Minna von Barnhelm | Page 5

sanomalehti? yht? v?h?n kuin raamattua? -- Sin? et tied? mit??n prinssi Herakliuksesta, et mit??n tuosta urhoollisesta miehest?, joka on siepannut Persian ja nyt l?hip?ivin? murskaa maahan ottomaanien portin? Jumalan kiitos, ett? jossakin maailman kolkassa viel? tapellaan! Olen jo tarpeeksi kauvan toivonut, ett? t??ll? taas pamahtaisi. Mutta t??ll? ne vain vetelehtiv?t ja parantelevat nahkaansa. Ei, sotilas min? olin, sotilaaksi t?ytyy minun j?lleen tulla! Lyhyesti -- (katsellen arkana ymp?rilleen, onko kukaan kuuntelemassa) n?in meid?n kesken, Just, min? vaellan Persiaan tehd?kseni h?nen kuninkaallisen korkeutensa prinssi Herakliuksen johdolla pari sotaretke? turkkilaisia vastaan.
JUST.
Sin??
WERNER.
Min?, sellaisena kuin minut t?ss? n?et! Meid?n esi-is?mme k?viv?t uutterasti sotaa turkkilaisia vastaan, ja niin pit?isi meid?n tehd? yh? viel?kin, jos olisimme rehellisi? miehi? ja hyvi? kristityit?. Tosin k?sit?n varsin hyvin, ettei sotaretki turkkilaisia vastaan voi olla puoleksikaan niin hupainen kuin sotaretki ranskalaisia vastaan; mutta sit? ansiokkaampi se lienee niin t?ss? kuin tulevassakin el?m?ss?. Turkkilaisilla on kaikilla sapelit, timanteilla kirjaillut --
JUST.
Antaakseni sellaisella sapelilla iske? p??ni halki en matkustaisi yht? ainoata peninkulmaa. Et suinkaan ole niin mielet?n, ett? j?t?t kauniin kyl?vouti-tilasi? --
WERNER.
Oo, sen otan mukaani! -- Etk? huomaa? -- Tila on myyty -- --
JUST.
Myyty?
WERNER.
St! -- t?ss? on sata tukaattia, jotka eilen sain k?sirahoina; ne min? tuon majurille --
JUST.
Ja mit?s h?n niill??
WERNER.
Mit?k? h?n niill?? H?nen on ne kulutettava, pelattava, juotava -- miten vain haluttaa. Se mies tarvitsee rahaa, ja surkeata on, ett? h?nt? ei tahdota p??st?? edes omiinsa k?siksi! Mutta min?p? tiet?isin, mit? tekisin, jos olisin h?nen asemassaan! Min? arvelisin: ?Hitto perik??n t??ll? teid?t kaikki?, ja l?htisin Paul Wernerin kera Persiaan! -- Tuli ja leimaus! -- prinssi Heraklius lienee toki kuullut puhuttavan majuri Tellheimist?, vaikkapa h?n ei tunnekaan h?nen entist? varusmestariaan Paul Werneri?. Meid?n ottelumme Katzenbergin luona --
JUST.
Werner, sinulla on herttaisen hyv? tarkoitus; mutta me emme kaipaa sinun rahojasi. Pid? tukaattisi, ja sata pistoliasi voit my?s saada koskemattomina takaisin, niin pian kuin vain tahdot. --
WERNER.
Vai niin? Onko siis majurilla viel? rahaa?
JUST.
Ei.
WERNER.
Onko h?n jostakin saanut lainaksi?
JUST.
Ei.
WERNER.
Ja mist? te sitten el?tte?
JUST.
Me annamme merkit? laskuun, ja kun ei en?? haluta mit??n merkit? ja meid?t heitet??n ulos ovesta, niin me panttaamme, mit? meill? on, ja siirrymme muuanne. Kuulehan, Paul, t?lle is?nn?lle meid?n t?ytyy tehd? jokin kepponen.
WERNER.
Onko h?n tuottanut majurille ik?vyyksi?? -- Min? suostun! --
JUST.
Mit?h?n, jos me illalla, kun h?n tulee tupakkahuoneesta, v?ijyisimme h?nt? ja antaisimme h?nelle aimo selk?saunan? --
WERNER.
Illalla? -- v?ijyisimme h?nt?? -- kaksi yht? vastaan? -- Se ei kelpaa. --
JUST.
Tahi jos pist?isimme h?nen nurkkansa tuleen? --
WERNER.
Polttoa ja h?vityst?? -- Mies, kuulee hyvin, ett? sin? olet ollut kuormarenki etk? sotilas, -- hyi!
JUST.
Tahi jos tekisimme h?nen tytt?rest??n porton? H?n on tosin perhanan ruma -- --
WERNER.
No, silloin h?n lienee jo aikoja sitten siksi tullut? Etk? sin? siihenk??n ket??n apulaista tarvitsisi. Mutta mik? sinun on? Mit? on tapahtunut?
