Merimiehen matkamuistelmia II | Page 5

luoksensa. Kun min? n?in, mink?laisella lapsellisella luottamuksella h?n t?t? tuumaansa esitteli, ja ettei h?n tahtonut minun selityksi?ni korviinsakaan ottaa, koitin min? lohduttaa h?nt parhaan taitoni mukaan sek? lupasin pian tulla takaisin, kun vain olin L?nsi-Intian matkan tehnyt. Juttelin h?nelle, ett? olin t?m?n matkan tekoon pakotettu, niin ettei kukaan muu siit? voisi minua vapauttaa kuin Englannin kuningatar, ja ett? ennen kuin Englannista kirje enn?tt?isi palata, olisin jo itsekin takaisin.
Min? lausuin siis j??hyv?iset Abdul Sahidan perheenj?senille. Tultuani lopulta Mirjamin luo, puhkesivat h?nen tunteensa hurjina valloilleen. H?n heitt?ytyi minun kaulaani ja itki niin rajusti, ett? luulin h?nen syd?mens? pakahtuvan. Hetken kuluttua heitt?ysi h?n siit? polvilleen jalkaini juureen, suuteli niit?, syleili minua polvista, ja itki ja pyyhkieli pitkill?, kauniilla hiuksillaan minun tomuisia jalkojani ja muutenkin it?maiseen tapaan ilmaisi katkerata suruansa mit? hellimmill? ja n?yrimmill? rakkauden ja kunnioituksen osoituksilla.
Vaikeaksi k?vi minunkin suruni t?t? luonnonlapsen katkeraa surua ja avomielist? rakkautta katsellessani. Yritin monta kertaa kohottaa h?nt? n?yr?st? asemastaan, mutta ilman menestyst?. Vihdoin sain h?nen niinkuin lapsen istumaan polvelleni, jossa h?n k?tki kasvonsa minua vastaan ja rupesi taas vaikeroimaan ja itkem??n. H?nen is?ns? oli, niinkuin siin? sain tiet??, luulotellut tytt? parkaa, ett? min? kentiesi ainaiseksi j?isin sinne ja ottaisin h?net vaimokseni. Ja totta tosiaankin, jos olisi Mirjam ollut valkoinen, niin ei h?n olisi juuri Marynkaan rinnalla h?pe??n j??nyt, niin enkelinkaltasena kuin t?m? minun syd?mess?ni oli j??nytkin. Ja sit? paitsi olisihan minusta tullut rikas ja mahtava tilan ja teeviljelyksien omistaja It?-Intiassa, joka kait ei olisi ollut hulluinta sek??n. Ja jos olisi minulla ollut niin paljon el?m?n kokemuksissa karjennutta kylm?? j?rke? kuin nyt, niin tuskinpa olisinkaan p??rly?ni lokaan viskannut.
Vihdoin minun t?ytyi luvata pyyt?? kapteenilta heti eroa per?miehen virastani, ansaittua palkkaani ja tavaroitani, ja tulla heti takaisin, ja merkiksi otin sormuksen sormestani, painoin sen Mirjamin sormeen ja rynt?sin ulos, hyp?hdin portaitten edess? hevosen selk??n ja ratsastin karahutin taakseni katsomatta, hindulaispalvelijan seuraamana, kunnes maatila oli n?ht?vist?ni kadonnut mets?n siimekseen.
Kyll?h?n min? jo todellakin haastelin asiasta kapteeni O'Brienille. Mutta h?n nauroi koko minun jutulleni, eik? h?n sit? paitsi voinut minulle eroa antaa, koska h?n ei olisi siell? saanut toista luotettavaa per?miest?, jota paitsi h?n ei olisi uskaltanut niin pitk?lle ja vaivalloiselle retkelle l?hte?. Ja ivaten h?n nauroi: "Kyll? merivesi ja raitis ilma semmoiset hullutukset pian pois huuhtovat".
Ja kyll? ne n?kyiv?t sen tekev?nkin, samoin kuin ne monta muutakin onnen tarjousta ovat huuhtoneet. Turhaan sitten j?ljest?p?in kaduin, etten silloin karannut laivasta ja mennyt hindulaiseksi maanviljelij?ksi.
