Mehiläisten elämä | Page 5

lakeihin
alistumatta; tieto siitä, tekeekö hän oikein vai väärin tätä mahdollisuutta
hyväkseen käyttäessään, se se on hänen moraalinsa tärkein ja hämärin
kohta. Ei ole senvuoksi vailla mielenkiintoa tarkastella luonnon tahtoa
toisin muodostuneessa maailmassa. Ja koska kalvosiipiset lähinnä
ihmistä ovat ymmärryksen puolesta parhaiten varustetut kaikista tämän
maapallon asujamista, ilmenee tämä tahto niiden kehityksessä sangen
selvänä. Se pyrkii nähtävästi lajin jalostamiseen, mutta osottaa samalla
sitä haluavansa tai voivansa siihen saapua ainoastaan yksilön oman
vapauden, oikeuksien ja onnen kustannuksella. Mikäli yhteiskunta
järjestäytyy ja kehittyy, sikäli jokaisen sen jäsenen yksilöllinen elämä
rajottuu rajottumistaan. Missä vain huomaa jonkun edistyksen, on tämä
tapahtunut vain yksilöllisten etujen yhä täydellisemmän yhteiseksi
hyväksi uhraamisen kautta. Ensinnäkin täytyy jokaisen luopua niistä
paheista, jotka ovat riippumattomuuden ilmauksia. Täten kimalaiset,
jotka vielä muistuttavat meidän ihmissyöjiämme ovat

mehiläiskehityksen alhaisimman jälkeisellä asteella. Täysikasvuiset
työkimalaiset kuljeksivat lakkaamatta munien ympärillä ahmiakseen ne,
joten emon täytyy kiivaasti niitä puolustaa. Sitten täytyy jokaisen
vaarallisimmista paheistaan päästyänsä hankkia joku määrä yhä
vaikeampia hyveitä. Niinpä eivät työkimalaiset ajattelekaan kieltäytyä
rakkauden nautinnosta, jotavastoin meidän kotimehiläisemme elää iäti
neitsyellisenä. Opimme muutoin piankin tuntemaan, miten paljon tämä
viimemainittu uhraa pesän menestyksen ja turvallisuuden hyväksi, jotta
sen rakenne, sen taloudellinen ja valtiollinen tila saavuttaisi
täydellisyytensä. Kalvosiipisten ihmeteltävään kehityskulkuun
palaamme myöhemmin lajin kehitykselle omistetussa luvussa.
* * * * *

II KIRJA
PARVEILU

I
Valitsemamme pesän mehiläiset ovat siis pudistaneet talvisen
horroksen ruumiistaan. Kuningatar on jälleen ryhtynyt munimaan jo
helmikuun ensi päivinä. Työmehiläiset ovat vierailleet vuokkojen,
imikkäin, orvokkien ja paju- ja pähkinäpensaiden luona. Sitten on kevät
vallannut koko maan; aitat ja kellarit ovat täpösen täynnä hunajaa ja
siitepölyä. Joka päivä syntyy tuhansittain mehiläisiä. Lihavina ja
paksuina astuvat kuhnurit suurista kammioistaan ja kömpivät
kennokakkujen ympärillä; ja pian tuon liiaksi hyötyvän yhteiskunnan
väkiluku karttuu niin suureksi, että sadat myöhästyneet työmehiläiset
illalla palatessaan kukkien kemuista eivät löydä sijaa pesän sisältä,
vaan ovat pakotetut viettämään yönsä pesän kynnyksellä, missä
monikin joutuu pakkasen uhriksi. Jonkunmoinen levottomuus horjuttaa
koko kansan, ja vanha kuningatarkin käy huolestuneeksi. Hän tuntee,
että uusi kohtalo on valmistumaisillaan. Tunnollisesti hän on täyttänyt
velvollisuutensa hyvänä, luovana äitinä; ja nyt tuo täytetty velvollisuus

