Minna von Barnhelm | Page 7

voineet
olla paremmat.
ISÄNTÄ.
Mitä kuulen? Huonostiko nukuttu? Kenties ylenpalttinen väsymys
matkan jälkeen --
NEITI.
Mahdollista kyllä.
ISÄNTÄ.
Tietysti! tietysti! sillä muuten -- -- jos kuitenkin jokin seikka ei olisi
täysin vastannut teidän armonne vaatimuksia, niin suvaitkoon teidän
armonne vain käskeä.
FRANZISKA.
Hyvä, herra isäntä, hyvä! Emme me kursastelekaan, ja kaikkein
vähimmin käy ravintolassa kitsasteleminen. Kylläpähän sanomme, mitä
haluamme.
ISÄNTÄ.
Tämän lisäksi tulen samalla -- (vetäen kynän esiin korvan takaa).
FRANZISKA.
No? --
ISÄNTÄ.
Epäilemättä teidän armonne jo tuntee poliisilaitoksemme viisaat
määräykset --
NEITI.

En laisinkaan, herra isäntä --
ISÄNTÄ.
Meitä isäntiä on kielletty antamasta asuntoa neljääkolmatta tuntia
kauvemmaksi kenellekään vieraalle, mitä säätyä ja sukua hän lieneekin,
jättämättä asianomaiseen paikkaan kirjallista ilmoitusta hänen
nimestään, kotipaikastaan, arvostaan ja siitä, missä asioissa ja kuinka
kauvan hän täällä aikoo viipyä, ja niin edespäin.
NEITI.
Hyvä on.
ISÄNTÄ.
Teidän armonne suvainnee siis -- (astuen erään pöydän luo ja
valmistautuen kirjoittamaan).
NEITI.
Varsin mielelläni. -- Nimeni on --
ISÄNTÄ.
Lyhyt silmänräpäys kärsivällisyyttä! (Kirjoittaa.) »Dato, 22:s p.
elokuuta a. c. tänne Espanjan Kuninkaaseen saapunut» -- Nyt teidän
nimenne, armollinen neiti?
NEITI.
Neiti von Barnhelm.
ISÄNTÄ
(kirjoittaa) »von Barnhelm» -- Saapuen? mistä, armollinen neiti?
NEITI.

Tiluksiltani Saksista.
ISÄNTÄ
(kirjoittaa) »Tiluksilta Saksista» -- Saksista! Kas, kas, Saksista,
armollinen neiti? Saksista?
FRANZISKA.
No? miksikäs ei? Ei kai tässä maassa pidetä syntinä, että on Saksista
kotoisin?
ISÄNTÄ.
Syntinä! Varjelkoon! sehän olisi sitten aivan uuden uutukainen synti! --
Saksista siis? Kas, kas, Saksista! Se rakas Saksi! -- Saksi ei ole pieni,
vaan on siellä useita -- kuinka sanoisin? -- alueita, maakuntia. --
Poliisilaitoksemme on tuiki tarkka, armollinen neiti. --
NEITI.
Ymmärrän: siis tiluksiltani Thüringistä.
ISÄNTÄ.
Thüringistä! Niin, se on parempi, armollinen neiti, se on
täsmällisempää. (Lukee ja kirjoittaa) »Neiti von Barnhelm, saapuen
tiluksiltaan Thüringistä, ynnä kamarirouva ja kaksi palvelijaa» --
FRANZISKA.
Kamarirouva? se olen kai minä?
ISÄNTÄ.
Niin, kaunis lapseni.
FRANZISKA.

No, herra isäntä, niinpä pankaa siis kamarirouvan asemasta
kamarineitsyt -- Kuulin, että poliisilaitos on tuiki tarkka; siitä voisi
syntyä väärinkäsitys, josta minua kuulutuksiin pantaessa saattaisi vielä
koitua ikävyyksiä. Sillä minä olen todellakin vielä neitsyt ja nimeni on
Franziska; sukunimeltä Willig; Franziska Willig. Minäkin olen
Thüringistä. Isäni oli mylläri eräällä armollisen neidin maatilalla. Sen
nimi on Klein-Rammsdorf. Mylly on nyt veljelläni. Minä tulin hyvin
nuorena kartanoon ja minut kasvatettiin yhdessä armollisen neidin
kanssa. Me olemme samanikäiset, ensi kynttilänmessunpäivänä
yhdenkolmatta vuoden vanhoja. Minä olen oppinut kaiken mitä
armollinen neitikin on oppinut. Minua ilahduttaa, jos poliisilaitos tuntee
minut perinpohjin.
ISÄNTÄ.
Hyvä, kaunis lapseni, panen tuon muistiini lähempien kyselyjen varalta
-- Mutta sitten, armollinen neiti, tehtävänne täällä? --
NEITI.
Tehtäväni?
ISÄNTÄ.
Anooko teidän armonne jotakin hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan?
NEITI.
Oi en!
ISÄNTÄ.
Tahi meidän ylimmiltä oikeusvirastoiltamme?
NEITI.
En niiltäkään.
ISÄNTÄ.

