Merimiehen matkamuistelmia I | Page 9

lausui kauppaneuvos hetkisen vaiti oltuaan. H?n n?kyi ajattelevan jotakin t?rke?t? tai tekev?n jotakin p??t?st?.
"No, jos niin on, Tony," lausui h?n, minuun k??ntyen; "niin tapahtukoon tahtosi. Kernaammin kuitenkin olisin suonut sinun j??v?n t?nne, sill? sin? olet mieleiseni ja sopiva siihen toimeen, mink? olen sinulle aikonut. Mutta ehk? vasta mielesi muuttuu. Koska ei Martha Brokerissa viel? ole per?miest?, niin mene sin? siksi, poikani! Tosin olet viel? liian nuori. Kokemustasi en tahdo ep?ill?; mutta kun otan sinut omalla ehdollani, niin ei ole kenell?k??n mit??n sanomista. Kapteeni Dawyson on kunnon mies, johon voit t?ydellisesti luottaa. Jos taitoa huomaisit puuttuvasi, niin luota huoleti h?neen kuin is??si. Olet tutustunut h?neen t??ll?; h?n suostuu puolestaan tekem??n, mit? voi, hyv?ksesi. Jos niin haluat, niin saat jo huomenna ryhty? toimeesi."
Min? olin j?nnitetyin mielin kuunellut kauppaneuvoksen puhetta enk? ollut mitenk??n pysy? niin kauvan paikoillani, kunnes tuo kunnon mies lopetti. Nyt hyp?hdin yl?s ja tartuin h?nen k?teens?.
En tiennyt, miten osottaa kiitollisuuttani h?nelle. Kauppaneuvosta n?kyi minun innostukseni huvittavan.
"Istu," jatkoi h?n taasen. "En tahdo, ett? tuosta minua noin kiittelet. Min? olen velkaa sinulle enemm?n kuin milloinkaan voin maksaa, sill? sin?p? annoit minulle rakkaan Maryni, joka sinutta nyt olisi tuolla ylh??ll?."
Nyt, ajattelin, olisi aika lausua pyynt?ns?; mutta samassa Charly, joka n?ytti ymm?rt?neen aikomukseni, loi minuun silm?yksen, joka minut sai luopumaan aikeestani. Luulin ymm?rt?neeni h?nen ajattelevan: "ei ole viel? aika; kyll? min? sen asian hoidan."
Kauppaneuvos n?kyi tulevan murheelliseksi, muistaissaan tuota kauheata p?iv??. H?n ei lausunut sanaakaan pitk??n aikaan, vaan istui mietteihins? vaipuneena.
Charly viittasi minulle, ett? l?htisimme. Mutta samassa kavahti kauppaneuvos seisomaan.
"Tony!" sanoi h?n; "olin unohtaa viel? t?m?n." H?n otti taskustaan jotakin ja antoi minulle, sanoen sen olevan minulle muistona Elokuun viidennest? p?iv?st?.
Avasin paperin ja n?in kotelon, joka sis?lsi kultarahan. Siin? oli kuningatar Viktorian kuva keskell? toisella puolen ja reunan ymp?ri kirjoitus: "Ihmishengen pelastuksesta merih?d?st? 5/8 1876." Toisella puolen oli taiteellisesti piirretty kuohuva meri, kaatunut vene ja merimies uppoamaisillaan olevan naisen kanssa. Reunaan oli leikattu sanat: "Rohkeutta! Luota Jumalaan!"
Kun aioin h?nt? menn? kiitt?m??n muistorahasta, joka ei ollut mik??n halpa kappale, oli h?n jo hiipinyt pois huomaamattani. H?n ei huolinut kiitollisuuteni osoituksista, jalo vanhus. Sit? hartaammin ilmaisin tunteeni Charlylle. Min? kiersin k?teni h?nen kaulaansa ja olin iloinen. Oi, kuinka herttaisia ihmisi? he kaikki olivat; sill? Charlynkin kanssa olimme tulleet semmoisiksi yst?viksi, ett? olisimme antaneet vaikka syd?nveremme toistemme puolesta.
Mutta lopettakaamme t?m? ja j?tt?k??mme sikseen seuraavan kahdeksan p?iv?n tapaukset, hyv?stij?t?t ja valmistukset, l?ht?pidot, Maryn ja minun viimeinen kohtaukseni.
