloillaan
astua roikkaili, mutta hetken perästä virkkoi: »Vai kuoli. Kylläpä kuoli
siinä liiaksi hyvä hevonen. Herrat saavat sen maksaa. Meidän on
käytävä tarkastamassa, mihin tautiin se oikeastaan on kuollut. Se on
paitsi sitä, että leikkaushaavat ovat ratkenneet, voinut saada
verensyöksyn, koska se on verta päristänyt. Minulta saatte kirjallisen
todistuksen, jonka viette oikeuteen. Jos nimittäin eivät mielisuosiolla
maksaisi, niin kiittävät herrat, kun maksamalla pääsevät siitä lystistä.
Pahimmassa tapauksessa saavat vielä hyvät sakot eläinrääkkäyksestä.»
Isännän sydän hytkähti somasti. Otti hänkin sikarin pöydällä olevasta
laatikosta ja sytyttäessään sitä sanoi: »No, sittenhän tuo ei suon silmään

menisi, vaikka saattaahan tuo käydä kuten sanotaan, että 'mikä suden
suuhun se vatsaan.' Mutta koetettuaanhan sen paremmin näkee.
Vaivainen kaikki kokee, kokenut kaikki näkee. Lähdetäänkö sitä sitten
aivan tältä silmäänsä. Eikö ruveta ensin nukkumaan, kun on yö.»
-- Kyllä sitä lähdetään nyt, sanoi lääkäri kopistellen sikarinsa päästä
tuhkia pöydällä olevaan tuhkavatiin.
-- Syömättä ei kuitenkaan lähdetä, sanoi isäntä ja pyörähti ulos
ilmoittamaan emännälle, että tämä toisi ruokaa.
Emäntä oli iloisemmalla tuulella ruokaa laittaessaan lääkärille.
Kyynelten jälkiä vain näkyi kasvoilla ja vaikeroiden hän puheli: »Kun
tuosta saisi hinnan, ettei aivan menisi kuin suola suureen mereen, niin
olisihan tuo mielestä vähän parempi. Vaikka ei sitä rahalla saa sijaan
semmoista hevosta kuin Pilkka oli. Se oli niin kaikilta tavoiltaan
mieluinen ja kaunis kuin maalattu kuva.»
-- Oli se hyvä hevonen, sanoi lääkäri. Mutta hyvän ne maksavat siitä
hinnankin, jos tulevat oikeuteen vedetyiksi eivätkä jo luonnossa
maksane. Luulen kyllä, että nimismies toimittaa siitä maksun aivan
hetikin, kun kuulee että minä olen sekautunut asiaan. Eivät kykene
sanomaan leikkauksenkaan syyksi, kun minä olen sen leikannut.
-- Minkähän verran noilta osaisi vaatia, sanoi emäntä hienosti
hymyillen.
-- Minä jos olisin vaatimassa, vaatisin ainakin tuhat markkaa. Ja jos
nimismies ei sitä hyvällä suorittaisi ja joutuisin siltä venäläiseltä
vaatimaan, jonka syy tämä onkin, niin vaatisin tuhat ruplaa, sanoi
lääkäri hyvittääkseen emännän mieltä, kun näki kyynelten jälkiä tämän
kasvoilla.
Emännältä pääsi nyt äänekäs nauru ja puoleksi huudahtaen hän sanoi:
»Tuhat ruplaa! Neljätuhatta markkaa. Se tuo olisi jotakin, kahdeksan
hevosen hinta. Viisisataahan Osmokin maksoi ja se on hyvä hevonen...
Neljätuhatta markkaa! Sitten tuo Pilkka ei suonsilmään menisi, mutta
voipihan tuo käydä niin, että herrat sotkevat tämänkin asian, kuten ne

aina tekevät talonpojille.»
-- Laki on laki niin herroille kuin talonpojillekin, sanoi lääkäri
työntäessään paksua voileipää leveään suuhunsa.
Emäntä poistui nyt pirtin puoleen ja kun hän siellä kertoi lääkärin
puheet, niin kaikkien kasvoista katosivat harmin väreet.
Ketterämpänä kuin tavallisesti ennen isäntä lähti Osmoa valjastamaan
lääkärin kärryjen eteen ja ohjaksia käsissään pidellen seisoi Osmon
vieressä, kun lääkäri oli vielä syömässä. Pitkin askelin tulla kähni
lääkäri viimeistä palaansa pureskellen ja voimakkaalla hyppäyksellä
nousi kärryihin, missä alkoi sytytellä sikaria palamaan. Isäntä nousi nyt
kuskipukille ja pirahtipa pirtistä Mooseskin kärryjen kannalle istumaan.

