Merimiehen matkamuistelmia II | Page 2

Mutta turhaan itse?mme vaivasimme h?nt? etsiess?mme, emme j?lke?k??n h?nest? huomanneet. Dalton oli saanut hautansa levottoman meren syvyyteen, Ahtolan tuntemattomiin majoihin.
T?m? liikuttava tapaus teki syv?n ja surullisen vaikutuksen meid?n mieliimme. Monta surullista aavistusta sukelsi esiin jo muutenkin taikauskoisten merimiesten mielikuvituksiin, ja kaikki n?yttiv?t h?mm?styneilt?.
Koko miehist? ilman poikkeusta kaipasi ja suri syv?sti per?mies Daltonia, sill? h?n oli todellakin ollut kunnon mies, jalo- ja suoraluontoinen toveri, hyv? ja taitava merimies sek? harvinaisen sivistynyt ja s?vyis? alamaisiaan kohtaan, mies, joka ei suonut heikommallekaan v??ryytt? teht?v?n; sill? h?n piti koko miehist?? rakkaina tovereinaan.
Mutta t?ss?, niinkuin ylimalkaan mailmassa tapa on, toteutui minun suhteeni sananlasku: "Toisen hauta, toisen leip?". Sill? h?nen surullinen loppunsa oli minulle onneksi, koska se tuotti minulle laivassa paremman paikan ja palkan.
Seuraavana p?iv?n?, n?et, kutsui kapteeni minut kajuttaansa ja tarjosi ilokseni minulle vainajan paikan, koska min? olin laivassa ainoa mies, joka olin per?miehen tutkinnon suorittanut. Sit? paitsi olivat minun seikkailuni Glasgowissa ja edellinen surkea meriretkeni sek? sen seuraukset vet?neet minun puoleeni kapteenin suosiota, sill? h?n oli niist? saanut tietoja l??k?ri R:lt? ja my?hemmin itselt?nikin.
Minut kirjoitettiin siis laivan kirjoihin per?mieheksi siit? p?iv?st? lukien, jona olin laivaan tullut. Palkkaa sain my?s nauttia samasta p?iv?st? alkaen kahdeksan puntaa sterlinki? (Suomen rahassa 200 markkaa) kuukaudessa.
Onnen kelkka oli siis taasen ruvennut minua kuljettamaan, onnetar hymyili j?lleen minulle ja viittaili iloisesti eteenp?in pyrkim??n, ottaen suosioonsa minut, kovia kokeneen poloisen. Iloisena ja kiitollisin syd?min ylistin Luojaa, ja tulevaisuuteni toiveet kirkastuivat, ja niin min? taas aloin kulkea kohti hymyilev?? tulevaisuutta.
Pian p??simme jo p?iv?ntasaajan kohdalle, jossa auringon l?mp? oli niin kuuma, ett? kaksi ensikertalaista sai ruorissa auringon piston, sill? p?iv?n kehr? paahtaa siell? niin kuumana, kohtisuoraan p??lakeen, ett? se saattaa siihen tottumattomat py?rtym??n. Sek? kaula ett? paljaat k?sivarret tulivat suurille rakoille, ik??nkuin tavalliset palohaavat.
Jotta ei useampia tuonlaisia tapauksia sattuisi, vedettiin niinkutsuttu aurinkopurje ruoripy?r?n yli ja pingoitettiin leetankoihin, ja t?t? sitten tavan takaa kostuteltiin vedell?, etteiv?t auringon s?teet p??sseet sen l?vitse vaikuttamaan.
Viisikuudetta vuorokautta my?t??ns? purjehdittuamme tulimme onnellisesti pasaatiin. Ilmassa vallitsi sama tasainen, suloinen l?mmin ja tuuli henki y?t, p?iv?t aina samaan suuntaan, niin ettei k?ytt? eik? purjetta tarvinnut koskettaa kolmeen viikkoon. Vartijaakaan ei tarvinnut laivan kannella vaihtaa. Paitsi ruorimiest? ja kokka- sek? m?rssynvartijaa sai joka mies h?iritsem?tt? lev?t? koko y?n; tuskin lopulta en?? p?iv?ll?k??n miehist? tiesi, kenen vuoro oli lev?t?, kenen ulkona olla.
