Merimiehen matkamuistelmia II

matkamuistelmia II, by Aukusti H?gman

Project Gutenberg's Merimiehen matkamuistelmia II, by Aukusti H?gman This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Merimiehen matkamuistelmia II Maalla ja merell?
Author: Aukusti H?gman
Release Date: November 20, 2006 [EBook #19873]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA II ***

Produced by Tapio Riikonen

MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA II
Maalla ja merell?
Kertoeli
AUKUSTI H?GMAN
Tekij?n kustannuksella, Tampere, 1892.

Edellisess? vihkossani olen min? kertonut Martha Brokerin haaksirikon ja niit? k?rsimyksi?, joita me, siit? pelastuneet, saimme kest??, miten me vietimme erakko-el?m?t?mme asumattomalla saarella ja miten sielt? viimeinkin pelastuimme. Niin ik??n on siin? kerrotuksi tullut rakkaan Mary-vainajani kuolema ja minun tuloni Liverpooliin, jossa minua hoidettiin, kunnes taasen jaloilleni kykenin.
Kukaan ajattelevainen ihminen ei suinkaan ihmettele, ett? olin kerrottujen tapausten ja k?rsimyksieni j?lkeen menett?nyt haluni levottomalla merell? kulkujani jatkaa.
Nyt oli hartain haluni ensinn?kin matkustaa Glasgowiin rakkaan Mary-vainajan kotiin, h?nen armaitten vanhempainsa luokse, saadakseni sitten heilt? omin korvin kuulla Maryn kohtalon ja h?nen onnettoman loppunsa oikeat syyt.
Sen vuoksi kirjoitin Glasgowiin pitk?n ja seikkaper?isen kirjeen, jossa perinpohjin selvitin tapaukset ja osittain Martha Brokerin haaksirikon syyt ynn? lopuksi pyysin matkarahoja p??st?kseni itse Glasgowiin.
Mutta ihminen s??t??, Jumala p??tt??. Sen sairashuoneen johtaja, jossa olin potenut, tahtoi v?ltt?m?tt?, ett? minun piti viel? tehd? joku purjehdusretki, koska niinkuin h?n mainitsi, en muutoin voisi j?lleen saada kadotettua terveytt?ni ja voimiani; min? en h?nen mielest??n muuten saanut tarpeeksi raitista ilmaa hengitt??kseni, johon kumminkin merimatkoilla jo niin olin tottunut. Ja jopa rupesin itsekin samaa ajattelemaan, oltuani jo n?in kauan t?ss? suuressa kaupungissa, jonka ilma ei suinkaan ollut puhtainta laatua.
L??k?ri, joka oli gentlemanni sanan oikeassa merkityksess?, tarjoutui hankkimaan minulle paikan er??sen laivaan, jonka oli m??r? muutaman p?iv?n kuluttua l?hte? Kalkuttaan It?-Indiassa. T?m?n p??llik?n kanssa h?n sanoi olevansa hyv?ss? tuttavuudessa. Viel? sen lis?ksi lupasi t?m? jalomielinen ihmisyst?v? hankkia tarkkoja tietoja E:n perheoloista Glasgowista ja l?hett?? saamansa tiedot minulle kirjeess? Kalkuttaan.
Sinne t?nne asiata harkittuani katsoin vihdoin k?yt?nn?llisemm?ksi seurata h?nen neuvojaan ja l?hte? merimatkalle, vallankin kun en saanut toivottua vastausta enk? odotettuja matkarahoja Glasgowista.
Viikon kuluttua siit?, kun olin terveen? p??ssyt sairashuoneesta, sitouduin palvelukseen rautaiseen rekattiin Breacin Castleen. Minut kirjoitettiin palkattomaksi matruusiksi, ja minun oli m??r? tehdyn sopimuksen mukaan ottaa osaa laivan t?ihin, sen mukaan kuin voimani sietiv?t, jota vastaan sitten saisin nauttia vapaan ruoan ja asunnon laivassa, kunnes olisin niin paljon voimistunut, ett? voisin tarpeen ja lain mukaisesti t?ytt?? matruusin teht?v?t laivassa.
