Merimiehen matkamuistelmia II | Page 4

v?hitellen kovenneet ik??nkuin lis?joukkoja laulajiin ja soittajiin olisi liittynyt. Lopuksi kaksitoista j?re?t? tykinlaukausta lopetti t?m?n juhlallisen uudenvuoden tervehdyksen.
T?mm?inen oli minulla t?m? uudenvuoden y? p?iv?ntasaajan tuolla puolen
Olin joutunut ihan hurmauksiin t?st? yli kaiken k?sityksen menev?st?, vieh?tt?v?st? n?ytelm?st?, joka oli niin ?kki? ilmaantunut ja taas h?vinnyt. Tarvitsin kauan aikaa selvitell?kseni itse?ni ja k?sitt??kseni kaikkea tuota, mit? olin n?hnyt, ja palautuakseni j?lleen t?h?n jokap?iv?iseen el?m??n.
Kymment? p?iv?? vailla kaksi kuukautta viipyi laivamme Kalkutassa. Sen ajan kuluessa otettiin lastiksi riisi? ja ruokatavaroita nelj?n kuukauden matkaa varten Guadaloupe saarelle, joka kuuluu L?nsi-Intian saaristoon. Olimme my?skin suostuneet viem??n sinne seitsem?n sataa siirtolaista, kaikki k?yh?? ty?kansaa maaseuduilta. N?m? aikoivat l?hte? ty?skentelem??n L?nsi-Intian ??rett?m?n suurille ja viljaville sokuriruoka-vainioille.
Ihmisparat! He antautuivat melkein kuin orjuuteen vapaaehtoisesti; mutta parempihan on olla orjana kuin kuolla n?lk??n.
Valtio joka heid?t sinne l?hetti, oli luvannut, paitse vapaata matkaa, yl?spitoa ja vaatteita, perille p??sty? heille taata ruoan ja vaatteet sek? 5 rupiata (Suomen rahassa 12 markkaa 50 penni?) palkkaa vuodelta viiden vuoden aikana, jonka kuluttua heid?t vapaasti takaisin kuljetettaisiin. T?t? vastaan t?ytyi heid?n n?m? 5 vuotta olla sokurinviljelij?in omaisuutena niinkuin hevoset, h?r?t ynn? muut, sek? is?n ett? ?idin ynn? lapsien.
Meille eli laivan kapteenille maksettiin kuljetuspalkkaa 25 puntaa eli 500 Smk. hengelt? koko matkalta, johon maksuun laivan t?ytyi pit?? heille t?ydellinen yl?spito, vaatteet, makuupatjat, peitteet, l?mmin vesi joka aamu vaatteitten ja heid?n itsens? pesua varten sek? tarpeellinen l??k?rinhoito tarvittaissa. Jos kuka matkalla kuolisi, h?nest? ei mit??n maksettaisi, mutta sit? vastaan hy?tyisimme me jokaisesta matkalla syntyv?st? lapsesta saman kuin aikuisestakin kuljetettavastammekin.
Omituista oli katsella n?it? puolivillej? ihmisi? heit? laivaan kuljetettaessa. He olivat aivan alastomia, kahvinruskeita v?rilt??n, tukka kiilt?v?n musta ja lainehtiva, hentoja, kaunisvartaloisia ruumiiltaan, mutta muutoin mit? alhaisimmalla sivistyksen kannalla ja arkoja kuin arimmat mets?n el?imet. Useat heist? eiv?t koskaan olleet valkoihoista ihmist? n?hneet, eik? monikaan heist? liene n?k?piiri?ns? t?t? ennen ulottanut ulkopuolelle syntym?metsi??n. Meid?t n?hty??n eiv?t he mitenk??n tahtoneet uskaltaa l?hesty? isoa luukkua, josta heid?n oli laskeutuminen laivan v?likannelle heit? varten valmistettuihin olinpaikkoihinsa. T?ytyi sent?hden komentaa miehist? pois heid?n n?kyvist??n.
Omasta olostani t?ss? etel?maisessa kaupungissa kerrottakoon t?ss? my?s jotakin. Kapteeni O'Brienin kanssa oli meist? tullut erinomaisen hyv?t yst?vykset. Mutta luonnollista oli, ett? minua usein vaivasi raskas surumielisyys, sill? olinhan saanut niin paljon k?rsi? sek? ruumiillisesti ett? henkisesti, ja voimani yh? pysyiv?t heikonpuolisina; mutta eritt?inkin syd?mess?ni asui synkk? muisto rakkaan Maryni odottamattomasta kuolemasta.
