Merimiehen matkamuistelmia I | Page 5

takaisin t?h?n suloiseen asuntoon. P??tin siis k?rsiv?llisesti odottaa, kunnes jonkun ihmisen n?kisin; tottahan joku tulisi, jos ei muut, niin kumminkin l??k?ri. Katsoin sein?kelloa; se n?kyi k?yv?n viitt?.
Vidoinkin joku tuli k?yt?v?ss?. Nyt tarttui h?n lukon kahvaan. Hyp?hdin istualleni. Ovi aukeni, ja sis??n astui l??k?ri. Tunsin h?net samaksi mieheksi, joka oli minulle tuon lasillisen l??kejuomaa antanut, mik? minulle niin syv?n ja vahvistavan unen oli tuonut.
"Hyv?? iltaa, nuori sankari; kuinka voitte?" oli h?nen ensim?inen lauseensa. Oven suljettuansa tarttui h?n k?teeni ja pudisti sit? syd?mellisesti.
"Hyvin," vastasin min?. "Olen kuin lumotussa linnassa. T??ll? on kaikkia, mit? mieli halajaa. Mutta sanokaapas, hyv? tohtori, olenko min? hereill?ni, vai onko t?m? kaikki unenn?k??; ja jos t?m? on todellisuutta, niin voitteko sanoa, kuinka kauvan t?t? kest??."
L??k?ri naurahti, ja v?h?n aikaa katseltuaan silmiini, virkkoi:
"En usko juuri samanlaista monta tuntia en?? kest?v?n. Mutta onnen lintu sin?, Jack kulta, olet. Moni toivoisi kernaasti olevansa sinun kengiss?si. Mit? olen kuullut, niin aikoo kauppaneuvos sinun tulevaisuudestasi pit?? hyv?n huolen. H?n ei pid? mit??n palkintoa liian suurena sinulle, sill? h?n rakastaa ??rett?m?sti tyt?rt??n, jonka pelastit. Minun on k?sketty vied? sinut, poikaseni, jos olet t?ysin toipunut, h?nen luoksensa t?n? iltana. H?n tahtoo sinua silloin kiitt?? sankarity?st?si ja muutoin puhutella sinua sek? samassa varmaankin palkita sinua."
"Hyv? herra tohtori," keskeytin h?nt?; "min? olen jo moneen kertaan palkittu, sill? enh?n min? mit??n erinomaista sankarity?t? ole tehnyt. Saman olisi kuka hyv?ns? minun sijassani tehnyt. Olen vaan velvollisuuteni t?ytt?nyt, joskin v?h?n varomattomasti k?ytt?ydyin, niin ett? omakin henkeni joutui vaaraan. Jos eiv?t muut olisi meit? veneesen saaneet, niin siell? olisimme nyt molemmat meren pohjassa."
"Kyll? niin," vastasi l??k?ri, "mutta sin? pelastit h?net uppoamasta ja her?tit muiden huomion. -- Mutta nyt tahdon tiet?? nimesi ja kotipaikkasi, ett? saan esitt?? sinut kauppaneuvokselle ynn? muille. Minun nimeni on Wily Mackvicker," lausui h?n seisoalleen nousten, johon min?kin heti vastasin ilmoittaen nimeni ja kumartaen lis?sin olevani Suomesta O:n kaupungista.
Mutta semmoista paikkaa ei h?n sanonut muistavansa, jonka t?hden min? parhaan kykyni mukaan koin sit? h?nelle selitt?? karttakirjan avulla, jonka muiden kirjain joukosta satuin l?yt?m??n. V?h?n n?kyi h?n Suomesta tiet?v?n, niin kuin yleens? h?nen maassansa. Toiset sit? pit?v?t ruotsalaisena, toiset ven?l?isen? maakuntana, ja "Ruchin Finn" on t??ll? suomalaisten yleisen? nimen?.
Tohtori Mackvicker aikoi l?hte? ja vaati minua seuraansa. Mutta min? pyysin h?nt? hetken viel? viipym??n ja selitt?m??n, mit? t?ss? edell? olen kertonut. Kerroin h?nelle nuo salaper?iset kirjoitukset ja n?ytin h?nelle ne ynn? rahakukkaron ja kysyin, olivatko n?m? rahat todellakin minulle aiotut.