JUST.
Tule, niin saat kuulla kummia!
WERNER.
Niinp? on t??ll? sitten kai itse piru irti?
JUST.
Niin on, tule pois!
WERNER.
Sit? parempi! Persiaan siis, Persiaan!
(Ensi n?yt?ksen loppu.)

TOINEN N?YT?S.
(Tapahtuu neidin huoneessa.)
ENSIM?INEN KOHTAUS.
Minna von Barnhelm. Franziska.
NEITI
(aamupuvussa, katsoen kelloansa). Franziska, me olemmekin nousseet hyvin varhain. Aika k?y meille pitk?ksi.
FRANZISKA.
Kukapa saisi unta n?iss? viet?v?n suurissa kaupungeissa? Vaunuja, y?vartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja -- ei koskaan lakkaa jyrisem?st?, huutamasta, p?risem?st?, naukumasta, kiroilemasta; aivan kuin y? olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. -- Kuppi teet?, armollinen neiti?
NEITI.
Tee ei minulle maistu. --
FRANZISKA.
Min? keit?t?n omaa suklaatamme.
NEITI.
Keit?t?, itsellesi!
FRANZISKA.
Itselleni? Yht? mielell?ni itsekseni l?rp?ttelisin kuin itsekseni joisin. -- Tosin k?y aika t?ll? tavalla niin pitk?ksi. -- Meid?n t?ytynee aikamme kuluksi somistaa itsemme ja koettaa pukua, jossa aiomme tehd? ensi rynn?kk?mme.
NEITI.
Miksi puhut rynn?k?ist?, kun olen tullut t?nne vain vaatiakseni antautumisen voimassapit?mist??
FRANZISKA.
Ja tuo herra upseeri, jonka me karkoitimme, ja jolle me sen johdosta l?hetimme kunnioittavan tervehdyksemme: eip? liene h?nk??n tottunut hienoimpiin el?m?ntapoihin! Olisihan h?n muutoin pyyt?nyt saada kunniaa k?yd? meit? tervehtim?ss?.
NEITI.
Kaikki upseerit eiv?t ole Tellheimej?. Totta puhuen min? l?hetinkin h?nelle tervehdykseni vain senvuoksi, ett? saisin tilaisuuden tiedustella h?nelt? jotakin Tellheimist?. -- Franziska, syd?meni sanoo, ett? matkani on oleva onnellinen, ett? olen l?yt?v? h?net. --
FRANZISKA.
Syd?mmenne, armollinen neiti? Syd?meen ei ole liiaksi uskottava. Syd?n puhuu ??rett?m?n mielell??n sit? mit? suukin. Jos suu olisi yht? taipuvainen puhumaan syd?men mukaan, niin olisi jo aikoja sitten tullut muotiin pit?? suut lukossa.
NEITI.
Ha! Ha! suut lukossa! Sep? muoti olisi minusta aivan paikallaan!
FRANZISKA.
Mieluummin j??k??t kauneimmatkin hampaat n?ytt?m?tt? kuin ett? alinomaa p??st?? syd?men sit? tiet? valloilleen!
NEITI.
Mit?? Oletko sin? niin pid?ttyv?inen? --
FRANZISKA.
En, armollinen neiti, mutta olisin mielell?ni pid?ttyv?mpikin. Harvoin puhutaan hyveest?, jonka itse omistaa; mutta sit? useammin siit?, joka itselt? puuttuu.
NEITI.
N?etk?s, Franziska? Nytp? teit eritt?in hyv?n huomautuksen.
FRANZISKA.
Tein? Onko siin?kin tekemist?, mik? noin vain juolahtaa mieleen? --
NEITI.
Ja tied?tk?, miksi oikeastaan pid?n tuota huomautusta niin hyv?n?? Se soveltuu monessa suhteessa minun Tellheimiini.
FRANZISKA.
Mit?p? te ette saisi soveltumaan h?neen?
NEITI.
Yst?v?t ja vihamiehet sanovat, ett? h?n on maailman urhoollisin mies. Mutta kuka on koskaan kuullut h?nen puhuvan urhoollisuudesta? H?nell? on mit? oikeamielisin syd?n, mutta oikeamielisyys ja jalomielisyys ovat sanoja, joita ei koskaan kuule h?nen huuliltaan.
FRANZISKA.
Mist? hyveist? h?n sitten puhuu?
NEITI.
Ei mist??n; sill? h?nelt? ei puutu mit??n.
FRANZISKA.
Tuota vain tahdoinkin kuulla.
NEITI.
Odotahan, Franziska, nyt muistan. H?n puhuu hyvin usein s??st?v?isyydest?. N?in meid?n kesken, Franziska, luulenpa, ett? tuo mies on tuhlaaja.
FRANZISKA.
Viel? er?s seikka, armollinen neiti. Min?