Huvittaakseen minua ja est??kseen minua vaipumasta ik?v??n ja ep?toivoon yksitoikkoisessa meriel?m?ss?, antoi kapteeni minun olla maissa koko ajan, mink? laivamme viipyi satamassa, oppiakseni hindulaisten kielt?, jota minun oli muka tarvis v?h?n osata tullakseni matkalla toimeen noiden seitsem?n sadan hindulaisen kanssa, joita meid?n oli laivallamme kuljettaminen ja joiden hoidosta minun oli huoli pit?minen.
Sit? tarkoitusta varten h?n toimitti minut ty?njohtajaksi er??lle maatilalle, joka on noin 3 Englannin peninkulmaa Kalkutan kaupungista ja jossa h?n kertoi itsekin ennen jollakulla matkallaan k?yneens?, kehuen t?t? seutua eritt?in terveelliseksi ja sopivaksi olinpaikaksi minulle.
Maatilan omistaja, Abdul Sahidan, harjoitti maatilallansa my?s suurenmoista teenviljelyst?, ja h?nell? oli erinomaisen laajoja riisivainioita ja hedelm?llisi?, rehottavia hedelm?tarhoja. H?nell? oli perhett? sata kolmekymment? viisi henke?, suuri joukko siipikarjaa y.m. elukoita.
Abdul Sahidanilla oli itsell? ollut 10 vaimoa, sill? hindulaiset viett?v?t viel? patriarkkain el?m??, ja heill? on monivaimoisuus luvallinen. N?it? paitsi oli h?nell? 90 orjaa sek? nuori, kukoistava 16 vuotias tyt?r, joka oli l?pik?ynyt jonkinlaisen oppilaitoksen ja siis "sivistynyt" nainen. H?n haastoi jotenkin selv?sti englanninkielt?, r?mpytteli auttavasti pianoa ja oli vaatetettu euroopalaisten naisten tapaan. H?n osasi istua oikein tuolilla ja sohvalla, niinkuin sivistyneet ihmiset ainakin, eik? vaan lattialla ja maassa jalat ristiss? alla, niinkuin h?nen muut kansalaisensa. Samoin h?n osasi my?s sy?d? veitsell?, kahvelilla ja lusikalla eik? ainoastaan viisihaaraisellaan. Sit? paitsi h?n osasi laulaa ihmeen vieh?tt?v?ll? ??nell??n nelj?, viisi erinlaatuista englantilaista laulua sek? kirjoittaa englannin- ja hindulaiskielt?, sek? sen lis?ksi tehd? monta hyv?? ja hy?dyllist? pient? askaretta, joihin euroopalainen tai sivistynyt nainen ei kykenisik??n. Hindulaisten k?sityksen mukaan h?n oli siis korkeimmalla sivistysasteella ja pidett?v? naisellisen t?ydellisyyden mallikuvana.
Muutoin oli Abdul Sahidan itsekin sivistyneimpi? hindulaisten joukossa sill? paikkakunnalla, ja muuten kaikin puolin nerokas ja toimelias mies.
Nelj? vuotta takaperin h?n oli k??ntynyt kristinuskoon, ja samoin olivat h?nen p??vaimonsa ja tytt?rens? Mirjam tehneet. Nuo yhdeks?n muuta entist? vaimoa olivatkin nyt vaan palvelijanaisten arvossa, kuitenkin niin, ett? heid?n haltuunsa oli uskottu p??asiallisesti talouden hoito, joten heid?n ei tarvinnut orjain teht?vi? toimittaa.
Abdul Sahidanin perheess? kohdeltiin minua valkoista sardah'ia (herraa) erinomaisen lempe?sti ja yst?v?llisesti, jommoista kohtelua ei hindulaiselta olisi osannut odottaakaan. Oltuani talossa seitsem?n viikkoa, tunsin siis itseni oikein kotiutuneeksi.
Sitten er??n? p?iv?n? sain k?skyn kapteeniltani tulla laivaan, koska muutaman p?iv?n kuluttua laivan piti selvit? l?htem??n, ja minun siis oli tarvis saapua tuohon uuteen seurapiiriini puhuttelemaan hindulaisia siirtolaisia heid?n omalla kielell?ns?. Silloin minut valtasi todellakin h?mm?stytt?v? vastenmielisyys koko meriel?m?n vaaroihin ja vaivoihin, niin ett? melkein halutti j??d? sinne, miss? nyt olin, hindulaisen perheesen, ja ruveta h?nen teeskentelem?tt?m?n Mirjaminsa mieheksi.
T?m? johtui minun mieleeni etenkin siit? syyst?, ett? Mirjam, is?nt?ni tyt?r, oli surusta ihan n??ntym?isill??n minun l?ht?ni t?hden. Teeskentelem?tt?m?sti ja ujostelematta h?n esitteli minulle, ett? min? i?ksi p?iviksi j?tt?isin kaikki l?ht?puuhat sikseen ja j?isin h?nen