Minna von Barnhelm | Page 4

Jos minulle maksetaan, on hänellekin
maksettava. Sen takaan. --
NAINEN.
Oi! hyvä herra -- Mutta minä vaikenen mieluummin. -- Kun tuolla
tavalla tulevia hyviä tekojaan valmistaa, on kuin olisi ne taivaan
nähden jo tehnyt. Palkitkoon teitä taivas ja minun kyyneleeni!
(Poistuu.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
v. TELLHEIM.
Kelpo vaimo parka! Täytyy hävittää nämät joutavuudet, niin kauvan
kun muistaa. (Ottaa taskukirjastaan papereita, jotka repii palasiksi.)
Ken takaa, ettei oma puute vielä joskus saattaisi viekotella minua
käyttämään niitä hyödykseni?
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Just. v. Tellheim.
v. TELLHEIM.
Sinäkö siellä olet?
JUST

(pyyhkien silmiään.) Niin!
v. TELLHEIM.
Olet itkenyt?
JUST.
Kirjoitin laskuni keittiössä, ja keittiö on täynnä savua. Tässä se on,
hyvä herra!
v. TELLHEIM.
Anna tänne.
JUST.
Armahtakaa minua, hyvä herra. Tiedän varsin hyvin, etteivät ihmiset
armahda teitä; mutta --
v. TELLHEIM.
Mitä tahdot?
JUST.
Olisin pikemmin luullut kuolevani kuin saavani eron.
v. TELLHEIM.
En tarvitse sinua enää; minun täytyy oppia tulemaan toimeen ilman
palvelijaa. (Avaa laskun ja lukee.) »Mitä herra majuri on minulle
velkaa: Kolmen ja puolen kuukauden palkka, 6 taaleria kuukaudessa,
tekee 21 taaleria. Tämän kuun ensi päivästä maksanut yhtä ja toista 1
taaleri 8 groschenia 9 pfennigiä. Summa summarum 22 taaleria 7 gr. 9
pf.» -- Hyvä, ja kohtuullista on, että maksan sinulle tämän kuluvan
kuukauden kokonaan.
JUST.

Toinen sivu, herra majuri --
v. TELLHEIM.
Vieläkö lisää? (Lukee.) »Mitä herra majurille minä olen velkaa:
Välskärille minun puolestani maksettu 25 taaleria. Hoidosta ja hoivasta
toipumiseni aikana minun puolestani maksettu 39 taaleria. Isälleni, jolta
kaikki on poltettu ja ryöstetty, maksettu pyynnöstäni etukäteen,
lukuunottamatta niitä kahta saaliiksi saatua hevosta, jotka hän sai
lahjaksi, 50 taaleria. Summa summarum 114 taaleria. Siitä poisvedetty
edellämainitut 22 tl. 7 gr. 9 p., jään herra majurille velkaa 91 tlr. 16 gr.
3 pf.» -- Mies, sinä olet hullu! --
JUST.
Uskon kyllä, että olen tullut maksamaan teille paljon enemmänkin.
Mutta turha on kuluttaa mustetta sellaiseen. Minä en voi sitä teille
maksaa, en vaikka ottaisitte minulta palvelijanpukunikin, jota en
myöskään vielä ole saanut työlläni ansaituksi, -- niinpä olisin
mieluummin tahtonut, että olisitte jättänyt minut sairaalaan loppuani
odottamaan.
v. TELLHEIM.
Minä sinä minua pidät? Sinä et ole minulle mitään velkaa, ja minä aion
suositella sinua eräälle tuttavalleni, jonka palveluksessa tulet paremmin
toimeen kuin minua palvellen.
JUST.
Minä en ole teille mitään velkaa, ja kuitenkin aiotte hyljätä minut?
v. TELLHEIM.
Koska en tahdo joutua sinulle mitään velkaan.
JUST.
Senkötähden? vain senkötähden? -- Niin varmasti kuin olen teille

