Martin Paz | Page 2

Certa, joka ei tahtonut tunnustaa, että useat korkeasukuiset perheet,
joiden tuttavuuteen hän oli pyrkinyt, olivat häpeällisellä tavalla
käskeneet häntä pois.
Samassa silmänräpäyksessä tuuppasi häntä voimallisesti kylkeen eräs
pitkä, harmaatukkainen mies, jonka vahvat jäsenet osottivat väkevää
ruumista. Tämä mies, eräs vuori-indiani, oli puettu ruuniin liiviin,
jonka alla oli karkeasta palttinasta tehty paita leveällä kauluksella;
kaulusta oli päästetty napista, niin että karvainen rinta oli näkyvissä.
Jonkunlaiseksi koristukseksi oli viheriöitä nauhoja neulottu hänen
lyhyille housuilleen, jotka taasen punaisilla sukkanauhoilla olivat
sidotut maankarvaisiin sukkiin; jaloissa oli hänellä härän nahkasta
tehdyt anturat; päähän kantoi hän huippupäistä hattua ja korvissa
hohtivat suuret renkaat.
Tuupattuaan André Certaa tarkasteli hän häntä, silmiään pois
kääntämättä.
"Kurja indiani", huusi mestisi nostaessaan kättään.
Hänen ystävänsä pidättivät häntä ja Millaflores huusi, "André! André!
Malta mielesi!"
"Kurja orja uskaitaa tuuppia minua!"
"Hänpä on mielipuoli! Hän on nimeltään Sambo!"

Sambo yhä jäykästi katseli mestisiä, jota hän tahallaan oli tuuppinut.
Tämä, raivostuneena, tarttui vyöhön kätkettyyn tikariin ja oli juuri
hyökkäämäisillään hätyyttäjän kimppuun, kun kummallinen
kurkku-ääni, joka oli perulaisen metsälinnun äänen kaltainen, kuului
kävelevien hälinässä. Sambo katosi.
"Väkevä ja pelkuri", huusi André Certa.
"Malta mielesi", sanoi Millaflores hiljaa, "ja lähtekäämme pois P1aza
Mayorilta. Liman naiset eivät ole missään niin röyhkeitä kuin täällä".
Nuoret miehet lähtivät kävelemään torin syrjäpuoleen. Yö oli nyt
seurannut päivää ja naiset kantoivat syystä nimensä "tapadas"
[espanjalainen sana, merkitsee kätketyt], sillä ei voinut eroittaa heidän
vartaloaankaan vaipan alta, joka kokonaan verhosi heitä.
P1aza Mayorilla oli vielä sangen vilkas liike. Huuto ja rähinä eneni yhä.
Hevoskaartilaiset, jotka olivat asetetut varakuninkaan palatsin
keskimäisen portin ulkopuolelle torin pohjoispuolella, vaivoin pysyivät
alallaan tässä hurjassa väkijoukossa. Kaikenlaisia tehdastelijoita oli
kokoontunut tälle torille, jossa nyt oli kaikenmoisia tavaroita kaupan.
Varakuninkaan palatsin alakerta ja kirkon kivijalka, joissa oli
kauppapuoteja, muodostivat yhteensä suuren puodiston, jossa nähtiin
tropikien kaikki tuotteet.
Tällä paikalla oli siis suuri hälinä; mutta kun Angelus kaikui kirkon
tornista, taukosi yhtäkkiä koko tämä melu. Rukousten kuiskaaminen
seurasi huutoja ja naiset seisahtuivat keskellä kävelyänsä tarttuen
rukousnauhoihinsa.
Kaikkien muitten seisahtuessa ja laskeutuessa polvilleen, koki vanha
naispalvelija, joka seurasi nuorta tyttöä, raivata itselleen tietä
väkijoukon läpi. Tästä syystä soimattiin ja haukuttiin molempia naisia,
koska häiritsivät rukousta. Nuori tyttö tahtoi seisahtua, vaan
naispalvelija raahasi häntä innokkaasti mukanaan.
"Näettekö tuota perkeleen tytärtä", sanoi joku läheisyydessä.