Mr. Mackvicker nauroi ja sanoi ne tietysti minulle kuuluvan. H?n kertoi sitten, ett? h?n kauppaneuvoksen vanhemman pojan Charlyn kanssa yksiss? neuvoin oli keksinyt kaikki nuo minua huvittaaksensa, ja senkin t?hden, ettei kenell?k??n ollut aikaa minusta muutoin huolta pit?? asiain t?ll? kannalla ollessa onnettomuuden j?lkeen. Oli siis tahdottu n?in minulle pit?? varalla kaikki tarpeet, her?isin sitten koska tahansa.
Ilmoitin l??k?rille, ett? minun piti l?hte? niin pian kuin mahdollista, sill? minun t?ytyi seuraavana aamuna olla laivakonttoorissa. Meill? laivan miehill? oli siell? suorituksia, koska olimme tulleet juuri Brasiliasta yhdeks?n kuukauden matkalta er??ll? Liverpoolilaisella laivalla.
Mr. Mackvicker otti vihdoin k?dest?ni kiinni ja koetti rohkaista minua, luullen, ett? ujostelin tulla h?nen mukanaan kauppaneuvoksen luokse. Min? painoin hienon merimiehen huopahatun p??h?ni, ja sitten mentiin. Kysytty?ni sain tiet??, ett? kaikki pelastetut voivat hyvin, paitsi neiti Mary, joka oli viel? heikko.
Sain kuulla h?nen tiedustelleen, kuka h?net pelasti, ja kuultuansa sen olleen jonkun merimiehen, joka oli itsekin ollut hukkua, oli h?n itkien pyyt?nyt n?hd? minua heti, koska oli kuullut minun talossa olevan. Kun oli luvattu minut tuoda h?nen luokseen, niin pian kuin her?isin, oli h?n rauhoittunut ja luvannut vartoa.
N?it? puhellessamme olimme jo joutuneet kauppaneuvoksen ovelle. Mutta tuo Maryn kaipailu ja hell?syd?misyys oli minuun tehnyt kummallisen vaikutuksen. Mackvicker avasi oven ja ty?nsi minut edell?ns? huoneesen, jossa istui keski-ik?inen hieno herrasmies, k?dell??n tukien p??t?ns?.
Seisoimme hetkisen h?nen edess??n, ennen kuin h?n huomasi meid?t. Min? tunsin h?net samaksi, joka kuskin viereen istahti onnettomasta rannasta kotiin ajettaessa. H?nen silm?ns? n?yttiv?t punertavan, murhe n?kyi painavan h?nen mielt?ns?; poikansa tapaturmainen kuolema n?kyi h?nt? kovasti masentavan. H?n n?ytti aivan murtuneelta. L??k?ri vihdoin huomautti h?nt? l?sn?olostamme, esitt?en minut h?nelle.
N?hty?ns? minut, nousi kauppaneuvos seisoalleen, levitti k?tens? ja lausui murtuneella ??nell?: "tule t?nne, poikaseni, ja anna minun painaa sinua rintaani vastaan; tule!"
L??k?ri ty?nsi minua h?nt? kohden. Min? astuin vaistomaisesti muutaman askeleen, ja, nyt olin h?nen syliss??n. H?n itki eik? voinut saada sanaa suustansa. Vahvan miehen rinnassa sykki syd?n tuntuvasti, ja h?nen povensa ty?skenteli tavattomasti.
Vihdoin h?n puhkesi sanoihin: "Jumala siunatkoon sinua, vieras! Jumala siunatkoon sinua, nuorukainen, siit?, ett? olet onnettomalle is?lle antanut takaisin h?nen rakkaan tytt?rens?! Jumala siunatkoon ja palkitkoon sinua, jalo meripoika Pohjolasta, ett? olet poistanut perheen is?lt? kuolon iskun; sill? en olisi voinut kest?? niin kovaa iskua yhtaikaa; ilman sinua makaisi nyt koko perheeni meren pohjassa."
H?nen ??nens? sortui, niin ettei h?n pitk??n aikaan voinut sanaakaan puhua. H?n hellitti minut ja viittasi istumaan. Tulin itsekin niin liikutetuksi h?nen syv?st? surustaan ja hell?st? kohtelustaan, ett? kyyneleet valuivat silmist?ni.
Hetken aikaa istuttuamme nousi kauppaneuvos, otti minua k?dest? kiinni ja sanoi:
"Seuraa minua, poikani; meit? odotetaan jo salissa."
Ennen