Merimiehen matkamuistelmia I | Page 7

seuraavat kohdat.
Kauppaneuvos tarjosi minulle poika vainajansa paikan kauppakonttoorissa, kuultuansa minun t??ll? Suomessa kotikaupungissani kauppakoulun k?yneen.
Mutta min? tahdoin mieluummin jatkaa iloista merimiehen el?m??, jonka t?hden h?n ehdotti, ett? h?nen kustannuksellaan lukisin itseni per?mieheksi.
Sen teinkin ja suoritin tutkintoni nelj?n kuukauden kuluttua. Kyll? ahkera sain ollakin; mutta minulla oli opettaja kotona, joka lukujani johti j?rjellisell? tavalla.
Onnellisia kuukausia olivat ne, jotka vietin kauppaneuvoksen perheess?. Min? sain, mit? suinkin tarvitsin ja toivoin. Olin kaikellaisissa hienoissa huveissa ja seurusteluissa aina Charlyn ja Maryn seurassa. Minua pidettiin ja kohdeltiin kuin olisin ollut Charlyn ja Maryn veli. Eik? olisi voinutkaan minua en??n mill??n tavalla otaksua samaksi henkil?ksi, joka ennen onnettomuuden tapausta omantunnontuskissa ja murheellisena rantakivell? istui. Nyt olin mit? hienoin kavaljeeri. Tervanruskeat k?det olivat hienoiksi ja valkeiksi muuttuneet, kynsien ruskeat viivat olivat kadonneet, eik? merkki?k??n n?kynyt entisest? hurjasta merimiehest?. Ja saman aseman olisin voinut aina pit??, jos olisin ymm?rt?nyt tuota hyv?kseni k?ytt??.
Lyhyesti olkoon t?ss? viel? kerrottuna er?s seikka.
Helposti voi ymm?rt?? seurauksen t?llaisesta jokap?iv?isest? seurustelusta Maryn kanssa. My?skin tapa, miten ensin tutustuimme toisiimme, vaikutti luonnollisesti, ett? rakastuin h?neen. Samoin huomasin Maryst?, ett? en ollut h?nelle vastenmielinen. Oma rakkauteni rupesi p?iv? p?iv?lt? kiihtym??n, ja min? rupesin sit? kiivaammin jouduttamaan lukujani, p??st?kseni taas merelle ja, jos mahdollista olisi, siell? unhottaa taipumukseni, sill? mahdotonhan oli minun saada rikkaan kauppaneuvoksen tyt?r omakseni, vaikka kymmenesti olisin pelastanut h?net hengenvaarasta; olinhan ainoastaan k?yh? merimies. Mit? se auttoi, vaikka olikin is?ni kapteeni arvoltaan; en sielt? p?in mit??n voinut toivoa kuitenkaan.
Min? muutuin v?hitellen alakuloiseksi ja harvapuheiseksi; iloisuuteni oli kadonnut. Rupesin karttamaan seurustelua niin paljon kuin mahdollista oli, olletikin suloisen Maryn seuraa. Tein syyksi, ett? lukeminen vaati kaiken aikani.
Tiesin ja tunsin kauppaneuvoksen, ett? vaikka h?n oli jalomielinen ja kaikinpuolin kunnon mies, niin oli h?n kuitenkin toiseltapuolen semmoinen luonteeltaan, ett? olisi antanut Maryn vaikka kuolla, ennen kuin suostunut meid?n liittoomme. Siit? syyst? en tahtonut ilmaista tunteitani Marylle enk? antaa h?nen aavistaakaan niit? myrskyj?, mitk? rinnassani riehuivat.