Sateisilla s?ill? me tukimme kannen rajassa olevat vesiviem?rit ja kokosimme sill? tavalla vett? laivan kannelle. Siin? sitten toiset kylpiv?t, toiset pesiv?t vaatteitansa, toiset suotta aikojansa ilvehtiv?t; sill? vesi oli niin suloisen haaleata, ik??nkuin l?mpim?ss? saunassa.
Er??n? kauniina p?iv?n? saimme ?kkiarvaamatta oivallista tuoretta kalakeittoa. Sanotaan, ettei hiiri juokse makaavan kissan suuhun, mutta t?ss? tapauksessa ei se sananlasku paikkaansa pit?nyt.
Laiva kiiti eteenp?in 8 solmun v?li? tunnissa. Kello 5 ajoissa aamulla oli melkein hankapurje. Minulla oli vuoroni olla kannella. Ajan vietoksi otin kaukoputken ja t?hystelin sill? taivaanrantaa ja vast'ik??n noussutta aurinkoa, joka hurmaavan kauniilla ruskollaan kultaili etel?isen meren v?lkkyvi? laineita. Yht'?kki? hy?kk?si suunnaton parvi lentokaloja laineista ja lensi toiselta aallon harjalta toiselle. Mik? runollinen, lumoava n?ky! Niinkuin lukemattomat jalokivet v?l?htiv?t ne nousevan auringon valossa, ja kerta toisensa j?ljest? uudistui tuo soma n?ky. Parvi tuli yh? l?hemm?ksi suoraa p??t? laivaamme kohti. Min? huusin kapteenille, joka juuri oli tulossa kannelle, ja h?n, huomattuaan kalaparven, ryhtyi heti ruoriin ja k??nsi laivan ?kki? my?t?tuuleen kalaparven ollessa ainoastaan noin viiden sylen p??ss? laivasta. Samalla parvi taasen teki hypp?yksen, ja kapteeni antoi laivan tehd? pienen k??nn?ksen parvea kohti. Silloin oli koko parvi, pari kolme sataa kalaa, sekaantunut tai tarttunut limaisista siivist??n laivan sivuun, kanteen ja hytin seiniin, niin ett? koko toinen puoli laivaa oli valkoisena kaloista.
Ei sitten muuta kuin joka mies kokoomaan kaloja laivan sankoihin, patoihin ja mik? mihinkin, ja n?ist? sitten kokki apumiehineen hernerokan asemesta sai ruveta valmistamaan oivallista kalakeittoa.
Lentokala on n??lt??n ja kooltaan silakan kaltainen; eroituksena vaan on se, ett? sen uimukset ovat jotenkin yht? pitk?t kuin itse kalakin, ja ne ovat muodostuneet siipien kaltaisiksi, niin ett? kala niiden avulla voi pyr?ht?? laineista ilmaan ja siin? jonkun matkan vauhdissaan eteenp?in menn?. N?m? siipi-uimukset ovat niin limaiset, ett? jos kala tulla surahtaa laivan kylkeen, niin tarttuu se siihen eik? helti? ennenkuin seuraava laine siit? viruttaa sen irti. Ja jos kala on niin ylh??lle kohonnut, ett? se singahtaa laivan kannelle, j??pi se siihen eik? voi siit? liikkua, niin ett? sen helposti voi kiinni saada ilman mit??n pyydyksi?.
Yhdeks?nten?kymmenenten? p?iv?n? l?ht?p?iv?st? lukien n?imme taasen toisenlaatuisen juhlakulun meren asujanten valtakunnassa.
Oli taasen suloinen iltap?iv?. Noin kolmen ajoissa istuskelin kajuutan katolla ja vetelin p?iv?llishaikuja kaikessa rauhassa, muistellen kaipauksella Marya, jonka kuvaa en viel? ollut voinut syd?meni sopesta poistaa. Silloin alkoi vasemmalta puoleltani, tuulen puolelta, kuulua outoa suhinata, kummallista melskett? ja puhalluksia. Kavahdin seisoalleni, ja arvatkaapa mit? n?in? N?in tuulen puolella, niin pitk?lt? kuin silm? kantoi, lukemattoman joukon pieni? valaskaloja, jotka muodostivat ik??nkuin kiehuvan kosken, sill? ne tulivat s??nn?llisiss? riveiss? kuin sota-armeija ja vuoronsa mukaan rivi rivilt? heittiv?t h?r?npylly? veden pinnassa, niin ett? niiden koko ruumis tuli n?kyviin. Ja samassa kun p?? taasen tuli veden alta n?kyviin, p??sti