Merimiehen matkamuistelmia I

僰
matkamuistelmia I, by Aukusti H?gman

Project Gutenberg's Merimiehen matkamuistelmia I, by Aukusti H?gman This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Merimiehen matkamuistelmia I Ja haaksirikko
Author: Aukusti H?gman
Release Date: November 6, 2006 [EBook #19727]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I ***

Produced by Tapio Riikonen

MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I
Ja haaksirikko
Tositapausten mukaan kertoi
AUKUSTI H. [H?GMAN]
Tampereen Kirjapaino, Tampere, 1889.

Elokuun ilta v. 1876.
Sakea sumu peitti vaipallaan luonnon-ihanan seudun Glascowin kaupungin ymp?rist?ll?.
Jokainen noilla Brittein viheri?itsevill? saarilla k?ynyt tuntee hyvin tuon ikuisen sumun, joka ei hetkeksik??n vallan n?kym?tt?miin poistu, etenk??n sellaisista seuduista, joissa suurempaa liikett? harjoitetaan, nimitt?in laiva- ja tehdasliikett?. Sill? semmoisissa satamapaikoissa muun muassa ovat kivihiili-lastauspaikat, jotka lakkaamatta t?ytt?v?t ilman kivihiilen tomulla, koska niiss? korkeista torneista rautatien lastivaunuista pitkin sit? varten valmistettuja r?nnej? my?ten sy?st??n kivihiili? suorastaan laivan ruumaan, joten suurikin laiva muutamassa tunnissa tulee t?yteen lastiin.
Tuohon ainaiseen pilvivaippaansa onkin kunnon Glascowilainen tottumuksesta niin mieltynyt, ett? h?n ei oikein viihdyk??n muualla, miss? t?m? h?nen synnyinmaansa pilvinen taivas puuttuu.
P?iv? oli ollut paahtavan kuuma ja ilma tyyni koko p?iv?n. Mutta tyyni ei ollut minun mieleni. Rauhaton oli syd?meni, myrsky raivosi rinnassani; omaatuntoani kalvoi katumus mennytt? hurjaa, hy?dyt?nt? el?m?? muistellessani ja tutkiessani, kuinka himojeni orjaksi antautuneena juoppouden jumalan palveluksessa olin riehunut.
Yksin?isyytt? haluten, raitista ilmaa kaivaten, l?hdin Boarding-hausista (merimies-majasta) ulos k?velem??n. Jonkun ajan kuljeksittuani katua yl?s, toista alas, ohjasi sallimus askeleeni satamaan ja sielt? taasen eteenp?in meren rantaan. Vihdoin tuntiessani pient? v?symyst?, huomasin mielest?ni mukavan lev?hdyspaikan, johon istahdin, nauttiakseni raitista meri-ilmaa t?ydell? halulla.
V?hitellen vaivuin ajatuksiini, ihaellen avaraa n?kyalaa ja meren aaltojen majesteetillista kohoelemista ja laskemista. Nousuvesi oli juuri ruvennut laskeutumaan, se kun aina s??nn?llisesti laskeutuu kuusi tuntia ja taasen samanverran aikaa nousee, -- niin, nousuvesi oli juuri ruvennut laskeutumaan, ja laivatokkain sulut olivat suljetut; sill? jos ei niit? laskettaisi tiviisti kiinni, niin juoksisi vesi kuiville laivatokista, ja laivat j?isiv?t kuivalle maalle.
Ilta-aurinkokin ik??n kuin v?kivallalla tunkeusi sumun l?vitse, h?lvent?en hetkeksi savupilvi-vaipan, osoittaakseen kirkkautensa voimaa ja vieh?tt?en lumoavalla kauneudellaan ja harvinaisella v?rityksell??n, minua kumminkin, joka en ennen ollut semmoista tullut huomanneeksi.
T?t? ihaellessani tunsin itseni sanomattoman v?h?p?t?iseksi, kurjaksi olennoksi, hy?dytt?m?ksi, yksin?iseksi, onnettomaksi kuljeksijaksi, niinkuin tosin olinkin. V?hitellen n?in vaivuin haaveiluun, aatemaailman lent?v?ksi linnuksi. Eteeni selveni kurja tilani, huliviliel?m?ni hedelm?.
