siihen
pannaan tavarat; loput valmistukset teen laivassa. Tule, Charly, tule!"
Kuumeentapaisesti tartuin häntä käsivarteen, vetääkseni häntä mukaani.
"Pysähdy! Tyynny, rakas Tony!" rauhoitteli hän. "Olet noin kiihkoisa,
etkä Maryä muistakaan? Etkö menisi häntä hyvästijättämään? Mitä
pahaa hän on tehnyt sinulle, että niin kylmästi kohtelisit häntä, joka
sinua...?"
"Charly!" huusin minä, "älä puhu enempää! Säästä minua, jos minua
rakastat; minä en voi häntä nähdä; en voi katsoa hänen hurmaaviin
silmiinsä enkä koskettaa hänen kättään, joka panee koko olentoni
värisemään, vereni kuohumaan ja ikään kuin sähkövirta menisi
suonieni lävitse. Ei, rakas Charly, anna minun kiiruhtaa täältä pois, se
on parempi meille kaikille; minä rakastan sisartasi Maryä!" sanoin
langeten hänen kaulaansa, ja kyyneleet tulivat silmiini.
"Rakas Tony, älä suotta noin itseäsi vaivaa," kuulin Charlyn minua
lohduttavan. "Minä olen jo kauvan teidän molempain tilanne
huomannut ja sen äidillenikin ilmoittanut ja taivuttanut hänet asiallenne
suosiolliseksi. Olenpa ottanut vielä isänikin siihen taivuttaakseni.
Tiedän kyllä hänen ankaruutensa. Mutta kolmen yksimielisen voimat
varmaankin kykenevät hänet kukistamaan. Ja mitä sinä olet meille ja
Marylle tehnyt, se oikeuttaa sinun saamaan hänet paremmin kuin
kenenkään muun. Huomenna annat varman vastauksen ehdotuksiini.
Isä tulee aamujunassa, ja hän sitä vaatii. Mary on vierashuoneessa, ja
luulen hänen odottavan nähdäksensä sinua. Mene, minä tulen puolen
tunnin kuluttua jäljessäsi. Sitten menemme kaikin kolmisin teaatteriin.
Jää hyvästi nyt niin kauvaksi. Mene ja ole mies!"
"Rakas Charly!" huudahdin, "kuinka sinä olet jalosydäminen ja hyvä
minua kohtaan; miten voinen ystävyytesi palkita ja sinun sekä äitisi
rakkauden maksaa?"
"Sillä, että olet hyvä Maryä kohtaan etkä kiusaa häntä, karttamalla
häntä," kuiskasi hän korvaani.
Sen sanottuaan hän meni, jalo ystäväni. Minä jäin huoneeseni, pesin
kasvoni ja menin Maryn luokse; mutta toisenlaisilla tunteilla kuin
ennen.
Tultuani vierashuoneesen, näin hänen istuvan sohvalla yksinään. Hän
näytti nukahtaneen, kosk'ei huomannut tuloani. Tuumin itsekseni,
kääntyisinkö takaisin yhtä huomaamatta kuin olin tullutkin, vai
odottaisinko, kunnes hän heräisi. Rohkasin kuitenkin itseni, lähenin
muutaman askeleen ja pysähdyin häntä ihailemaan. Oi, miten hän oli
suloinen tuossa uinuessaan! Enpä rohkene yritelläkään häntä kuvailla,
sillä en siinä kuitenkaan onnistuisi; vajanaisilla piirteilläni vaan koko
kuvan turmelisin.
Kauvan aikaa seisoin siinä silmiäni hänestä luomatta, tuosta
lumoavasta, suloisesta tytöstä. Vihdoin ojensin molemmat käteni häntä
kohden ja melkein kuiskasin:
"Mary! Mary! Herää; minä tulin jäähyväisiä lausumaan; huomena
lähden täältä!"
Viimeiset sanat lausuin niin kuuluvasti, että Mary säpsähtäen heräsi ja
hiljaisesti huudahtaen hypähti ylös.
"Tekö se olettekin?" kuulin hänen herttaisen äänensä lausuvan? "Miksi
seisotte siinä niin kummallisen näköisenä, Tony?"