Toinen luku.
Huomenen aurinko oli jo korkealla, melkein aamiaisten rinnalta paistoi
toukokuun helteinen päivä, kun palattiin Pilkan ruumista tarkastamasta.
Lääkäri kirjoitti nyt puolen isoa arkkia pitkän ruotsalaisen selityksen
Pilkan kuolemasta ja antaessaan sen isännän käteen sanoi varmasti:
»Kyllä se tuo tepsii.»
Isäntä otti mieluisesti hymyillen paperin lääkärin kädestä ja kiitellen
kysyi: »Mitäs teidän vaivanne nyt tekisivät?»
-- Kyllähän se tekee sata markkaa. Tekisi taksan mukaan enemmänkin,
mutta sitten kun kauppanne hyvin onnistuu, niin annatte vähän lisää.
-- Annan mielellänikin, sanoi isäntä aukaistessaan kaappinsa ja
vetäessään sen laatikosta satamarkkasta, ja mieli tuntui somalta ja
mukavalta, kun oli takana semmoinen aarre kuin se lääkärin todistus.
Huomispäivänä palasi nimismies kenraalikuvernööriä saattamasta ja oli
alakuloinen kuin hännälle lyöty koira. Ja ennenkuin kukaan kerkesi
virkkaa Pilkan kuolemasta mitään, nimismies kiirehti sanomaan:
»Teillehän on tullut se onneton kumma, että on kuollut hevonen.»

-- Niin se on tehnyt, ja se on teidän maksettava ja maksettava hyvällä,
jos mielitte päästä suuremmista ikävyyksistä, sanoi isäntä jäykästi.
-- Minun? Miten se minun on maksettava?
-- Siten, että ajoitte liiaksi ja liian raskailla painoilla. Minulla on
lääkärin todistus siitä, että se on liiasta ajosta kuollut, sävähti isäntä ja
tulta säihkyivät tumman harmaat silmät.
-- Hm. Minä liiaksi ajanut, sanoi nimismies. Enhän minä ajanut
enempää kuin minkä edellämenijät antoivat tietä, enkähän minä voinut
jäljelle jäädä, kun läänin kuvernööri oli määrännyt minut
järjestyksenpidon sekä kaiken mahdollisuuden varalta seuraamaan niitä
Jonkereelle asti. Jos hevosesta mielinette korvausta periä ja tehdä siitä
kysymystä, niin se on tehtävä kenraalikuvernöörille eikä minulle. Kyllä
minä olen siihen asiaan syytön kuin taivaan enkeli.
-- Niinhän se on, että kun syyttää pukkia, niin pukki syyttää kiliä ja kili
sanoo: mäkäkäkäkä, sanoi isäntä ivallisesti.
-- Niin se on minun puolestani, kuten sanoin, että valitettavasti en sille
mitään voi. Voittehan nostaa kysymyksen kenraalikuvernööriä vastaan,
jos luulette syytä olevan, sanoi nimismies lauhkealla ja hieman
alakuloisella äänellä.
-- Miten ja millä tavalla siitä olisi kysymys tehtävä? kysyi isäntä
hieman rauhoittuneemmalla äänellä, kun hänestäkin rupesi tuntumaan
nimismiehen selitys oikealta.
-- Lähettäkää lasku ja laskun mukana vaatimus hänen kotiinsa, sanoi
nimismies. Jos se ei laskua maksa, niin on haastettava tänne Tepaston
käräjiin, Muuta neuvoa oman