Minna von Barnhelm | Page 7

j?tt?? koko kirjoittamisen, kunnes enoni saapuu. Sanoin teille jo eilen, mink?t?hden h?n ei tullut yht? matkaa minun kanssani. H?nen vaununsa joutuivat ep?kuntoon kahden peninkulman p??ss? t??lt?, eik? h?n mill??n muotoa tahtonut, ett? t?m? sattuma veisi minulta yhden y?n levon. Minun t?ytyi siis rient?? edelt?. H?n voi saapua t?nne viimeist??n vuorokautta my?hemmin.
IS?NT?.
No niin, armollinen neiti, odottakaamme siis h?nt?.
NEITI.
H?n osannee paremmin vastata kysymyksiinne. H?n tiet?nee, kenelle ja mihin m??rin h?nen on paljastettava itsens?; mit? h?nen on ilmoitettava asioistaan ja mit? h?n niist? saa vaikenemalla sivuuttaa.
IS?NT?.
Sit? parempi! Totisesti, totisesti ei voi nuorelta tyt?lt? (katsoen merkitsev?sti Franziskaan) vaatia, ett? h?n vakavaa asiaa vakavien ihmisten kanssa vakavasti k?sittelisi --
NEITI.
Ja enoni huoneet kai ovat jo kunnossa, herra is?nt??
IS?NT?.
T?ydellisesti, armollinen neiti, t?ydellisesti, paitsi yksi --
FRANZISKA.
Josta teid?n kenties taas t?ytyy h??t?? joku kunnon mies?
IS?NT?.
Saksilaiset kamarineitsyet, armollinen neiti, ovat kaiketi hyvin s??liv?isi?.
NEITI.
Niinp? niin, herra is?nt?, siin? ette tehnyt kauniisti. Mieluummin olisitte voinut olla ottamatta meit? vastaan.
IS?NT?.
Kuinka niin, armollinen neiti, kuinka niin?
NEITI.
Olen kuullut, ett? se upseeri, joka meid?n t?htemme h??dettiin --
IS?NT?.
Onkin vain eronsaanut upseeri armollinen neiti.
NEITI.
Vaikkapa vain!
IS?NT?.
Joka vetelee viimeisi? virsi??n. --
NEITI.
Sit? pahempi! H?n kuuluu olevan hyvin ansiokas mies.
IS?NT?.
Sanoinhan jo, ett? h?n on saanut eron.
NEITI.
Kuningas ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehi?.
IS?NT?.
Aivan varmaan, h?n tuntee ne, h?n tuntee ne kaikki. --
NEITI.
Sitten h?n ei voi kaikkia heit? palkita.
IS?NT?.
Kyll? he kaikki tulisivat palkituiksi, jos olisivat sen mukaan el?neet. Mutta niinp? nuo herrat eliv?t sodan aikana, kuin kest?isi sotaa ikuisesti; ik??nkuin ei en?? koskaan tultaisi pit?m??n v?li? sill?, mik? on minun ja mik? on sinun. Nyt ovat kaikki ravintolat ja majatalot heit? t?p?t?ynn?, ja is?nn?n on pidett?v? varansa heihin n?hden. T?m?n kanssa olen viel? jotakuinkin tullut toimeen. Vaikka h?nell? tosin ei ollutkaan en?? rahaa, niin oli h?nell? kuitenkin viel? rahanarvoista, ja pari kolme kuukautta olisin varsin hyvin viel? saattanut antaa h?nen t??ll? majailla. Mutta parempi vara kuin vahinko. -- Apropos, armollinen neiti; te ymm?rr?tte kaiketi kalleuksien arvoa? --
NEITI.
En erityisesti.
IS?NT?.
Mit?p? ei teid?n armonne ymm?rt?isi? -- Min?p? n?yt?n teille er??n sormuksen, er??n kallisarvoisen sormuksen. Armollisella neidill? on tosin itsell??nkin hyvin kaunis omassa sormessaan, ja kuta enemm?n sit? katson, sit? enemm?n joudun ihmetyksiini, kun se on niin samanlainen kuin minun sormukseni. -- Oo! katsokaa, katsokaa toki! (Ottaessaan sormuksen kotelosta ja ojentaessaan sen neidille.) Mik? hehku, tuo keskimm?inen jalokivi yksin painaa jo kuudetta karaattia.
NEITI
(katsellen sormusta). Miss? olen? Mit? n?en? T?m? sormus --
IS?NT?.
On viidentoistasadan taalerin arvoinen jo tutunkaupassakin.
NEITI.
Franziska! -- Katsohan!
IS?NT?.
Min? en ole hetke?k??n ep?illyt lainata sit? vastaan kahdeksankymment? pistolia.
NEITI.