Oi, se oli onnellinen hetki, mutta katkera samassa! Jos olisin tiennyt t?m?n j??v?n viimeiseksi kerraksi, mink? suljin tuon itkev?n immen sykkiv?? syd?nt?ni vastaan, niin olisin tuhat kertaa mieluummin j?tt?nyt sikseen kunnianhimoisen loistavan tulevaisuuden toiveeni merell?. Mutta ihminen ei n?y voivan kohtaloansa v?ltt?? eik? olevan oman onnensa sepp?.
Marraskuun 13 p?iv? valkeni ihanana ja kirkkaana. Laivamme keinui peilikirkkaalla vedenpinnalla ulkosatamassa t?ydess? lastissa ja valmiina levitt?m??n siipens? lent??kseen valtamerta mahtavaa kohti maita kaukaisia. Kapteeni itse oli viel? maissa.
Kello 11 p?iv?ll? oli m??r? l?hte?. H?nt? vaan viel? odotimme. On siis viel? aikaa odotellessa luoda pieni tarkastava silm?ys laivaan.
Astukaamme ensin keulassa olevaan merimiesten asuntoon kannen alle. Miehet ovat juuri aamiaisella. Heit? on siin? 15 miest? paapuurin (vasemman kyljen) puolella, toiset 15 styyrpuurin (oikean kyljen) puolella; kaikki nuoria, terveit? miehi?, nuoruuden parhaassa kukoistuksessa. Ainoastaaan tuolla ja t??ll? n?kyy joukossa joku vanhempi kurttunaamainen merikarhu. Ilo loistaa joka miehen kasvoista. Keskustelu on hyvin meluavata; et voi seurata sit?, sill? toinen toistaan iloisemmin kertoo kukin toverilleen yht? ja toista.
Menemme sitten laivan keskim?isiin suojuksiin. Niiss? asuvat merimiesten vanhin, purjemestari, puusepp?, p??kokki ja koneenk?ytt?j?, sill? laivassa oli my?s pieni h?yrykone, jonka avulla voi pumputa veden laivasta, nostaa ankkurin, lastata tahi purkaa raskaampia tavaroita, jonka t?hden viimeksimainittukin laivassa tarvittiin. Siell? asui my?s nelj? meri-oppilasta, jotka puolestansa maksoivat ja seurasivat mukana oppiakseen laivan p??llik?iksi, ensin per?miehiksi ja sitten eteenp?in. Hekin olivat aamiaisella, mutta n?yttiv?t olevan vakavammalla tuulella. Koko v?ki oli skandinaavialaista, paitsi pojat, jotka olivat englantilaisia.
Jos mihin katsoi, vallitsi kaikkialla mallikelpoinen j?rjestys ja puhtaus. En miss??n huomannut mit??n moitittavaa. Mutta alaper?mies Stephens olikin kunnon mies, joka kykeni kaikinpuolin pit?m??n j?rjestyst? ja puhtautta yll? ja joka olisi ensim?iseksi per?mieheksi monta vertaa paremmin sopinut kuin min?; mutta nyt oli sallimus m??r?nnyt toisin. Sen vuoksi olinkin j?tt?nyt kaikki h?nen huostaansa ja valtaansa, ett? h?n sai toimia, miten parhaaksi n?ki. Siit? luulikin miehist? aina siihen saakka, kun ankkuria k?ytiin nostamaan, ett? h?n oli ensim?inen ja min? toinen per?mies, sill? silloin vasta esiinnyin oikeassa toimessani.
Mutta tuolta jo l?henikin kauppaneuvoksen pieni h?yrypursi. Tunsin sen jo et??mp?? vallan hyvin, sill? monta kertaa olimme Maryn ja Charlyn kanssa olleet sill? huviretkill?. Juoksin ottamaan kiikarini. Oi, siell? oli minun Marynikin! Charly, kauppaneuvos, kapteeni Dawyson olivat siin?, ja viel? nelj? naista, joita en tuntenut.
Mary ja Charly huomasivat minut takakannen sillalla. He h?ilyttiv?t nen?liinojaan, ja min? vastasin samoin.
Pian olivat he laivan sivulla ja nousivat yl?s portaita my?ten, kapteeni edell?. H?n esitti minulle vaimonsa, vanhemman tytt?rens? Lisi Megyn ja nuoremman Nellyn. He l?htiv?t seurassamme St. Pransiskoon. Kumarsin kohteliaasti toivottaen heit? tervetulleiksi, onnellista matkaa y.m.s. sek? autoin heit?