Saman p?iv?n iltana, jona olin per?miehen tutkinnon suorittanut, istuin huoneessani, mietiskellen niit? n?it?, kun Charly astui luokseni ja toivottaen onnea, ett? olin niin hyvin suorittanut tutkinnon, sanoi tuovansa is?lt??n kaksi ehdotusta. Ensimm?inen oli semmoinen, ett? j?isin h?nen konttooriinsa, rupeisin siell? ty?h?n ja j?isin siten taloon ainaiseksi. Toinen taas, johon h?n, Charly, ei toivonut minun suostuvan, oli semmoinen, ett? rupeisin per?mieheksi h?nen is?ns? uusimpaan Martha Broker nimiseen rekattilaivaan, joka pian l?htisi St. Franciskoon Californiaan. Jos tulisin pysym??n merell?, niin saisin sitten, tarpeeksi harjoiteltuani, tulla lukemaan kapteeniksi h?nen is?ns? kustannuksella. Kauppaneuvos oli kyll? pit?v? huolta siit?, ett? p??sisin p??llik?ksi johonkin h?nen omaan laivaansa, niin pian kuin mahdollista olisi. Itse h?n viel? lis?si puolestaan, ett? h?n oli my?s pit?v? huolta siit?, ettei h?nen paras yst?v?ns? unhotetuksi tulisi. Ja hetken vaiti oltuaan, sanoi h?n, viekas hymy huulillaan, talossa l?ytyv?n viel? jonkun, joka kumminkaan ei unhota minua, joka soisi niin kuin h?nkin, ehk? viel? hartaammin, etten menisi merelle, vaan j?isin h?nen luokseen. "H?n" oli muka pyyt?nyt sanomaan, etten saisi menn? Martha Brokerilla pois, vaan olisin sama iloinen velikulta kuin ennenkin, enk? h?nt? karttaisi eroittaen itse?ni kaikista seurusteluista, niin kuin oli tapahtunut n?in? viime viikoilla.
Min? hyp?hdin yl?s, tartuin Charlyn k?teen kiinni, pusersin sit? niin, ett? h?n huudahti, ja paremmin huusin kuin puhuin:
"Charly, sin? pid?t minua pilkkanasi, taikka jos et puhu pilaa, niin puhut liiaksi selv?? kielt?! Oi Charly! Min? tulen mielett?m?ksi t??ll?. Auta minua, rakas Charly, ett? jo t?n?p?iv?n? p??sen Martha Brokerilla pois. Oi Charly, min? en voi j??d? t?nne; syd?meni ik?v?itsee meren myrskyj?, ik?v?itsen pauhaavia hy?kylaineita; tahdon p??st? myrskyn vinkunaan ja meren vaaroihin. Ainoastaan siell? voin polttavan otsani j?hdytt??, ainoastaan siell? on rintani myrsky taukoova ja levoton vereni oleva sopusoinnussa levottoman meren kanssa. Parempi olisi ollut, etten t?nne olisi koskaan joutunut. Johda minut heti t??lt? laivaan! -- Tule, niin menemme is?si ja suloisen ?itisi luokse; min? tahdon heid?t hyv?sti j?tt?? nyt, nyt heti, ja kiitt?? heit? kaikesta hyv?st?, mit? ovat minua kohtaan tehneet, kiitt?? heit? rakkaudestaan, suurista lahjoista ja opetuksesta, mit? olen saanut, etten tarvitse paljaana merimiehen? en??n kulkea. Tuossa on kistu, jonka eilen ostin, siihen pannaan tavarat; loput valmistukset teen laivassa. Tule, Charly, tule!" Kuumeentapaisesti tartuin h?nt? k?sivarteen, vet??kseni h?nt? mukaani.
"Pys?hdy! Tyynny, rakas Tony!" rauhoitteli h?n. "Olet noin kiihkoisa, etk? Mary? muistakaan? Etk? menisi h?nt? hyv?stij?tt?m??n? Mit? pahaa h?n on tehnyt sinulle, ett? niin kylm?sti kohtelisit h?nt?, joka sinua...?"
"Charly!" huusin min?, "?l? puhu enemp??! S??st? minua, jos minua rakastat; min? en voi h?nt? n?hd?; en voi katsoa h?nen hurmaaviin silmiins? enk? koskettaa h?nen k?tt??n, joka panee koko olentoni v?risem??n, vereni kuohumaan ja ik??n kuin s?hk?virta menisi suonieni l?vitse. Ei, rakas Charly, anna minun kiiruhtaa t??lt? pois, se on parempi meille kaikille; min? rakastan sisartasi Mary?!" sanoin langeten h?nen kaulaansa, ja kyyneleet tulivat silmiini.
"Rakas Tony, ?l? suotta noin itse?si vaivaa," kuulin Charlyn minua lohduttavan. "Min? olen jo kauvan teid?n molempain tilanne huomannut ja sen ?idillenikin ilmoittanut ja taivuttanut h?net asiallenne suosiolliseksi. Olenpa ottanut viel? is?nikin siihen taivuttaakseni. Tied?n kyll? h?nen ankaruutensa. Mutta kolmen yksimielisen voimat varmaankin kykenev?t h?net kukistamaan.