Etk? tunne sit?, Franziska?
FRANZISKA.
Aivan sama! -- Herra is?nt?, mist? te olette saanut t?m?n sormuksen? --
IS?NT?.
No, lapseni? H?nell? ei kai ole mit??n oikeutta siihen?
FRANZISKA.
Meill?k? ei mit??n oikeutta t?h?n sormukseen? Juotoksen reunaan lienee kaiverrettu neidin nimikirjaimet. -- N?ytt?k??h?n, neiti.
NEITI.
Se se on, se se on! -- Kuinka on t?m? sormus joutunut teid?n k?siinne, herra is?nt??
IS?NT?.
Minun k?siini? maailman rehellisimm?ll? tavalla. -- Armollinen neiti, armollinen neiti, ette suinkaan mieline saattaa minua vahinkoon ja turmioon? Kuinkapa min? tiet?isin, mist? sormus oikeastaan on kotoisin? Sodan aikana on moni kapine hyvinkin usein joutunut vaihtamaan omistajaa, joko t?m?n tieten tahi tiet?m?tt?. Ja sota oli sotaa. Saksista lienee saapunut rajan yli sormuksia enemm?nkin. -- Antakaa se minulle takaisin, armollinen neiti, antakaa se minulle takaisin!
FRANZISKA.
Ensin on vastattava: kenelt? olette sen saanut?
IS?NT?.
Miehelt?, josta en uskoisi sellaisia, er??lt? muuten varsin hyv?lt? miehelt? --
NEITI.
Parhaalta miehelt? auringon alla, jos olette saanut sen suoraan sen omistajalta. -- Pian tuokaa t?nne se mies! H?n se on, h?n itse, tahi ainakin t?ytyy h?nen tuntea h?net.
IS?NT?.
Kuka sitten? kenen sitten, armollinen neiti?
FRANZISKA.
Ettek? te sitten kuule? meid?n majurimme.
IS?NT?.
Majurinko? Aivan oikein, h?n on majuri, ja h?n asui t?ss? huoneessa ennen teit?, ja h?nelt? min? sen sain.
NEITI.
Majuri von Tellheimk??
IS?NT?.
Von Tellheim, niin! Tunnetteko te h?net?
NEITI
Tunnenko min? h?net? Onko h?n t??ll?? Tellheim on t??ll?? H?n on asunut t?ss? huoneessa? H?n, h?n on pantannut teille t?m?n sormuksen? Kuinka on se mies joutunut sellaiseen pulaan? Miss? h?n on? Onko h?n teille velkaa? Franziska, lipas t?nne! Avaa! (Franziskan asettaessa lipasta p?yd?lle ja sit? avatessa) Mit? h?n on teille velkaa? Kenelle h?n viel? on velkaa? Tuokaa t?nne kaikki h?nen velkansa. T?ss? on rahaa. T?ss? on vekseleit?! Kaikki on h?nen!
IS?NT?.
Mit? min? kuulen?
NEITI.
Miss? h?n on? miss? h?n on?
IS?NT?.
Viel? tunti sitten h?n oli t??ll?.
NEITI.
Kamala mies, kuinka saatoitte olla h?nt? kohtaan niin ep?yst?v?llinen, niin kova, niin julma?
IS?NT?.
Teid?n armonne suonee anteeksi --
NEITI.
Pian, pian, toimittakaa h?net t?nne heti paikalla.
IS?NT?.
H?nen palvelijansa on kenties viel? t??ll?. Tahtooko teid?n armonne, ett? h?nen on etsitt?v? h?net?
NEITI.
Tahdonko min?? Rient?k??, juoskaa; yksin t?m?n palveluksenne takia tahdon unohtaa, kuinka h?ijysti te olette h?nt? kohdellut. --
FRANZISKA.
Nopeasti, herra is?nt?, rivakasti, pois, pois! (Ty?nt?? h?net ulos)
KOLMAS KOHTAUS.
Neiti. Franziska.
NEITI.
Nyt h?n on j?lleen luonani, Franziska! N?etk?s, nyt h?n on j?lleen luonani! En tied? miss? olen, pelk?st? ilosta! Iloitse toki sin?kin, rakas Franziska. Vaan miksip? sin? iloitsisit? Mutta sinun t?ytyy, sinun pit?? kanssani iloita. Tule, rakas, min? lahjon sinut, jotta voisit kanssani iloita. Sano, Franziska, mit? sinulle antaisin? Mik? tavaroistani sinua miellytt??? Mit? tekisi mielesi? Ota, mit? haluat, kunhan vain iloitset. N?en hyvin, ettet ota mit??n. Odota! (H?n pist?? k?tens? lippaaseen.) Tuossa, rakas Franziska (ja antaa h?nelle rahaa), osta itsellesi