Minkä mitäkin Italiasta | Page 4

hitainen ja m??r?-aikainen, kuului sel?n takaa per?n puolelta. Katuhan se kai oli, jota my?ten kuljettiin, koska oli taloja kahden puolen, haaveellisia, kummallisia, kuutamon valaisemia-- ja koska oli katulyhtyj?, jotka veteen kuvastuivat.
Mutta ei kuulunut sit? y?llist? myrin??, joka ei koskaan lakkaa suurissa kaupungeissa, ei kavion kalsketta, ei py?r?in kolinaa. Ei muuta kuin soutajan huuto silloin t?ll?in vastaantulijalle, ja gondolat suhahtavat toistensa ohitse salaper?isesti kuin kaksi ankeriasta kivien lomassa; tai kulustamme syntyneen laineen loiskaus, kun gondolamme hiljaa hipui jonkin vanhan palatsin sein?viert?.
Onko t?m? todellakin aina n?in olevaa? ajattelin. Eik? kaupunki, jokin rantakaupunki, sattumalta ole joutunut veden alle? Mutta onhan tuossa rappuset, jotka varta vasten viev?t veden rajaan, on paalurivi jokaisen edustalla, jossa levollisesti keinuu venheit? ja pursia. Ja onhan aina v?h?n p??ss? siltoja yhdist?m?ss? rakennuksia toisiinsa. Heikon kuutamon valossa luulen n?kev?ni, ett? nuo talot ovat melkein kaikki marmorista niinkuin sillatkin. Niiden p??dyiss? ja harjoilla h??m?tt?? veistoksia, toiset rauhallisissa asennoissa, toiset heitt?en jalkaa tai nostaen k?tt?, yh? viel? niinkuin monta sataa vuotta takaperin. Mutta ne vilahtavat vain, samalla kun toisia tulee sijaan, joista muutamat kasvavat kirkon torneiksi, kupooleiksi tai selitt?m?tt?miksi huippu-olennoiksi.
Poiketaan sivukanaville, kaitaisille ja ahtaille, luikerrellaan loppumattomiin, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ohi ovien ja veden rajaan ulottuvien ikkunoiden. Rakennukset n?ytt?v?t h?ipyv?n pilviin, miss? asuu varmaankin koko kansa ihmisi? yhteen sullottuina, mutta tulia ei n?y miss??n, ei kuulu hiiskahdustakaan, vaikkei ole viel? puoliy?k??n k?siss?. Ei, kyll? t?m? sittenkin on autio kaupunki, jonka asukkaat ovat vedenpaisumusta paenneet.
Ne olivat y?llisi? ep?m??r?isi? vaikutuksia.
* * * * *
Mutta nyt on aamu, ja astuttuani ulos asunnostani n?en min? olevani leve?ll? kadulla, oikealla kadulla tai oikeammin siltarannalla. Se k??ntyy kaareksi sis??n p?in, ja niin pitk?lle kuin silm? kantaa, kulkee sit? my?ten edestakaisin alituinen leve? ihmisjono aina tuon tuostakin luokille kohoten ja ahtautuen yhteen siltain kohdalla, joita on rakennettu mereen p??ttyvien kanavien poikki.
Se n?ky, mik? t?ss? aukeaa, on maailman satumaisimpia.
Rannaton, autio meren selk? siint?? yht??lt?, toisaalla, tuossa likemp?n?, on suuria purje- ja h?yrylaivoja, pieni? purje- ja h?yrypursia, mitk? ankkurissa, mitk? kulkemassa, ja niiden v?liss? kuin salakkoina suurten kalojen lomassa lukematon parvi gondoloita sinne t?nne suikkelehtamassa.
Gondolan per?ss? pienell? kapealla kannella ny?kk?? kuljettajan vartalo sopusointuisessa, plastillisessa soudussa. Se on niin s??nn?llist? ja viihdytt?v?n tuudittavaa, ett? tulee vastustamaton halu l?hte? sen keinuteltavaksi.
* * * * *
Ei kuulu maailman melua, ei huutoja, ei k?rryjen kolinaa, vesi vain lipattaa ja gondolan kuljettajan airo vain silloin t?ll?in loiskahtaa. Ollaan vesill? ja kuitenkin kaupungin keskess?. Palatsit kohoavat taas kahden puolen, mutta ei painavina ja uhkaavina niinkuin y?ll?, vaan kevein? ja yst?v?llisin? ja niinkuin uisivat veden pinnalla ja aikoisivat siin? paikassa viel? ylemm?kin kohota ja liikkeelle l?hte?.