Tahi --
NEITI.
En, en Olen täällä yksinomaan omissa asioissani.
ISÄNTÄ.
Aivan niin, armollinen neiti, mutta millä nimellä käyvät nämä omat
asianne?
NEITI.
Niitä sanotaan -- Franziska, luulenpa, että meitä kuulustellaan.
FRANZISKA.
Herra isäntä, ei suinkaan poliisilaitos voi vaatia tietoonsa naisen
salaisuuksia?
ISÄNTÄ.
Totta kai, kaunis lapseni; poliisilaitos tahtoo tietää kaikki ja erittäinkin
juuri salaisuudet.
FRANZISKA.
No niin, armollinen neiti, mitä on tehtävä? -- Kuulkaa siis, herra isäntä
-- mutta jääköön tämä kaikin mokomin vain meidän ja poliisin tiedoksi!
--
NEITI.
Mitähän tuo hupakko nyt hänelle sanoo?
FRANZISKA.
Me olemme tulleet kaapataksemme kuninkaalta erään upseerin --

ISÄNTÄ.
Mitä? kuinka? Lapsi! lapsi!
FRANZISKA.
Tahi salliaksemme tuon upseerin kaapata meidät. Kumpikin vetää
yksiin.
NEITI.
Franziska, oletko mieletön? -- Herra isäntä, tämä nenäkäs olento pitää
teitä pilkkanaan. --
ISÄNTÄ.
Älkäähän toki! Minun vähäpätöisyydestäni saa hän tosin laskea leikkiä
niin paljon kuin haluaa, mutta korkeasta poliisilaitoksesta --
NEITI.
Tiedättekö mitä, herra isäntä? -- Minä en tiedä, miten menetellä tässä
asiassa. Ehkäpä voisitte jättää koko kirjoittamisen, kunnes enoni saapuu.
Sanoin teille jo eilen, minkätähden hän ei tullut yhtä matkaa minun
kanssani. Hänen vaununsa joutuivat epäkuntoon kahden peninkulman
päässä täältä, eikä hän millään muotoa tahtonut, että tämä sattuma veisi
minulta yhden yön levon. Minun täytyi siis rientää edeltä. Hän voi
saapua tänne viimeistään vuorokautta myöhemmin.
ISÄNTÄ.
No niin, armollinen neiti, odottakaamme siis häntä.
NEITI.
Hän osannee paremmin vastata kysymyksiinne. Hän tietänee, kenelle ja
mihin määrin hänen on paljastettava itsensä; mitä hänen on ilmoitettava
asioistaan ja mitä hän niistä saa vaikenemalla sivuuttaa.

ISÄNTÄ.
Sitä parempi! Totisesti, totisesti ei voi nuorelta tytöltä (katsoen
merkitsevästi Franziskaan) vaatia, että hän vakavaa asiaa vakavien
ihmisten kanssa vakavasti käsittelisi --
NEITI.
Ja enoni huoneet kai ovat jo kunnossa, herra isäntä?
ISÄNTÄ.
Täydellisesti, armollinen neiti, täydellisesti, paitsi yksi --
FRANZISKA.
Josta teidän kenties taas täytyy häätää joku kunnon mies?
ISÄNTÄ.
Saksilaiset kamarineitsyet, armollinen neiti, ovat kaiketi hyvin
sääliväisiä.
NEITI.
Niinpä niin, herra isäntä, siinä ette tehnyt kauniisti. Mieluummin
olisitte voinut olla ottamatta meitä vastaan.
ISÄNTÄ.
Kuinka niin, armollinen neiti, kuinka niin?
NEITI.
Olen kuullut, että se upseeri, joka meidän tähtemme häädettiin --
ISÄNTÄ.
Onkin vain eronsaanut upseeri armollinen neiti.

NEITI.
Vaikkapa vain!
ISÄNTÄ.
Joka vetelee viimeisiä virsiään. --
NEITI.
Sitä pahempi! Hän kuuluu olevan hyvin ansiokas mies.
ISÄNTÄ.
Sanoinhan jo, että hän on saanut