Merimiehen matkamuistelmia I | Page 6

kuin kerkisin mit??n lausua, aukeni ovi, ja me tulimme suurenlaiseen saliin, jossa oli parikymment? henke? kokoontuneena suuren py?re?n p?yd?n ymp?rille.
Kun me kolme astuimme sis??n, nousi koko seurue. Jokaisen kasvoista n?kyi syv? juhlallisuus. Salissa vallitsi kuoleman hiljaisuus, kun kauppaneuvos lausui juhlallisella, v?h?n ep?vakaisella ??nell?:
"T?ss?, rakkaat yst?v?t, esit?n teille perheeni pelastajan. Jumala h?nt? siunatkoon!"
H?n vaipui istumaan, voimatta mielenliikutukselta jatkaa puhettansa.
Min? j?in keskelle laattiata yksin seisomaan. Kumarsin kohteliaasti joka suunnalle, ja muistaakseni mutisin jotain sinnep?in, ett? t?m? kaikki oli minulle ansaitsematonta kunniata tahi muuta semmoista. Mutta nyt alkoi joka suunnalta tulla k?denpuristuksia, siunauksia, onnentoivotuksia, ylistyksi? ja kaikenlaisia kiitollisuuden ja kunnian osoituksia. Viimein l?hestyi minua talon rouva, joka oli onnettomuudessa ollut osallisena, samoin nuori Charly. He syleiliv?t minua kumpainenkin ja taluttivat minut sohvalle v?lillens? istumaan. Kauppaneuvoskin l?heni meit?, ja sitten kaikki yhdest? suusta, kauppaneuvosta seuraten, vaativat minua kertomaan onnettomuudentapausta kaikkine kohtineen alusta loppuun saakka.
Kahta kertaa en antanut itse?ni k?ske?. Alotin siit?, miten huomasin heid?t ensin, lopettaen siihen, miten l??k?ri tuli minua katsomaan.
Ei kukaan keskeytt?nyt kertomustani, paitsi Charly, joka v?lin lis?si jotain, mit? en itse tarkoin maininnut. Muutoin vallitsi huoneessa syv? hiljaisuus. Muuta ei kertomuksen ohessa kuulunut, kuin syvi? huokauksia ja nyyhkytyksi? yhden ja toisen naisen puolelta. Kauppaneuvos itse ja h?nen rouvansa olivat kovimmin liikutettuja.
Kun vihdoin kertomukseni loppui, vallitsi huoneessa viel?kin syv? ja pitk?llinen hiljaisuus, jonka Charly viimein keskeytti, pyyt?en minua kertomaan, mist? olin, kodostani ja kuinka sielt? olin t?nne tullut, eli lyhyesti sanoen koko el?m?kertani.
T?h?n pyynt??n muutkin liittyiv?t, ja lyhyesti sitten kerroin heille p??piirteet el?m?st?ni.
Kertomukseni n?ytti heit? ihmeellisesti huvittavan, samassa kuin heid?n kunnioituksensa kasvoi minua kohtaan, kun kuulivat, ett? olin syntyisin herrasperheest?.
Illallisella, johon sitten mentiin, tyhjennettiin useita maljoja sek? minun ett? kotini ja viel? is?nmaanikin kunniaksi. Aterian lopulla l?hestyi kauppaneuvos minua, otti taskustaan kalliin kultakellon vitjoineen ja ojensi minulle sen sanoen:
"Suvaitkaa, poikani, ottaa t?m? kello muistoksi n?ist? p?ivist?; avatkaa kuori ja lukekaa kirjoitus!"
Min? tietysti en voinut muuta kuin ottaa sen ynn? paksun kantasormuksen, sekin kullasta, joihin molempiin oli piirretty vuosi, p?iv? ja paikka sek? sanat: "tytt?reni Maryn pelastamisesta."
Olin niin liikutettu, etten ilosta voinut puhua muuta kuin sanat: "Jumala siunatkoon teit?, kalliit yst?v?ni!"
Illallisen j?lkeen, ennen vieraitten l?ht??, nousi kauppaneuvos seisomaan ja lausui:
"Hyv?t yst?v?t! Min? olen puolisoni kanssa p??tt?nyt tarjota t?lle nuorukaiselle kodin kattoni alla; sill? en tied?, mitenk? h?net muutoin palkitsisin. Olen mielistynyt h?neen kuin omaan poikaani n?in? muutamina hetkin?, mitk? meill? on ollut ilo n?hd? h?nt? t?ss? seurassamme. H?nen el?m?ns? ura viek??n h?net sitten maalle tai merelle; siit? huolimatta katsokoon minuun kuin ainakin yst?v??n, joka ei mit??n uhrausta h?nen t?htens? pid? liian suurena. Ja nyt hyv?? y?t?!"
