Merimiehen matkamuistelmia I | Page 8

Ja mit? sin? olet meille ja Marylle tehnyt, se oikeuttaa sinun saamaan h?net paremmin kuin kenenk??n muun. Huomenna annat varman vastauksen ehdotuksiini. Is? tulee aamujunassa, ja h?n sit? vaatii. Mary on vierashuoneessa, ja luulen h?nen odottavan n?hd?ksens? sinua. Mene, min? tulen puolen tunnin kuluttua j?ljess?si. Sitten menemme kaikin kolmisin teaatteriin. J?? hyv?sti nyt niin kauvaksi. Mene ja ole mies!"
"Rakas Charly!" huudahdin, "kuinka sin? olet jalosyd?minen ja hyv? minua kohtaan; miten voinen yst?vyytesi palkita ja sinun sek? ?itisi rakkauden maksaa?"
"Sill?, ett? olet hyv? Mary? kohtaan etk? kiusaa h?nt?, karttamalla h?nt?," kuiskasi h?n korvaani.
Sen sanottuaan h?n meni, jalo yst?v?ni. Min? j?in huoneeseni, pesin kasvoni ja menin Maryn luokse; mutta toisenlaisilla tunteilla kuin ennen.
Tultuani vierashuoneesen, n?in h?nen istuvan sohvalla yksin??n. H?n n?ytti nukahtaneen, kosk'ei huomannut tuloani. Tuumin itsekseni, k??ntyisink? takaisin yht? huomaamatta kuin olin tullutkin, vai odottaisinko, kunnes h?n her?isi. Rohkasin kuitenkin itseni, l?henin muutaman askeleen ja pys?hdyin h?nt? ihailemaan. Oi, miten h?n oli suloinen tuossa uinuessaan! Enp? rohkene yritell?k??n h?nt? kuvailla, sill? en siin? kuitenkaan onnistuisi; vajanaisilla piirteill?ni vaan koko kuvan turmelisin.
Kauvan aikaa seisoin siin? silmi?ni h?nest? luomatta, tuosta lumoavasta, suloisesta tyt?st?. Vihdoin ojensin molemmat k?teni h?nt? kohden ja melkein kuiskasin:
"Mary! Mary! Her??; min? tulin j??hyv?isi? lausumaan; huomena l?hden t??lt?!"
Viimeiset sanat lausuin niin kuuluvasti, ett? Mary s?ps?ht?en her?si ja hiljaisesti huudahtaen hyp?hti yl?s.
"Tek? se olettekin?" kuulin h?nen herttaisen ??nens? lausuvan? "Miksi seisotte siin? niin kummallisen n?k?isen?, Tony?"
P??ni painui alas, katseeni kiintyi laattiaan, ja lausuin niin vakavalla, rauhallisella ??nell? kuin voin:
"Mary! Tulin lausumaan j??hyv?iseni, sill? huomenna l?hden meren myrskyisi? laineita kynt?m??n. Ei vesilintu kuivalla menesty, eik? Pohjolan lumi auringon paisteessa koossa pysy, se sulaa, se katoo olemattomiin. Mary! Kiitos suloisesta seurastanne, kiitos niist? hauskoista hetkist?, jotka olen teid?n seurassanne viett?nyt; kiitos yst?vyydest?nne vierasta merimiest? kohtaan! Kiitos, armas Mary, kaikesta hyv?st?, mit? olen nauttinut t??ll?! Ja nyt hyv?sti, Mary! Jumala teit? siunatkoon ja tehk??n teid?t onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin min? olen!"
Olin l?hte? h?nen k?tt??n puristamatta, sanaakaan h?nelt? vastaukseksi saamatta. Luulin h?nen toivovan p??sev?ns? minusta, sill? en ollut puhuessani katsonut h?neen enk? siis huomannut, mink? vaikutuksen sanani h?neen tekiv?t. En rohjennut nytk??n katsoa h?nen silmiins?, astuin vaan askeleen takaperin, hiljakseen ovea l?hesty?kseni. Mutta silloin kuulin ??nen, joka sai syd?meni kiivaammin sykkim??n.
"Tony! Tony! Miksi olette noin kovasyd?minen minulle?' Istukaa t?h?n ja puhukaamme j?rkev?sti kesken?mme!"
Min? l?hestyin h?nt? hitain askelin. Seisoin h?nen vieress??n; n?in, miten h?nen povensa kohoili mielenliikutuksesta ja miten h?nen oli vaikea salata tunteitaan.