Helmikuun 20 p?iv?n? l?hdimme Kalkutasta. Hinaajalaiva veti meid?t ulapalle, ja sinne ne j?iv?t monet hauskat muistot ja iloiset hetket, joita olin siell? viett?nyt etel?n l?mpim?n auringon alla hindulaisperheen keskuudessa, eik? liene mit??n outoa siin?, ett? monta kertaa matkallamme kaipauksella t?t? oloani muistelin.
Matkamme kului ilman mit??n erinomaisia vastuksia. Ilmat olivat koko ajan eritt?in kauniit; ei ollut myrskyj? eik? pahoja vastatuulia. Siirtolaisemme my?skin olivat hyvin rauhallisia ja kaikinpuolin tyytyv?isi? uusissa oloissaan: Ja sopipa heid?n niin ollakin, sill? eiv?tp? he olleet niin hyviin p?iviin ennen tottuneet. He makasivat, s?iv?t ja huvittelivat itsi??n parhaimman taitonsa mukaan; ei tarvinnut heid?n huolehtia maailman menoista mit??n, saivat el?? vaan niin kuin suloisinta paratiisin el?m??.
Muutamia viikkoja laivassa oltua, rupesikin heist? n?kym??n, ett? he voivat erinomaisen hyvin, sill? laivaan tullessaan olivat heist? useimmat olleet laihoja kuin luurangot; mutta viikkojen kuluessa lihoivat he niin, ett? olivat kuin parhaat papualaisten sy?ttil??t. Monen kasvotkin alussa olivat oikein kuivettuneet ja ryppyiset, mutta lopulta kiilsiv?t ne jo lihavuudesta ja hyvinvoinnista kuin ruskea lakeerinahka.
Min?, joka olin muka hindulaisten kielt? oppimassa ollut ja v?h?n sit? oppinutkin, sain per?miehentoimeni ohessa my?skin pit?? ylint? hoitoa heist?, josta toimesta minulle maksettiin 3 puntaa eli 75 Sm. lis?maksua. Minun velvollisuuteni siis oli pit?? j?rjestyst? heid?n keskuudessaan sek? valvoa, ett? he saivat kaikki, mit? heille oli tulevaa, ja ettei latvan miehist? saanut mill??n tavalla sekaantua heid?n asioihinsa eik? sopimattomasti heit? kohtaan k?ytt?yty?.
T?ss? toimessani min? sain apumiehikseni kaksikymment?viisi malajilaista, jotka ovat vaaleampi-ihoisia ja joita siell? pidet??n jalompana rotuna. Heid?t min? j?rjestin niin, ett? heist? aina oli yksi ison ja per?ruuman vartijana ja toiset puolet v?likannella j?rjestyst? ja puhtautta valvomassa, kaksitoista miest? y?ll? ja toiset p?iv?ll?. Kello 8 aamuin illoin oli vahtivuoro vaihtuva. Vanhin joukosta oli m??r?tty heid?n ylip??llik?ksi, joka taasen valvoi miestens? velvollisuuden t?ytt?mist? ja illoin aamuin antoi minulle tarkat selvitykset kaikista tapauksista. H?nen oli m??r? vain silloin tulla minua avuksi pyyt?m??n, kun ei voinut itse seikoista suoriutua.
T?m? p??llysmies oli palvellut 10 vuotta Intian sotav?ess? ja osasi sent?hden auttavasti englanninkielt?, joten h?n oli minulle suurena apuna ja tulkkinakin jatkuvissa tapauksissa.
Kolme kertaa p?iv?ss? tein min? s??nn?llisesti tarkastusmatkan v?likannella. Silloin olivat usein kovatkin kurituskeinot tarpeen vaatimat, voidakseni saada yll?pidetyksi likimainkaan ihmism?ist? puhtautta ja j?rjestyst? yleens? n?iden mets?l?isten tapoihin tottuneiden puolivillien ihmisten keskuudessa.
Kalkutasta l?htiess?mme oli kuumuus niin suuri, ett? t?ytyi pari kertaa p?iv?ss? vedell? vadella laivan kantta ja muita paikkoja, joihin auringon s?teet sattuivat, sill? piki ja terva tunki tihkumaan saumoista ulos. Kun sitten muutamia p?ivi? l?htemisemme j?lkeen ilma v?h?n alkoi viilet?, sain laivan l??k?rilt? m??r?yksen jakaa mukana olevasta varastosta vaatteita alastomille hindulaisille.
Kukin nainen sai hameen