"Hän on eräs Caracamin [haukkumanimi, jolla perulaiset nimittävät
europalaisia] naisista!"
Muori tyttö seisahtui vihdoin vallan hurmautuneena. Äkkiä löi muulin
ajaja häntä oikapäälle ja tahtoi pakottaa häntä notkistamaan polviaan,
vaan ajaja oli tuskin koskenut häneen, ennenkuin voimakas käsi kaatoi
ajajan maahan. Silmänräpäyksen häiriö seurasi tätä lyöntiä, joka
suoritettiin salaman nopeudella.
"Pakene neitoseni", kuiskasi lempeä ja kunnioittava ääni nuoren tytön
korvaan.
Tyttö käännähti, kalpeana säikähyksestä ja näki nuoren, pitkän indianin,
joka ristissä käsin pelotonna odotti vastustajaansa.
"Totta tosiaan, me olemme hukassa!" huusi naispalvelija taluttaessaan
nuorta tyttöä pois.
Muulin ajaja, puolittain huumauksissa lyönnistä, nousi seisaalle, mutta,
ollen liian viisas kostaakseen niin rohkealle ja pelkäämättömälle
vastustajalle kuin nuori indiani, lähti pois ajaen muuliaan ja mutisten
tyhjiä uhkauksia.

II.
Liman kaupunki piileilee Rimacin jokilaaksossa, yhdeksän
franskalaista peninkulmaa joen suusta. Pohjassa ja idässä kohoaa maa
aallontapaisesti ja tämä seutu on Andien suuren vuoriselänteen jatkona.
Liman etukaupunkien tienoilla loppuu Luriganchon jokilaakso, jonka
kaupungin edustalla alkavat San Christovalin ja Amancaien
vuoriharjanteet muodostavat. Itse kaupunki sijaitsee joen toisella
rannalla, vaan toisella puolella on etukaupunki San Lazaro ja molempia
rantoja yhdistää viisiholvinen silta, joka lepää kohisevaan koskeen
upotetuilla, äärettömän suurilla kivi-arkuilla. Kävelijöitä varten on
penkkiä, joilla keikarit venyttelevät ruumiitansa kesä-illoilla ja joilta
saattavat katsella kaunista koskea.

Kaupunki on 2 peninkulmaa [nim. Franskan, s.o. noin 3 virstaa] pitkä
idästä länteen ja ainoastaan 1 1/4 peninkulmaa leveä sillalta muureille.
Muurit, 12 jalkaa korkeat ja 10 jalkaa paksut lähinnä maata, ovat
rakennetut "adobesta", auringossa kuivatuista tiilistä. Tiilet ovat tehdyt
savesta ja olkisilpuista sekä ovat vallan sopivia kestämään
maanjäristyksiä. Vallissa on 7 porttia ja 3 ajoporttia ja vallinpäässä on
pienoinen linnoitus Sainte Catherine.
Sellainen on vanha "kuningaskaupunki", jonka Frans Pizarro perusti
loppiaisena vuonna 1534. Kaupungissa on tapahtunut useita
vallankumouksia ja vieläkin tapahtuu niitä tuon tuostakin. Lima oli
muinoin Amerikan tärkein tavarapaikka Tyynen meren rannalla. Liman
tulee tätä kiittää Callaon satamaa, joka 1779 rakennettiin omituisella
tavalla. Annettiin vanhan rekatin joutua karille ja se täytettiin kivillä,
soralla sekä kaitenlaisilla tähteillä. Sitten paalutettiin se ympäriinsä
rhizophorapaaluilla [eräs amerikalainen puunlaji], joita oli tuotu
Guayaquillista ja jotka erittäin hyvin voivat kestää vedessä lahoamatta;
täten vähitellen syntyi se vankka perustus, jolla Callaon
satamarakennukset lepäävät.
Ilmanalansa puolelta, joka on lauhempi kuin Kartagenan ja Bahian,
jotka kaupungit ovat samalla leveys-asteella Etelä-Amerikan toisella
rannalla, Lima kuuluu Uuden mailman mitä suloisimpien kaupunkien
joukkoon. Tuulella on kaksi suuntaa, jotka eivät vaihettele: tuuli joko
käy lounaasta ja jähtyy kulkiessaan Tyynen valtameren yli tahi käy
tuuli kaakosta ja silloin taasen on sitä raitistuttanut Cordillerien jäiset
huiput.
Yöt ovat kauniit ja terveelliset tällä tropillisella leveys-asteella; öisin on
virvoittava kaste, joka tekee maan hedelmälliseksi, vaikka taivas alati
on sekeessä. Päivän kuluttua iltapuoleen viettävät Liman asukkaat
mielellään ylellisiä seurojaan nyt raitistuneissa huoneissaan pelaamalla
l'hombrea, erästä hispanialaista seurapeliä; kadut pian käyvät autioiksi