Olin jo ollut kaksi vuotta, melkein puoli kolmattakin, poissa kotimaastani, josta olin l?htenyt muka rikkautta ja rauhaa etsim??n, kunniaa ja viisautta kokoomaan.
Kuinka olin k?ytt?nyt tuon ajan? Olinko edistynyt toiveissani? Miss? olivat nuo haaveksitut rikkaudet, joita olin niin toivorikkaana kokoomaan l?htenyt?
Tuonlaisia ynn? muita semmoisia kysymyksi? soi omassatunnossani. Mit? noihin voin vastata, mitenk? itse?ni puolustaa?
Niin, ensinn?kin t?ytyi huomata, ett? lompakkoni oli typi tyhj?; eik? ollut mit??n s??st??n muuallakaan joutunut.
Mihin olivat nuo jotenkin runsaat ansaitsemani varat joutuneet; mihin ne olivat uponneet?
Tunnustaa t?ytyi, ett? nuo lukuisat, kirotut merimiesten yst?v?t olivat ne yst?v?llisesti huostaansa korjanneet, kun ei merimies raukka itse niit? voinut s?ilytt??; ja siell? ne olivatkin niin hyv?ss? tallessa, ettei ikin? niit? en??n n?hd?k??n tarvinnut.
Keit? nuo yst?v?t sitten ovat, jotka niin hyv?? huolta pit?v?t tuhmista meripojista, jotka eiv?t itse kykene rahojaan s?ilytt?m??n?
Niin, noita yst?vi? on merimiehell? sangen paljo. Ensinn?kin laivan saapuessa ulkomaiseen satamaan, tulee heti laivaan joukko yst?v?llisi? niinsanottuja "runareita" (merimies-majojen is?ntien k?tyreit?). Niiss? on aina joku, joka osaa kielt?si puhua, joka on maanmiehesi. H?n tarjoo sinulle tupakkaa, viinaa, ja jos et noin v?kev?? rakasta, niin on h?nell? viini?kin, tuota oikein "puhdasta viinimarjan mehua," jota h?n tervetulijaisiksi tarjoo, kehoittaen ottamaan "aika siemauksia." Ei se mit??n maksa, hauskaahan on, kun saa tavata kansalaisensa. Tarjoopa viel? rahaakin, jos haluttaa tulla ehtoolla maihin, jossa sitten tuo herttainen runari vie paikasta toiseen ja n?yttelee kaikenlaisia huvipaikkoja ja kauniita "restarationeja."
Niihin menn??n sis??n ja juodaan lasia pari kolme, taasen tervetulijaisiksi; eik? sek??n mit??n maksa. T?ytyyh?n ensikertalaiselle tuonverran tervehdykseksi tarjota. Ei kest? kiitt??, tervetuloa vastakin!
Runari iskee vaan silm?? is?nn?lle heti huoneesen tultua, ja sen masteri (is?nt?) hyvin ymm?rt??; mutta outo merimies ei sit? huomaa.
N?in k?yd??n sitten "kestiss?" parissa, v?list? kolmessakin paikassa, ja sitten menn??n "runarin Boarding-hausiin," jossa mistres (rouva), missis (talon neiti) ja master (is?nt?) ottavat mit? herttaisimmalla tavalla tulijaa vastaan ja jossa h?nt? sitten viel? kestit??n ruoalla ja juomalla.
Viimein masteri ja runari sulasta yst?vyydest? rupeavat tarjoomaan h?nelle parempia palkkoja v?hemm?st? ty?st? ja parempaa ruokaa, jos vain j?tt?? nykyisen laivansa ja tulee heid?n luoksensa asumaan.
Mit?s muuta kuin suostutaan yst?v?llisen, hell?syd?misen, is?llist? huolta pit?v?n masterin neuvon mukaan j?tt?m??n vanha huono laiva ja niukkaa palkkaa maksava kapteeni.
Seuraavana iltana on runari taasen laivassa. H?n on tullut kenenk??n huomaamatta. Mutta eip? haittaa, jos ken tahansa huomaakin. H?n on merimiehen puvussa ja tulee tapaamaan tovereitaan. H?nen neuvostaan merimies pyyt?? kapteenilta rahaa ostaaksensa niit? ja n?it?, v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisia vaatteita y.m. Kapteeni sattuu olemaan hyv?nluontoinen, luulee miehen todellakin tarvitsevan, koska h?n niin hartaasti pyyt??, ja antaa h?nelle v?list? enemm?nkin kuin tulevaa olisi. V?lin toki sattuu niinkin, ettei kapteeni olekaan niin herkk? antamaan,