velkaa, niin varmasti kuin te ette voi joutua minulle mitään velkaan,
niin varmasti te ette nyt saa minua hyljätä. -- Tehkää mitä tahdotte,
herra majuri, minä jään luoksenne; minun täytyy jäädä teidän
luoksenne. --
v. TELLHEIM.
Ja sinun uppiniskaisuutesi, sinun uhmailusi, sinun raju, hillitön
menettelysi kaikkia niitä kohtaan, joilla ei mielestäsi ole mitään
sanomista sinulle, sinun juonikas vahingonilosi, sinun kostonhimosi --
--
JUST.
Tehkää minusta niin huono kuin tahdotte, minä en kuitenkaan ole
mielestäni koiraani huonompi. Viime talvena kuljeskelin hämärissä
kanavan varrella ja kuulin jotakin vikisemistä. Laskeusin alas ja kurotin
käteni ääntä kohden ja luulin pelastavani lapsen ja vedinkin vedestä
villakoiran. Hyvä niinkin, ajattelin. Villakoira kulki perässäni, mutta
minä en juuri pidä villakoirista. Minä ajoin sen pois, turhaan, minä
pieksin sitä, turhaan. Minä en yöllä päästänyt sitä huoneeseeni; se jäi
oven eteen kynnykselle. Kun se liiaksi lähenteli minua, annoin sille
potkun; se älähti, katsoi minuun ja heilutti häntäänsä. Se ei ole vielä
saanut leipäpalaa minun kädestäni, ja kuitenkin minä olen ainoa, jota se
tottelee ja joka siihen saa koskea. Se on ruma villakoira, mutta liiankin
hyvä koiraksi. Jos se jatkaa sitä peliään, niin minä lopultakin lakkaan
olemasta vihainen villakoiralle.
v. TELLHEIM
(syrjään). Niinkuin minäkin tuolle! Ei, ei ole täysiä ihmispetoja! -- Just,
me pysymme yhdessä.
JUST.
Aivan varmasti! -- Tekö muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te
unohdatte haavanne ja että voitte käyttää vain toista kättänne. Ettehän
te voi yksin pukeutua. Minä olen teille tuiki tarpeellinen ja olen -- --

kehaisematta itseäni, herra majuri -- ja olen palvelija, joka -- jos
pahoista pahin tapahtuisi -- on valmis herransa edestä vaikka
kerjäämään ja varastamaan.
v. TELLHEIM.
Just, me emme pysy yhdessä.
JUST.
Hyvä on!
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Eräs palvelija. v. Tellheim. Just.
PALVELIJA.
Pst! Kumppani!
JUST.
Mikä on hätänä?
PALVELIJA.
Eikö hän voisi osoittaa minua sen upseerin pakeille, joka vielä eilen
asui (viittaa erääseen huoneeseen sillä puolella, josta saapui) tuossa
huoneessa?
JUST.
Voinpa hyvinkin. Mitä hänellä on upseerille tuomista?
PALVELIJA.
Sitä mitä aina tuomme, kun emme tuo mitään: komplimentin. Arvoisa
emäntäni on saanut kuulla, että hänen on täytynyt väistyä meidän
tieltämme. Arvoisa emäntäni tietää, mikä sopii, ja sen johdosta on

minun nyt pyydettävä häneltä anteeksi.
JUST.
No, pyytäköön hän siis häneltä anteeksi: tuossa hän on.
PALVELIJA.
Mikä hän on miehiään? Miksi häntä mainitaan?
v. TELLHEIM.
Ystäväni, olen jo kuullut asianne. Se on liikaa kohteliaisuutta arvoisan
emäntänne puolelta, ja minä annan sille sen arvon kuin tuleekin.
Lausukaa hänelle kunnioittava tervehdykseni. -- Mikä on arvoisan
emäntänne nimi?
PALVELIJA.
Mikäkö on hänen nimensä? Häntä puhutellaan armolliseksi neidiksi.