aiheuttaa vain suruja ja vaikeuksia. Vastustamaton voima uhkaa hänen
lepoaan; pian hänen täytyy jättää hallitsemansa kaupunki. Ja kuitenkin
tämä kaupunki on hänen työnsä hedelmä, se on kokonaan hän itse. Hän
ei ole sen kuningatar siinä merkityksessä, jonka ihmiset antavat
kuningatar sanalle. Hän ei anna käskyjä, vaan alistuu halvimman
alamaisensa tavoin tuon salaisen ja tuiki viisaan voiman alaiseksi, jota
voimme sanoa "pesän hengeksi", siksi kunnes koetamme oivaltaa,
missä se todella asustaa. Mutta kuningatar on pesän äiti ja ainoa
rakkauden välikappale. Hän on sen perustanut epävarmuuden ja
köyhyyden vallitessa. Lakkaamatta hän on sen uudistanut lihallaan ja
verellään; ja kaikki ne, jotka siinä elävät, työmehiläiset, kuhnurit,
toukat, kotelot ja nuoret ruhtinattaret, joitten lähestyvä syntyminen
tulee jouduttamaan hänen lähtöänsä ja joista "Lajin" kuolematon ajatus
on valinnut yhden hänen seuraajakseen, kaikki ne ovat saaneet alkunsa
hänen kohdustaan.

II
Missä ilmenee "pesän henki" ja kenessä se ruumiillistuu? Se ei ole
linnun erityisen vaiston kaltainen, joka saattaa sen rakentamaan
taidokkaasti pesänsä sekä etsimään toisia taivaanääriä muuttoajan
lähestyessä. Se ei myöskään ole mikään lajin koneellinen tottumus,
siten että laji vain sokeasti tahtoo elää ja että se törmää sattumuksen
kaikkia kulmia vastaan, niin pian kuin odottamaton asianhaara rikkoo
ilmiöiden tavallisen sarjan. Päinvastoin se seuraa askel askeleelta
kaikkivaltiasten asianhaarojen vaihtelevaa kulkua älykkäänä ja
neuvokkaana orjana, joka saattaa hyväkseen kääntää herransa
arveluttavimmatkin käskyt.
Se hallitsee ja vallitsee säälimättä, mutta tunnollisesti ja ikäänkuin
jonkun suuren velvotuksen alaisena, kokonaisen siivekkään kansan
rikkauksia, onnea, vapautta ja elämää. Se järjestää päivästä päivään
synnytyksien lukumäärän ja sovittaa sen säntilleen ketoja koristavien
kukkien runsauden mukaan. Se julistaa kuningattaren valtansa
menettäneeksi sekä ilmottaa hänelle lähdön välttämättömyyden,
pakottaa hänet synnyttämään tulevia kilpailijoitansa, kasvattaa näitä

ruhtinaallisesti, suojelee niitä niiden äidin valtiollista vihaa vastaan.
Kirjavien kukkasien runsaudesta, kevään aikaisemmasta tai
myöhemmästä tulosta ja häälennon mahdollisista vaaroista riippuen se
joko sallii neitseellisten ruhtinattarien esikoisen surmata nuoret,
kuningattarien laulua hyräilevät sisarensa niiden kehdoissa, taikka
kieltää niiden surmaamisen. Toisinaan, kun vuodenaika on kulunut
pitkälle, kun kukkien aukiolon hetket ovat lyhenneet, se käskee
työmehiläisiä itse surmaamaan koko kuninkaallisen sukukunnan, siten
lopettaakseen vallankumousten aikakauden ja jouduttaakseen
hyödylliseen työhön ryhtymistä.
Tämä henki on varovainen ja säästäväinen, ei kuitenkaan saita. Se
tuntee nähtävästi luonnon tuhlaavaiset ja hieman hullut lait kaikesta
mikä koskee rakkautta. Siksipä se myös sallii kesän ylellisten päivien
kestäessä kolmen- tai neljänsadan, paljon tilaa vaativan kuhnurin olla ja
elää, niin huimia, taitamattomia, tyhjää toimittavia, vaativaisia,
hävyttömän laiskoja, meluavia, ahnaita, raakoja, siivottomia,
kyllästymättömiä ja suunnattoman suuria kuin ne ovatkin, sillä niiden
joukostahan vasta syntyvä kuningatar on valitseva rakastajansa. Mutta
sitten, kun kuningatar on hedelmöittynyt, kun kukat avautuvat
myöhemmin ja sulkeutuvat aikaisemmin, se säätää kylmäkiskoisesti
jonakuna aamuna, että ne ovat kaikki samalla kertaa surmattavat.
Se järjestää jokaisen työmehiläisen työn. Niiden iän mukaan se määrää
niille eri tehtäviä: sen määräyksestä lastenpiiat hoitavat toukkia ja
koteloita, hovinaiset pitävät huolta kuningattaren ravinnosta ja pitävät
häntä alinomaa silmällä; tuulettajat viilentävät tai lämmittävät pesää
siipiään räpyttelemällä sekä jouduttavat hunajassa