Charlysta ja minusta oli tullut hartaat yst?v?t, ja yhdess? menimme levolle h?nen huoneesensa. Paljon puhelimme yht? ja toista my?h??n y?h?n, kunnes vihdoin unen helmoihin vaivuimme v?synein?.
Seuraavana p?iv?n? menin h?nen seurassaan laivakonttooriin, jossa sain palkkani. Sitten menimme Boardinghausiin, jossa Charly maksoi laskuni, otimme kistuni ja tavarani ja sitten palasimme takaisin kauppaneuvoksen taloon, joka nyt oli tuleva kodikseni.
Boardinghausissa olivat olleet oikein levottomia, kun olin niin kadonnut yht'?kki?. Olivat luulleet minulle jotakin erinomaista tapahtuneen, eiv?tk? mill??n muotoa tahtoneet uskoa, kun Charly kertoi heille, miss? seikkailussa olin ollut. Mutta kun n?kiv?t minun, niin alkoivat ihmetell? sit? muutosta, mik? oli ulkoasussanikin tapahtunut, ja tulivatkin pian sitten vakuutetuiksi asian todellisuudesta.
Tultuamme kotiin ja saatuamme v?h?n virvoitusta vatsaimme hyv?ksi, tultiin pyyt?m??n, ett? Tony, joksi minua talossa ruvettiin nimitt?m??n, tulisi saliin.
Min? heti noudatin k?sky?, pyysin Charlyn mutkaani ja menimme.
Saliin tultuamme huomasin heti saman immen, jota olin rintaani vastaan niin hurjasti puristanut aalloista pelastaessani; n?in h?net, jonka t?hden olin menett?? halvan el?m?ni. Tuossa h?n nyt istui ihka el?v?n? liljana. Oi, miksi palasin t?nne! Parempi olisi ollut sek? h?nelle ett? minulle, jos olisin poissa pysynyt.
Mutta nyt se oli my?h?ist?. Olin kuin naulattu lattiaan, enk? voinut liikahtaa paikaltani, katsellessani h?nt? ihastellen.
Huomattuansa h?mm?stykseni, nousi h?n, tuli minua vastaan, ojensi k?tens? ja kysyi suloisella sointuvalla ??nell??n:
"Oletteko pelastajani?"
"H?n on pelastajasi, Mary, ja nyt minun paras yst?v?ni auringon alla," kuului samassa ??ni takaani.
Se oli Charly, jonka l?sn?olon ihastuksissani kokonaan olin unhottanut, koska h?n ei mitenk??n hiljaisuutta h?irinnyt.
"Niin, suloinen neiti," sain sanotuksi vihdoin mielenliikutukseltani. "Min?, min? se olen, joka koitin teit? pelastaa, mutta en ollut tarpeeksi voimakas viem??n teit? rantaan saakka. T?h?n samaan k?t?seen tartuin silloin kiinni, kun tiedotonna sen minulle ojensitte. Kiitos Jumalan, ettei jalon is?nne tarvinnut teit? menett?? ja kuolleena surra."
Olin tulla mielett?m?ksi katsellessani tuota kuusitoista vuotiasta kalpeata liljaa ja h?nen hurmaaviin silmiins?.
Nyt h?n puhui, h?nen huulensa liikkuivat; mutta alussa ??nt? en kuullut.
"Min? kiit?n teit?! Jumala teit? siunatkoon! Mitenk? voin teit? palkita?"
"Istukaamme t?h?n," jatkoi h?n hetken kuluttua, irroitti kaulastaan kultaisen syd?menmuotoisen medaljongin, tarjosi sit? minulle ja pitkitti:
"Ottakaa t?m? muistoksi minulta; se sis?lt?? muotokuvani. Pit?k?? se muistona, -- ?lk?? palkintona," lis?si h?n, kun huomasi aikovani tarjota sit? takaisin. "Muistakaa my?s," jatkoi h?n viel?, "jos mit? tahansa tarvitsette, niin ilmoittakaa vain, niin min? t?yt?n pyynt?nne, jos vain se mahdollista on. Hyv?sti," p??tti h?n, "me n?emme pian toisemme j?lleen."
K?visi liian laveaksi kertoa kaikki, mit? tuli osakseni niin? nelj?n? kuukautena, mitk? viivyin kauppaneuvoksen perheess?. Lyhyesti mainitsen vaan