Merimiehen matkamuistelmia II | Page 3

otus kummallisen ??nen, ik??nkuin olisi kovasti huudettu: "Phuuh". V?rilt??n n?kyiv?t ne olevan muhean harmaita, vatsa vaalea, turpa eli p?? pullomaisen py?re?. Siit? syyst? kait niit? kutsutaankin Englannissa pulloturviksi. Kooltaan vaihtelivat ne puolentoista ja kolmen kyyn?r?n v?lill?.
Noin kymmenen minuutin ajan olimme laivoinemme keskell? tuota kala-armeijaa, eiv?tk? nuo iloiset mellastajat n?kyneet mit??n meid?n laivastamme v?litt?v?n, sukeltelivat vain arastelematta laivamme alle ja sielt? pois sek? molemmilla sivuilla ett? edess? ja takana, py?r?hteliv?t h?r?npylly? ja ik??nkuin hyv?stij?t?ksi heiluttelivat kankeita pyrst?j??n huutaen: phuuh, kunnes vihdoin katosivat kotiinsa aaltojen alle.
Kymmenen vuorokautta toista sataa kest?neen purjehduksen j?lkeen saavuimme vihdoin onnellisesti matkamme perille Hindujen maihin, It?-Indian l?mp?isiin seutuihin, kahta p?iv?? ennen uudenvuoden aattoa.
T?m? oli minun ensimm?inen uudenvuoden iltani, jonka merimiehen? ollessani tulin viett?m??n laivassa sen satamassa ollessa. Omituisena muistona on se j??nytkin mieleeni; sill? niin merkillist?, satumaista uudenvuoden viettoa en ole koskaan ennen tai j?lkeen en??n n?hnyt, eik? niin hauskoja muistoja ole j?tt?nyt j?lkeens? mik??n muu uudenvuoden ilta kuin t?m?, jonka vietin t??ll? l?hell? ihmiskunnan ensimm?isten esi-is?in asuntopaikkaa, joka lienee n?ill? maailman suunnilla ollut.
Kalkutta on suurimpia, vilkasliikkeisimpi? merikaupunkeja koko It?-Intian rannikoilla. T?h?n aikaan vuodesta olletikin on sen satamassa tuhansittain sek? purje- ett? h?yrylaivoja monista eri maista ja kansoista.
P??asiallisesti ottavat laivat riisi- ja hedelm?lasteja ja tuovat t?nne kivihiilt?, olutta ynn? kaikenlaista sekatavaraa.
Nytkin kertomuksessamme mainitulla ajalla oli satama t?ynn? kaikenkaltaisia kauppalaivoja, suurempia ja pienempi?, veljellisess? sovussa lev?ten satamassa viisi ja kuusi alusta vierekk?in toinen toisiinsa kytkettyin?.
Mihin suuntaan vain katseensa loi, niin aina, niin pitk?lle kuin silm? kantoi, n?kyi kuin loppumaton sekava mets? mastoja ja raakapuita lukemattomiin saakka.
Kuvittelepa sitten, arvoisa lukija, sit? huumaavaa, satumaista vaikutusta, mink? t?mm?inen monikirjava, el?v? taulu teki meihin kuhunkin, jotka emme ennen t?mm?ist? suuremmoista n?ky? olleet n?hneet, kun t?m?n lis?ksi viel? tulivat nuo omituiset temput, joita t??ll? vuosien vaiheella kahdentoista ly?nnill? toimeenpannaan ja joista me emme ennakolta mit??n aavistaa tienneet.
Noin kymment? minuuttia ennen kahtatoista uudenvuoden y?n? komennettiin nimitt?in jokaisessa laivassa miehet raakapuille ja annettiin heille ainekset tulisoihtuja varten.
Juuri kahdentoista ly?nnill? sytyttiv?t he yht'aikaa soihtunsa y?n pimeydess? ja hiljaisuudessa. Samassa rupesi raketteja, kaiken v?rillisi? ja kokoisia, lentelem??n rannoilta ja laivoista, kanuunoiden, pyssyjen ja revolverien paukkuessa. Samalla hetkell? leimahtivat monet tuhannet eri v?riset paperilyhdyt kaikkialla tuleen, valaisten koko sataman mit? hurmaavimmalla taikavalolla. Kaupungin ja laivojen kelloja soitettiin r?mpytettiin kaikin voimin, niinkuin viimeinen hetki olisi k?siss? ollut. Sen lis?ksi kaikuivat tuhansien merimiesten kurkuista mit? hurjimmat ja iloisimmat uudenvuoden hurraa-huudot, sekaantuen rumpujen p?rin??n ja kaikenmoisten soittimien pauhinaan. T?mm?ist? valoa ja iloa kesti taukoomatta nelj?nnestunnin, ja koko sen ajan tuntui minusta kuin olisin ?kki? temmattu todellisesta el?m?st? mit? ihmeellisimp??n satumaailmaan.