Siis ulos taasen meren myrskyihin, harjanteille vaahtop?isten laineitten, kentiesi uusiin vaaroihin ja k?rsimyksiin ja ehk? sittenkin saamaan kostean haudan levottoman meren pohjassa syvyydess?! Mutta mit?p?s siit?; sep? se onkin merimiehen oikea hauta, samoin kuin sotilaan verinen taistelutanner.
Eik? olekaan merimiehen tapa surra eik? olla alakuloinen. Kun tulin taasen ulapalle, olin j?lleen hyvinkin pian kotiutunut Breacin Castlessa ja muutamissa p?iviss? unhottanut vastenmielisyyteni meriel?m??n. Ja niin min? hauskojen toverieni, iloisten meripoikain seurassa sain pian entisen hilpe?n meril?isen luonteeni takaisin.
Ihmeellist? kyll?, rupesivat odottamattoman pian voimanikin lis??ntym??n p?iv? p?iv?lt?, niin ett? kolmen viikon kuluttua jo tunsin terveyteni olevan jota kuinkin entisell??n, vaikka valitettavasti en entisi? voimiani ole tuon onnettoman haaksirikon j?lkeen milloinkaan takaisin saanut.
Viidenten?nelj?tt? vuorokautena Liverpoolista l?htemisemme j?lkeen tapahtui Breacin Castlessa omituisen surullinen tapaus. En saata sit? t?ss? j?tt?? kertomatta, vallankaan kun se minulle toi onnellisen seurauksen.
Ensimm?inen per?mies Mr. Dalton kansallisuudeltaan englantilainen, oli v?h?? ennen Breacin Castleen tuloansa menett?nyt nuoren rakastetun vaimonsa, joka ?kki? kuoli, ennen kuin he olivat avio-onnensa t?ytt? yhdeks?? kuukautta yhdess? nauttineet. T?m? h?nen vaimonsa ?kkin?inen kuolema oli vaikuttanut Mr. Daltoniin niin masentavasti, ett? mies parka oli muuttunut sangen alakuloiseksi ja raskasmieliseksi.
Er??n? tyynen?, kauniina kuutamoy?n? ?sken mainittuna vuorokautena, noin kello kahdentoista aikaan, oli h?n keskustellut ruorimiehen kanssa tavattoman vilkkaasti. Siin? h?n oli valittanut painavaa suruansa sek? pakotusta p??ss??n ja rinnan alla syd?men kohdalla. Sit? paitsi oli h?n ollut tavallista levottomamman n?k?inen sek? ilmaissut toivovansa, ett? h?n pian saisi purjehtia rauhallisempaan satamaan, oman ik?v?idyn ja armaan Katiensa luo.
T?m?n keskustelun kest?ess? oli ruorimies huomannut, ett? Dalton tuostakin oli luonut levottomia, hourailevan tapaisia silm?yksi? yl?s maston huippua kohden.
Vihdoin oli h?n viitannut yl?s samaan suuntaan ja v?r?htelev?ll?, pelonalaisella ??nell? huudahtanut: "Katsos tuonne, John; tuolla h?n seisoo, oma armaani, ihka el?v?n? ja viittoo minua luoksensa. Oi, katsopas vaan h?nen hurmaavia silmi?ns? ja kirkasta seppelett? h?nen hiuksillansa!"
Mielenh?iri?t? osoittavalla innolla oli h?n sitten riist?nyt p??lt??n nuttunsa ja rient?nyt yl?s mastoon. Ja ennenkuin ruorimies oli kerinnyt kapteenille h?t?kelloa soittaa ja t?m? p??ssyt laivan kannelle, oli Dalton jo enn?tt?nyt yl?s. Kun sitten kapteeni vihdoin saapui kannelle ja asian laidan kuultuaan l?hetti muutamia matruuseja h?nen j?ljess??n, kuului per?mies Dalton jo maston huipussa ep?selvill? sanoilla ja mielipuolen valittavalla ??nell? sopertelevan: "Oi, Katie! Siell?k? olet, armaani? Odota minua viel? silm?nr?p?ys, min? tulen, vihdoinkin tulen luoksesi, tulen oman lemmittyni, armaan puolisoni luokse!"
Samalla h?n levitti k?tens? ja sy?ksyi huimaavasta korkeudesta syvyyteen.
Kapteenin komennuksen mukaan k??nnettiin laiva heti vastatuuleen; pelastusvene laskettiin alas ja soudettiin sille kohdalle, mihin onneton oli hyp?nnyt.