Pääni painui alas, katseeni kiintyi laattiaan, ja lausuin niin vakavalla,
rauhallisella äänellä kuin voin:
"Mary! Tulin lausumaan jäähyväiseni, sillä huomenna lähden meren
myrskyisiä laineita kyntämään. Ei vesilintu kuivalla menesty, eikä
Pohjolan lumi auringon paisteessa koossa pysy, se sulaa, se katoo
olemattomiin. Mary! Kiitos suloisesta seurastanne, kiitos niistä
hauskoista hetkistä, jotka olen teidän seurassanne viettänyt; kiitos
ystävyydestänne vierasta merimiestä kohtaan! Kiitos, armas Mary,
kaikesta hyvästä, mitä olen nauttinut täällä! Ja nyt hyvästi, Mary!
Jumala teitä siunatkoon ja tehköön teidät onnelliseksi, onnellisemmaksi
kuin minä olen!"
Olin lähteä hänen kättään puristamatta, sanaakaan häneltä vastaukseksi
saamatta. Luulin hänen toivovan pääsevänsä minusta, sillä en ollut
puhuessani katsonut häneen enkä siis huomannut, minkä vaikutuksen
sanani häneen tekivät. En rohjennut nytkään katsoa hänen silmiinsä,
astuin vaan askeleen takaperin, hiljakseen ovea lähestyäkseni. Mutta
silloin kuulin äänen, joka sai sydämeni kiivaammin sykkimään.
"Tony! Tony! Miksi olette noin kovasydäminen minulle?' Istukaa tähän
ja puhukaamme järkevästi keskenämme!"
Minä lähestyin häntä hitain askelin. Seisoin hänen vieressään; näin,
miten hänen povensa kohoili mielenliikutuksesta ja miten hänen oli
vaikea salata tunteitaan.
"Minä rakastan sinua, suloinen impi," pääsi vastoin tahtoanikin
huuliltani, ja minä tartuin hänen pieneen kätöseensä. "Nyt tiedät kaikki,
kallis Mary; tiedät, miksi olen onneton. Sinun rakkauttasi en pyydä,
sillä sitä en rohkene. Muistele minua veljenäsi, kun meren
myrskyaalloilla kiidän tuntematonta tulevaisuuttani kohden. Ja nyt,
anna minun mennä, Mary! Nyt olen rauhoitettu tietäessäni, ettet minua
halveksi."
"Tony!" kuiskasi hän, "sinä et saa mennä; et saa jättää minua, sillä
sinutta en ole onnellinen!"
"Oi!" huudahdin, kavahtaen seisaalleni; "onko se mahdollista, onko se
totta?"
"On," vastasi hän vakavasti. "Se on totta, rakas Tony. Kuka muu voisi
minut onnelliseksi tehdä kuin juuri sinä; ketä muuta voisin rakastaa?
Minua ei sinusta eroita muu kuin kuolema, sillä oman henkesi uhallapa
sinä olet minut kuolemasta pelastanut; siksi tahdon elääkin sinulle."
"Mutta isäsi, armas Mary?" muistutin minä.
"Isäni? Kyllä äitini sekä veljeni ja minä itse sen asian selvitämme, sillä
me olemme samaa mieltä."
Siinä istuimme sitten kotvasen aikaa, puhellen yhtä ja toista sekä
nauttien rakastuneitten suloista onnea.
Emme huomanneetkaan, että Charly äitinensä seisoi edessämme.
"Äiti, siunaa meitä!" huudahti Mary, nähdessään äitinsä. "Me olemme
toisemme omat ainaisesti."
Minä säikähdin ensin. Mutta vielä suuremmaksi kävi hämmästykseni,
kun äiti sanaakaan lausumatta syleili meitä molempia sangen
liikutettuna ja onnitteli meitä, rakkaita lapsiansa.
Charly näytti olevan onnellisin ja iloisin meistä kaikista. Hän suuteli ja
syleili vuoroon äitiään, sisartaan ja minua.
Vielä samana iltana pidettiin äidin ja Charlyn toimesta salaiset
kihlaajaiset papin läsnäollessa. Asia päätettiin pitääkin tärkeänä
salaisuutena toistaiseksi, kunnes saataisiin asiat selvitetyiksi
kauppaneuvoksen kanssa ja hänen suostumuksensa.
Pitkän keskustelun jälkeen
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.