"Min? rakastan sinua, suloinen impi," p??si vastoin tahtoanikin huuliltani, ja min? tartuin h?nen pieneen k?t?seens?. "Nyt tied?t kaikki, kallis Mary; tied?t, miksi olen onneton. Sinun rakkauttasi en pyyd?, sill? sit? en rohkene. Muistele minua veljen?si, kun meren myrskyaalloilla kiid?n tuntematonta tulevaisuuttani kohden. Ja nyt, anna minun menn?, Mary! Nyt olen rauhoitettu tiet?ess?ni, ettet minua halveksi."
"Tony!" kuiskasi h?n, "sin? et saa menn?; et saa j?tt?? minua, sill? sinutta en ole onnellinen!"
"Oi!" huudahdin, kavahtaen seisaalleni; "onko se mahdollista, onko se totta?"
"On," vastasi h?n vakavasti. "Se on totta, rakas Tony. Kuka muu voisi minut onnelliseksi tehd? kuin juuri sin?; ket? muuta voisin rakastaa? Minua ei sinusta eroita muu kuin kuolema, sill? oman henkesi uhallapa sin? olet minut kuolemasta pelastanut; siksi tahdon el??kin sinulle."
"Mutta is?si, armas Mary?" muistutin min?.
"Is?ni? Kyll? ?itini sek? veljeni ja min? itse sen asian selvit?mme, sill? me olemme samaa mielt?."
Siin? istuimme sitten kotvasen aikaa, puhellen yht? ja toista sek? nauttien rakastuneitten suloista onnea.
Emme huomanneetkaan, ett? Charly ?itinens? seisoi edess?mme.
"?iti, siunaa meit?!" huudahti Mary, n?hdess??n ?itins?. "Me olemme toisemme omat ainaisesti."
Min? s?ik?hdin ensin. Mutta viel? suuremmaksi k?vi h?mm?stykseni, kun ?iti sanaakaan lausumatta syleili meit? molempia sangen liikutettuna ja onnitteli meit?, rakkaita lapsiansa.
Charly n?ytti olevan onnellisin ja iloisin meist? kaikista. H?n suuteli ja syleili vuoroon ?iti??n, sisartaan ja minua.
Viel? samana iltana pidettiin ?idin ja Charlyn toimesta salaiset kihlaajaiset papin l?sn?ollessa. Asia p??tettiin pit??kin t?rke?n? salaisuutena toistaiseksi, kunnes saataisiin asiat selvitetyiksi kauppaneuvoksen kanssa ja h?nen suostumuksensa.
Pitk?n keskustelun j?lkeen sovimme my?s siit?, ett? menisin Martha Brokerilla purjehtimaan. T?t? Mary kyll? vastusteli kiven kovaan; mutta huomattuaan, ett? meri-uralla pikemmin p??sisin itsen?iseksi mieheksi, suostui h?nkin vihdoin siihen.
Matkalta, jonka arveltiin kest?v?n toista vuotta, palattuani rupeisin lukemaan kapteenin tutkintoa varten. Poissa ollessani lupasivat Charly ja kauppaneuvoksen rouva taivuttaa is?n liittoomme suostumaan.
Seuraavana aamuna menin Clarlyn kanssa kauppaneuvoksen luokse h?nen ty?huoneesensa. H?n oli juuri tullut kotiin ja luki parhaallaan kirjeit?, jotka olivat postissa saapuneet. Meid?t n?hty??n j?tti h?n heti lukemisen, tuli herttaisen yst?v?llisen? tervehtim??n minua k?dest? ja k?ski istumaan. Charly heitt?ytyi huolettomasti sohvan nurkkaan, otti p?iv?n sanomalehden ja n?kyi kiintyneen johonkin uutiseen.
Kauppaneuvos istahti, katsoi tutkivasti meit? kumpaakin hetken aikaa ja sanoi:
"Hyv?; miten ovat asiat, Charly?"
Charly ryk?si ensin ja vastasi ik??n kuin lehdest? lukien: "Is? kulta! Asiat ovat sill? kannalla, ettei Tony lupaa j??d? t?nne. Olen kokenut saada h?nt? luopumaan p??t?ksest??n, mutta h?n ei my?nn? tuumaakaan. Kun tulin maininneeksi Martha Brokeria, joutui h?n aivan haltioihinsa, sill? h?n ei n?y viihtyv?n maalla; merelle palaa h?nen mielens?. Turhaa on yritt??k??n h?nt? saada j??m??n. H?n on rakastunut Martha Brokeriin, niin ett? on luvannut siihen menn? vaikka kokkipojaksi."
"Onko niin?"