Kuinka monta kertaa on sanottu ja kuitenkin aina uudelleen sanottava: mik? mainio ymp?rist? viihdytt?m??n uupunutta mielt?! Todellisuus muotoineen, v?reineen ja liikkuvine el?mineen ei ole liian kaukana unohtuakseen, sill? rannoilla, veden pinnalla ja silloilla ja parvekkeilla on liikett? ja el?m??, mutta ei my?sk??n liian l?hell? h?irit?kseen ja hermostuttaakseen ja sekoittaakseen omia aatteitani.
Soudellaan syv?lle kaupungin sis??n, v?yl? kapenee, rannat puristuvat toisiinsa, vesi muuttuu virtavaksi, pakovesi pyrkii ulos, k??nnyt??n takaisin, annetaan virran vied?, lasketaan kivisen laiturin kylkeen, j?tet??n gondola ja noustaan maihin, syvennyt??n kaupunkiin, ja ollaan aivan toisessa maailmassa, jossa ei ole aavistustakaan merest?.
Kapeat pienet kadut kuin solat luikertavat eksytt?v?ss? harhalinnassa, et tied?, minne menet, mutta menet sinne, minne vie vahvin ihmisvirta. V?list? ei mahdu kuin yksi toistaan sivuuttamaan, v?list? levenee sola kuin pieneksi pihamaaksi, johon silloin ovista ja ikkunoista vuotaa hedelm?- ja kukkaisvirta, jossa iloista kansaa kihisee huutaen, tarinoiden ja laulahdellen ja sitroja ja mandoliineja soitellen. V?list? tulee vastaan laajempi tori, jossa vanhan vanha, homehtunut, sammalinen veistokuva seisoo alituisesti liritt?v?n vesis?ili?n keskess?, mink? reunoilla p?iv?paisteessa istuu joutilaita avop?isi? vaimoja ja leikkii pajattava lapsiparvi, ryysyinen, kiher?tukkainen ja mustasilm?inen.
Siin? on kirkko, sen ovi on auki, k?yt sinne, kaikki melu katoo. Himme?ss? valossa hiipii ??nett?mi? olentoja, siell? t??ll? tuikkii muutamia kynttil?it? ja heikosti kuuluu jostakin messupapin et?ist? hymin??.
Tulet ulos, syvennyt uudelleen ?skeisille sokkeloisille urille, seuraat nimett?mien katukanavien reunoja, kiipe?t sillan poikki, kuljet ja kuljet tiet?m?tt? ja tahtomattakaan tiet??, minnek? tulet.
Ja tiet?m?tt?si tulet yht'?kki? suurelle, soikealle torille. On niinkuin tulisit takapihalta suoraan kuninkaan linnaan, satumaiseen, h?ik?isev??n, it?maiseen. Koko lattia laskettuna hienolla sile?ll? kivell?, joka niin viihdytt?v?sti ottaa vastaan jalkaa, joka sit? koskettaa. Tori tohvelien ja silkkikenkien k?vell?, ja jota ei koskaan hevosen kavio eik? vaunun py?r? ole kuluttanut. Kolmella kulmalla pilarik?yt?v?, kolmen yht?mittaisen palatsisein?n sivulla, sis?ll? kaikki Bagdadin kivet, kullat ja hopeat kimallellen siloisten lasien l?pi. Nelj?nnell? kulmalla kummallinen ep?s??nn?llinen kirkko, jonka p??dyss? paistaa kultaiselle pohjalle sovitettuja mosaikkimaalauksia, jonka sein?t ovat moniv?rist? marmoria, jonka sadoissa kolpperoissa, r?yst?iss? ja kulmakkeissa el?? kokonainen kaupunki ihmisi?, enkeleit?, pyhimyksi?, lintuja ja muita usein ymm?rt?m?tt?mi? el?imi? marmoriin veistettyin? ja metalliin valettuina.
P?iv? paistaa hele?sti. Satam??rin kyyhkysi? lentelee ilmassa tai juoksentelee avonaisella torilla. K?yskentelet siin? heid?n keskess??n, heitt?en jyv?n sinne, toisen t?nne, istahdat penkille, ojennat k?tesi ja annat heid?n tulla siit? noukkimaan. N?et k??nn?ht?ess?si, ett? selk?si takana on toinen tori, jonka kahden puolen kohoaa samanlaiset palatsit kuin t?m?n ja jonka perill? siint?? meri, miss? taas lepattelee