Jos minnek? katseensa k??nsi, n?kyi lukemattomia tulisoihtuja, korutulituksia, bengaalitulia punaisia, sinisi?, keltaisia ja jos jonkin v?risi?, niin ett? koko suunnattoman lavea satama tuhansine aluksineen n?ytti olevan yhten? ainoana tulimeren?, jommoista en ikin? ollut ennen n?hnyt enk? ollut kuullut muidenkaan kertovan.
Nelj?nneksen yli kahdentoista kuului jyme? yhteislaukaus l?hell? olevasta linnoituksesta ja pani koko sataman t?risem??n. Se oli ennakolta ilmoitettu merkki, jonka j?lkeen koko tuo merkillinen uudenvuoden tervehdys oli yht? ?kki? loppuva, niinkuin se oli alkanutkin.
Ik??nkuin taikasauvan k??nn?ksell? vaikenivat kanuunat, pyssyt, rummut y.m. lukemattomat metelin tuottajat, tulet sammuivat ja kaikki oli taasen hiljaista kuin haudassa.
Mutta nyt vasta t?m?n satumaisen n?ytelm?n loistokohta h?mm?stytti ensikertalaisen silmi?.
Sataman suulla olevan linnoituksen tornin huipusta levisi ?kki? y?n pime?lle taivaalle mahtava, paukkuva ja s?hisev? korutulitus, jota tuskin voinen kuvata.
Ensin ilmaantui kirkas, seppel?itty risti, noin kyyn?r?n korkuinen, ruusun punaisen tulen keskell?. Kun olimme muutamia sekuntia sen suloista loistoa ihailleet, lensi se yl?s pilvi? kohden, ja sijaan tuli kirkas, kimalteleva t?hti punaisen ja keltaisen tulen keskell?. Muutaman sekunnin kuluttua suhahti t?hti vuorostaan ilmaan ja kulki verkalleen id?st? l?nteen niin pitk?lle kuin silm? voi sit? seurata. Sitten taasen seurasi viheri?inen tuli, jonka keskell? kuu levollisesti levitti himme?t? valoansa, kunnes se v?hitellen pieneni, niin ett? siit? ainoastaan pieni kaistale lopulta n?kyi.
Mutta samassa kuin kuun viimeinen kaistale sammui, sukelsi esille aurinko, joka valaisi osan satamata kirkkaasti kuin s?hk?valo. Tuon tuostakin tulista vauhtia py?riv?n auringon keskipisteest? levisi pieni aukko, josta singahteli t?ht?si?, pienempi? ja suurempia yl?s ilmaan, josta ne sitten paukkuen ja r?tisten sammuivat. Vihdoin hajosi itse aurinkokin kauheasti pamahtaen ilmaan ja katosi.
Luulimme auringon kadotessa tulitukset jo loppuvan; mutta samassa taasen r?j?hti linnan tornista raketti ilmaan ja sen l?ht?paikkaan ilmaantui sininen tuli. Se suureni suurenemistaan ja rupesi tekem??n ihmeellisi? kiertokulkuja ja kiemuroita. Sinisen tulen keskell? ilmestyi vanha, pitk?, valkopartainen, v??r?niskainen ukko, kantaen vanhaa vuosilukua syliss??n. Ukko ny?kk?ili p??t??n, ja joka ny?kk?yksell? lensi vanhan vuosiluvun numero ilmaan. Tuli ukon ymp?rill? rupesi yh? enemm?n s?hisem??n, kunnes lopulta ukko rupesi tutisemaan, ja viimein sekin suhahti tuhansiksi s?keniksi ja levisi paukkuen ja r?tisten y?n pimeyteen.
Kun oli viel? jonkun aikaa kest?nyt mit? ihmeellisimpi? ja vaihtelevimpia tulituksia, saimme lopuksi n?hd? viel? uuden vuosiluvun, jonka j?ljess? kaksi enkeli? liiteli, ja samalla kuului tornista tuon kaikille englantilaisille tutun kansallishymnin "God Save the Queen" (Jumala kuningatarta suojelkoon) voimakkaat s?veleet.
Englannin vaakuna n?kyi viel? r?tisev?n? vuosiluvun etupuolella, v?h?n aikaa valaisten pilkkopime?t? y?t?, kunnes sekin viimein sammui. Kansallishymnin sointuvat s?veleet hiveliv?t korviamme, ja tuntui silt?, kuin soitto ja veisuu olisivat